Vastuu lapsesta kuuluu aina lapsen biologisille vanhemmille – Isyyslakimme rikkoo lasten ja miesten oikeuksia

Blogi, keskiviikkona 25.11.2020

Isyyslakiamme tulee muuttaa.

Isyyslakimme ei nimittäin kaikin osin käsittele edes isää. Tänään eduskunnassa käsitellään kollegani Jukka Kopran (kok.) lakialoitetta, millä haluamme muuttaa isyyslakia. Aloitteessa ehdotetaan isyyslain (11/2015) 7 luvun 44 § kumottavaksi, jolloin isyyden kumoamiseen tähtäävän kanteen nostamista koskevat määräajat poistuvat kokonaan.

Asia nousi julkisuuteen alkuvuodesta, kun Helsingin Käräjäoikeus teki päätöksen, missä mies määrättiin maksamaan elatusmaksuja lapsetsa, jonka isä hän ei edes ole. Kyseessä oli vasta viisi vuotias lapsi ja IS oli 30.1.2020 julkaisemassaa jutussa laskenut, että jutussa ”Ristoksi” kutsuttu isä joutuu maksamaan yli 47 000 euroa elatusmaksuja toisen miehen lapsesta.

Lapsi oli siis syntynyt kyseisen miehen ja lapsen äidin välisessä avioliitossa. Lapsen ollessa noin kolmen vuoden vanha miehelle kuitenkin selvisi, että hän ei olekaan lapsen biologinen isä. Lehti kertoi, että ”Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä”. Lapsi oli siis juuri ehtinyt täyttää lain rajan kaksi vuotta. Isyyslain 7 luvun 44§ toimi siis lapsen ja miehen edun vastaisesti.

IS:n tammikuussa kertoman mukaan mies on nähnyt lapsen viimeksi syyskuussa 2016, mutta joka kuukausi hänen tulee maksaa lapsen äidille rahaa toisen miehen lapsesta. Näin hänen tulee tehdä aika vuoteen 2032 asti, siis kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Uskomatonta.

Nyt syksyllä lokakuussa asiaa käsitteli sitten vielä hovioikeus. Hovioikeus kuitenkin päätti 15.10.2020, ettei käräjäoikeuden päätöstä ole syytä muuttaa, vaikka THL:n isyystutkimuksen mukaan mies ei ole vaimonsa synnyttämän pojan isä 99,999% varmuudella.

Kyse oli siis isyydestä. Mies oli kuitenkin nostanut jo elokuussa 2016 kanteen isyyden kumoamiseksi. Kanne kuitenkin olis siis hylätty sen takia, että se oli jätetty kahden vuoden määräajan jälkeen lapsen syntymästä. Kaksi kuukautta liian myöhään.

Eihän tässä ole järjen häivää eikä kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden mukaan mitään järkeä. Järjetön isyyslakimme ei palvele siis lapsen eikä miehen oikeutta ja etua ja siksi sitä on nyt muutettava.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla myöskään lakikaan.

Ei ole mitään perustetta ”tuomita” miestä lapsen isäksi jos hän ei sitä tosiasiallisesti ole. Eikä myöskään velvoittaa elättämään toisen miehen lasta. Täysin keinotekoisesta kahden vuoden määräajasta tulee siis luopua ja isyys pitää voida kumota koska tahansa, jos ilmenee, että kyseinen henkilö ei ole lapsen isä. Ei kenestäkään pidä tehdä lakikirjalla isää. Isäksi tulla toisella tavalla.

Jukka Kopran lakialoitteessa siis esitetään muutettavaksi isyyslain 39§:lää missä säädetään isyyden kumoamisperusteista. Isyyslain mukaan miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole Isyyslain 3 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta. Muiden asianosaisten kuin lapsen on nostettava isyyden kumoamiskanne kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Nykyisen lain mukaan määräajan päättymisen jälkeen kanne voidaan ottaa käsittelyyn vain laillisen esteen tai ”erittäin painavan syyn” perusteella. Tällaiseksi painavaksi syyksi ei kuitenkaan oikeusasteillemme ole siis riittänyt edes se, että isyystutkimuksen mukaan mies on osoittautunut 99,999 %:n varmuudella ei-biologiseksi isäksi.

Jukka Kopran tekemällä aloitteella on siis kaksi tärkeää tavoitetta:

Virheellisten isyyssuhteiden korjaaminen ja perhe-elämän suojaaminen.

”Ei-biologinen isyys voi paljastua lapsen ollessa minkäikäinen tahansa, ja siksi isyyden kumoamisen määräaika on poistettava. Juridisten velvoitteiden lisäksi tällaisissa tapauksissa on huomioitava myös asianosaisille aiheutuvat henkiset kärsimykset ja niistä selviäminen.”

Minun tukeni on tällä aloitteella.

Olen myös aikanaan taistellut toisinpäin tapahtuneen epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Muistatte varmasti tapauksen Mikael Jämsänen. Siinä lapsen isäksi määrättiin avioliitossa naisen kanssa ollut mies, vaikka biologinen isä olikin toinen – Mikael. Biologisen isän oikeuksia ei tunnettu tai tunnistettu. Isällä ei ollut oikeutta lapseensa eikä lapsella isäänsä.

Mikaelin kohtalon ja taistelun ansiosta kuitenkin isyyslakia lopulta muutettiin, eikä nykyisin enää avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti voi vastustaa isyyden selvittämistä. Silloin tehty isyyslain muutos – Lex Mikael Jämsänen – tuli kuitenkin Mikaelin itsensä ja hänen lapsensa kannalta liian myöhään. Lapsi täyttää muuten alkuvuodesta jo 12 vuotta. Viimeksi hän on nähnyt isänsä 11 vuotta sitten, kuten myös isä tyttärensä. Olen toiveikas, että joskus he vielä kohtaavat. Kohtaavatkin.

Ja onhan meillä epäkohtia muitakin. Lapsien vieraannuttaminen toisesta biologisesta vanhemmasta. Lapsen vieraannuttaminen isovanhemmista ja monia muita. Valitettavasti usein aikuisten riidat jättävät lapsen oikeudet varjoonsa.

 

 

Kommentit