Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus esitteli ensimmäisen valtion talousarvionsa syyskuun puolivälissä. Valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla valmisteltu budjetti on hämmentävä. Valtiovarainministeriön pohjaesitystä hallituspuoleiden puheenjohtajat kasvattivat yli 4 miljardilla budjettiriihessä. Kaksi ensimmäistä budjettiriihen päivää lisäsivät valtion velanottoa molemmat kahdella miljardilla ja vielä, kun pöytään kutsuttiin kaikki ministerit menoja löydettiin 100 miljoonaa lisää. Kaikki nämä siis puhtaasti velkarahaa.
Kaukana on siis pian se ajat, kun Suomesta puhuttiin hyvän ja vastuullisen taloudenpidon mallimaana. Marinin ja Vanhasen johdolla olemme kovaa vauhtia muuttumassa ”Pohjolan Italiaksi”. Toisaalta myös EU:n pöydissä Marin on halunnut jo aiemmin viedä Suomen pois ns. tarkan euron eli Hansa-maiden ryhmästä. Se valinta maksoi muuten myös paljon kesän EU:n elpymisrahastoneuvotteluissakin. Ns. Nuuka nelikko sai ja Suomi antoi.
Vuoden 2021 talousarvion loppusumma on 62,4 miljardia. Hallituksen kahden vuoden nettovelanotto nousee näin lähelle 30 miljardia. Jopa viidesosa, 10,8 miljardia, valtion menoista katetaan ensi vuonna velkarahalla. Kuluvan vaalikauden aikana Rinteen-Marinin vasemmistohallitukset tulevat siis nostamaan maamme velkamäärän noin 100 miljardista 150 miljardiin. Velkasuhde suhteessa BKT:hen nousee noin 60%:sta yli 80 prosenttiin. Sillä muuten on merkitystä. Ja jos valtionvelkojen korot yksin lähtisivät edes pieneen nousuun niin yksinkertainen päässälasku paljastaa, että jo 1%-yksikön koronnousu söisi yksin korkomenoihin 1,5 miljardia euroa nykyistä enemmän jokaikinen vuosi. Se olisi pois peruspalveluista.
Mutta isoin huoli on kuitenkin siitä, että Marinin hallitus jätti kaikki välttämättömät toimenpiteet ja uudistukset tekemättä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön viisas muistutus siitä, että tekemättä ei voi jättää muuttui kerta heitolla muotoon: Tekemättä voi jättää, niin kauan kun velkarahaa saa.
Hallitus ei kyennyt tekemään juurikaan yhtään työllisyysuudistusta. Siis toimenpidettä, joka tosiasiallisesti nostaisi maamme työllisyysastetta pysyvämmin. Maalia siirrettiin jälleen puolivuotta eteenpäin ja ”pallo” annettiin muille. Työmarkkinajärjestöt saavat jälleen käyttää veto-oikeutta ja hehän sitä mielellään käyttävät. Surullisinta tässä on se, että tästä päättämättömyydestä kärsivät tällä hetkellä eniten suomalaiset työntekijät ja myös lomautetuiksi tai työttömiksi joutuneet.
Keskusta taipuikin kaikessa vasemmistohallituksen matkassa. Annika Saarikon johtama Keskusta antoi Marinille täydellisen luovutusvoiton työllisyyspäätösten kanssa. Mahtaakohan Keskustan puoluejohdossa kukaan edes muistaa kenttäväellä siunattuja tärkeimpiä hallitukseen menon kynnyskysymyksiä? Työllisyyden piti olla 75 %, julkisen talouden tasapainossa ja kilpailukyky ei saa heikentyä. Yksikään kysymys ei ole toteutunut eikä toteutumassa Marinin vasemmistohallituksessa.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei tätä tule kestämään. Velkarahalle rakennettu maa ei pysy pystyssä. Toivottavasti mahdollisimman moni herää tilanteeseen ja vaatii muutosta. Suomi pitää laittaa kuntoon.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan vastaava