Hämeen Sanomissa oli 18.11.2010 sivun kokoinen juttu otsikolla ”Turve sähköistää keskustelun”. Jutussa viitattiin taannoiseen meidän Hämeen kansanedustajien radiokeskusteluun. Uutisessa koneurakoitsija Mikko Ylöstalo kertoo kutsuneensa meidät vierailulle hämäläiselle turvesuolle. Lehdessä hän toteaa, ”Heinonen sanoi tulevansa ehkä tammikuussa”. En ymmärrä miksi hän antaa tällaisen kuvan.
Nimittäin välittömästi hänen yhteydenottonsa jälkeen sovimme vierailun Vapon turvesuolle Tervakoskelle. Vastasin välittömästi hänen vierailupyyntöönsä viestillä ”Mielelläni tulen tutustumaan toimintaanne. Loppusyksyn kalenteri on nyt jo täynnä, mutta miten sopisi maanantai 10.1.2011? Tuolloin pääsisin päivänvalolla.” Tämän hän kuittasi sopivan ja sovimme vielä aloitusajan ja olevamme lähempänä yhteydessä ajo-ohjeiden ja muiden käytännön järjestelyjen osalta. Eli todellakin olen menossa tutustumaan heidän toimintaansa. Luonnollisesti. Erittäin suurella mielenkiinnolla.
Haluan kuitenkin itse aiheestakin sanoa muutaman sanan. Kyseessä oli siis turpeennoston vaikutuksista soiden välittömässä läheisyydessä oleviin vesistöihin, lähijärviimme. Kyseisen radiokeskustelun jälkeen sainkin lukuisia yhteydenottoja, joissa ihmiset vahvistivat turvesoiden aiheuttamat ongelmat lähijärvilleen ja kiittivät aiheen nostamisesta keskusteluun.
Valtakunnallisesti turpeen osuuden vesistöjen ravinnekuormasta on laskettu olevan alle yhden prosentin luokkaa. Näiden lukujen valossa turvetuotannon vaikutus koko Suomen vesistöihin on vähäinen, mutta on syytä ottaa huomioon, että nämä ovat koko maan keskimääräisiä lukuja. Ministeri Iiro Viinasen sanoin: ”Tulisi muistaa, että tuho on paikallisesti täydellinen, jos järvi turvemössöllä pilataan. Esitetty keskiarvo kokonaiskuormituksesta ei kerro mitään, mutta saa asian näyttämään hyvältä.”
Kuten Hämeen Sanomien jutussa todetaan, ongelmaan on herätty kunnolla vasta 2000-luvulla. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla turvesoiden vedet laskettiin suoraan järviin ja tämä näkyy edelleen vesistöjemme kunnossa. On totta, että nyt jo joillain turvetuotannossa olevista soista vesien käsittelyyn kiinnitetään riittävää huomiota, mutta ongelmia on edelleen. Turpeennoston vesikuormitusta tulisikin nyt seurata tarkasti, eikä vain typen ja fosforin osalta, vaan myös kiintoainepäästöjen osalta. Ympäristölupien ehtojen tulee olla riittävät ja niissä pitää vaatia toimenpiteitä lähivesistöjen kuormituksen estämiseksi. Tässä työssä on viranomaisilla tärkeä rooli, mutta myös tuottajilla ja etunenässä maan suurimmalla turvetuottajalla VAPO:lla. Nyt on viimeinen aika herätä, ja monien järvien osalta olemme jo auttamattomasti myöhässä.
Voi myös hyvin kysyä, että kenellä on vastuu jo vakavasti rehevöityneistä, turvesoiden alapuolella sijaitsevista lähijärvistämme. Esimerkiksi huoltoasemien kohdalla toimitaan niin, että vuosienkin takaisten päästöjen vuoksi saastuneiden maiden puhdistuksesta vastaa saastuttaja, vaikka velvoitetta ei vuosikymmeniä sitten ollut voimassa. Mikä on siis toimijoiden vastuu järvien pilaamisessa?
Itse kannatan vahvasti sitä, että tulevaisuudessa kaikki niin turvesoiden kuin muutkin ihmisten järviin tekemät ja johtamat ojat varustetaan laskeutusaltain. Laskeutusaltaat eivät ole autuaaksi tekeviä, mutta niistä on kiistatta apua lähivesiemme suojelussa.
Suomi on tunnettu tuhansista, puhtaista järvistämme. Tämän kansallisomaisuuden säilyttäminen tulee olla tavoitteemme jatkossakin, vaikka se vaatisi lisäpanostuksia vesiensuojeluun myös turvetuotannossa.
Timo Heinonen
Kansanedustaja
Ympäristövaliokunnan jäsen