Vapunpäivää senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla ja Hämeenlinnan torilla – Vain työllä tämä maa pärjää tulevaisuudessakin

Blogi, perjantaina 01.05.2015

Hyvää kevään, ylioppilaiden, suomalaisen työn ja työntekijöiden juhlaa.

Perinteiden mukaisesti oma vapunpäiväni alkoi tänään kotikuntani Lopen Wapusta. Aloitimme aikanaan uuden perinteen senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla ja tänään kokoonnuimme samaan paikkaan jo kahdeksannen kerran. Tilaisuudesta on kasvanut kahdeksassa vuodessa tai oikeastaan heti alusta lähtien suurin vapputilaisuutemme ja tänäänkin aurinkoisessa säässä kirkonmäen juurella oli väkeä paljon, kun Tiina Seppälä avasi tilaisuuden. Yrjö-Koskisen suvun edustajat laskivat kukat patsaalle ja jälleen tänäkin vuonna heräsi keskustelua siitä, että patsaalle olisi hienoa saada jatkossa myös valkolakkikin juhlan ajaksi päähän. Tästä haaveesta en luovu sillä se ei näytä olevankaan lainkaan yksin vain minun.

11039057_10153297653846670_2583730621281069318_n

Keväinen oli sää kun tänään kokoonnuimme kahdeksannen kerran senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalle Lopen Wappuun.

11209625_10153297651266670_9029504681939386971_n 11150900_10153297647881670_3422276047049319166_n 11209711_10153297641321670_2341029415165168839_n 10422036_10153297635106670_5588743351137707503_nLopen Wapussa esiintyi tänään myös viime vuonna vuoden suomalaiseksi naiskuoroksi valitun Timotein laulajat ja juhlavin oli hetki kun pitkänlinjan kotiseutumies ja tutkija Antti Koskimäki piti kevään loppilaisen juhlapuheen. Antti on tehnyt mittavan työn kotiseutuasioiden parissa ja se työ edelleen jatkuu. Hänen kynästään on syntynyt kirjoja ja hänen johdollaan on tehty kirjoja. Mutta myös paljon hienoja tilaisuuksia ja perinteitä ja paljon muuta. Antin elämäntyön arvo on jo nyt kotikunnallemme mittaamaton ja sen työn arvo vain kasvaa vuosivuodelta. Lisään tuon Antin puheen tänne blogiini jos sen tekstinä vielä itselleni saan.

Timotein laulu soi kauniisti linnunlaulun kanssa kilpaa kirkonmäellä ja keväistä tunnelmaa oli reilusti ilmassa. Ensi vuodeksi olemme haaveilleet, että saisimme Lopen Wanhat Automobiilit kokoontumaan vappuajeluaan ennen tänne kirkonmäelle. Jos vaikka loppilaisen kevään puheen aihe olisi sitten vappuna 2016 se miten Lopelle ensimmäiset autot ja kuljetusliikkeet syntyivät. Tai jotain sellaista. Lupaan tätä ajatusta viedä eteenpäin.

Lopelta itse suuntasin sitten Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnan Vappu keräsi kaupungin torille valtavasti väkeä.

Hämeenlinnassa minulla oli jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen kunnia pitää vapun juhlapuhe. Oli hauska kuinka Hämeenlinnan kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Keijo Suomalainen avaussanoissaan ehdotti, että he voisivat ottaa minut ottopojakseen, sillä siinämäärin paljon kevään vaaleissa sain hämeenlinnalaisilta ääniä. Niinpä. Niin sain ja lupaan jatkossakin olla vahvasti koko Hämeen kansanedustaja ja olla aktiivisesti mukana kaikessa.

Puheessanikin kävitteli kevään eduskuntavaaleja. Vaalikevät on nyt takana. Vaalit on käyty ja maamme on saanut uuden eduskunnan. Tulos oli tasaisempi kuin gallupit antoivat odottaa. Keskustan vaalivoitto jäi paljon odotettua vaisummaksi ja muut isot puolueet hävisivät vaaleissa. Vaalivoitoksi saatikka jatkojytkyksi ei kannata sanoa tulosta missä kansanedustajien määrä vähenee. Missä äänimäärä vähenee. Missä kannatus vähenee. Sitä sanotaan vaalitappioksi.

Näyttää tulevan tavaksi Suomessa, että vaalitulos ei vielä kerrokaan mitään. Näin kävi vuonna 2011. Kokoomus nousi silloin suurimmaksi puolueeksi, mutta se mitä tulos tarkoitti vaati kuukausien neuvottelut käytännössä kaikkien puolueiden kesken.

Sama on tilanne nytkin. Vaalivoittaja on keskusta, mutta vielä emme nytkään tiedä mitä vaalitulos merkitsee Suomelle? Näyttää siltä, että perussuomalaisilla on pelkoa hallitukseen menemisestä. Tai ehkä vahvimmin puheenjohtaja Timo Soinilla. Onko kuitenkin niin, että Soini pelkää sitä, että puolue hajoaa hallitusvastuuseen? Vai oliko eilisten vastausten taustalla kuitenkin lopulta vain pieni viime metrien vedänyt keskustalle. Keskustan vaalivoitto ei siis ollut sellainen mitä he itsekin odottivat ja näyttää siltä, että muiden vaalitappiot luovat asetelman missä keskusta joutuu tulemaan vastaan kaikkia muita. On todennäköistä, että hallitukseen tulee lopulta vain tasavahvoja hallituskumppaneita eikä keskusta saa toivomaansa yliotetta.

Hallituspohja on siis edelleen avoinna. Vaalivoittajien varaan rakentuva hallitus ei saisi edes enemmistöä eduskuntaan. Hallitukseen siis tarvitaan puolueita joiden tulos myös heikkeni neljän vuoden takaisesta.

Kokoomus on valmis hallitusvastuuseen vaikka myös meidän tulos heikkeni neljän vuoden takaisesta. Jos politiikkaa tekisimme vallan näkökulmasta. Ja jos politiikkaa tekisimme vaalivoittoja tavoitellen niin silloin valitsisimme opposition. Mutta me kokoomuksessa teemme politiikkaa maamme eteen ja Suomen parhaaksi ja siksi olemme nytkin valmiita hallitukseen ja kantamaan vastuuta myös vaikeimpina aikoina.

Me tiedämme, että alkava vaalikausi ei tule olemaan helppo. Tiedämme myös sen, että uusi hallitus ja eduskunta joutuvat tekemään myös vaikeita ja epämieluisiakin ratkaisuja. Mutta ne täytyy tehdä siksi, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa. Ja siksi, että emme halua valita Kreikan tietä. Emmekä pysähtyneisyyden tietä. Emmekä jättää lapsillemme ja lapsenlapsillemme alati kasvavaa velkaa.

11188398_10152945181972842_2684033115289968558_n

Ja muutama kuva sitten vielä Hämeenlinnan Vappujuhlasta torilta. Siellä minulla oli kunnia pitää juhlapuhe aikalailla suurelle yleisölle.

11188155_10153297850936670_5431130673819530995_n (1)

Ja Anneli Julen oli Lopen tapaan myös täälläkin paikalla. Aamusta kuoro oli vaihtunut Lopen Timoteistä Hämeenlinnan Mieslaulajiin.

10985381_10153297847036670_1904982045062393070_n 11183438_10153297852691670_993188093331569860_nTämän takia julkaisimme ensimmäisenä puolueena varsinaisen strategisen hallitusohjelman ja myös Suomen kaikkein keskeisimpään haasteeseen eli työllisyyteen keskittyvän työlistan ja myös avoimesti ja rehellisesti ennen vaaleja myös listan valtiontalouden välttämättömistä sopeutustoimista. Vaikeat päätökset hyväksytään nimittäin parhaiten silloin, kun ne tehdään avoimesti.

Me luotamme kokoomuksessa säästöpäätöksissä Suomen parhaaseen virkaosaamiseen, ei vain poliittisiin näkemyksiin. Me perustamme omat talouspäätöksemme valtiovarainministeriön sekä Suomen Pankin arvioihin.

Välttämätön valtiontalouden sopeutus on neljä miljardia euroa sekä kuntatalouden osalta kaksi miljardia euroa. Säästöjen jaksotus määritellään asiantuntijanäkemysten pohjalta, jotta kokonaisuus olisi suhdannepoliittisesti järkevä. Päätökset sopeutuksesta tulee tehdä vaalikauden alussa ja niiden jaksotus voi olla neljä vuotta ja tarvittaessa hieman enemmänkin. Tärkeintä on se, että nyt työnsä aloittavalla hallituksella on yhteinen tavoite, päämäärä ja keinot siihen pääsemiksi. On tärkeää huomata, että pelkkä sopeutuslistan tuijottaminen ei kuitenkaan luo oikeaa kuvaa kokonaisuudesta. Pääministeri Alexander Stubb totesi ennen vaaleja, että ”On onnetonta, jos hyvinvointimenojen rahoituksen aukko yritetään kattaa vain julkisessa keskustelussa kiilusilmäisestikin väijytyillä säästölistoilla. Silloin finanssipolitiikka muodostuu tällä vuosikymmenellä joka vuosi niin kireäksi että kasvu tyrehtyy. Siksi järkevä lähtökohta on se, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata. Siksi erityisesti työlistan asiat ovat todella keskeisiä Suomen saamiseksi liikkeelle ja uuteen nousuun”.

Maamme tilanne on siis vaikea. Mutta lohdullista ja toivoa antavaa on se, että mahdollisuudet suunnanmuutoksen ovat vielä omissa käsissämme. Vaikeat päätökset ovat edessä, mutta niiden kautta on mahdollisuus päästä irti jatkuvasta kituuttamisesta ja saada Suomi nousu-uralle.

Me haluamme uudistaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Haluamme säilyttää tämän arvokkaan mallin. Mallin missä lapsemme saavat julkisissa kouluissa maailman parasta opetusta. Mallin missä jokainen voi lähtökohdista riippumatta ponnistaa niin korkealle kuin suinkin. Mallin missä on tarjolla laadukkaat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Ja mallin missä jokaisesta pidetään huolta, jos ei siihen itse pysty.

Se on ponnisteluiden arvoinen tavoite.

Taloustilanne on vielä pelättyäkin heikompi.

Hallitus sai ennen vaaleja eteensä valtiovarainministeriön uusimman talousennusteen. Se näytti paljon huonommalta kuin aikaisemmin on ajateltu. Suomen talous ei ole vieläkään toipunut vuoden 2009 romahduksen jälkeen. Olemme ylivelkaantumisen tiellä. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta puuttuu vuositasolla jopa 10 miljardia euroa. Siis joka vuosi. Talous kasvaa monia vuosia eteenpäin keskimäärin vain noin prosentin vuodessa. Hyvinvointivaltion palvelut ja etuudet tulee mitoittaa tämän mukaan.

Olen varma, että myös vaalivoittaja ja ennen muuta keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä joutuu katsomaan peiliin ja myöntämään tosiasiat.

Sipilä on usein puheissaan viitannut ja perustanut ajatuksensa presidentti Paasikiveen. Toivon, että taloudenkin tosiasioiden edessä Sipilä noudattaa Paasikiven linjaa ja lähtee siitä, että viisauden alku on tosiasian tunnustaminen. Gallup-suosion huipulla Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä varoi kaikkea ja oli sanomatta lähes mitään. Valitettavasti myös hänen harvat puheenvuorot nojasivat virheellisiin lukuihin valtiontaloudesta – tahallaan tai tahattomasti. Sipilä totesi ennen vaaleja, että Keskusta sopeuttaisi valtion menoja ja tuloja kaksi miljardia euroa ja siten vuonna 2019 valtiontalous olisi kaksi miljardia alijäämäinen. Valtiovarainministeriön vakausyksikön laskelman mukaan väite on virheellinen. VM:n laskelma osoittaa, että valtiontalouden alijäämän supistaminen 2 miljardiin euroon v. 2019 mennessä edellyttäisi 3,2 miljardin euron sopeutusta ensi vaalikaudella. Keskustan ennen vaaleja julkistamassa säästölistassa on yli miljardin euron aukko pelkästään valtiontalouden puolella heidän omiin tavoitteisiinsa nähden.

Ennen vaaleja VM:n virkamiehet vakavasti varoittivat erittäin huonosta julkisen talouden kehityksestä ja suosittivat kuuden miljardin euron sopeutusta ensi vaalikauden aikana, jotta julkisen talouden velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen kääntyisi laskuun. Näillä luvuilla valtiontalous ja kuntatalous palaisivat lähelle tasapainoa, eli velkaantuminen ei vieläkään loppuisi.

Sipilä sanoi silloin hyväksyvänsä VM:n luvut, mutta ehdotti silti edelleen vain kahden miljardin euron sopeutusta nyt alkavalla vaalikaudella. VM:n lukuihin nähden Keskustan säästöohjelmasta puuttuu neljä miljardia. Sitä maamme ei tule kestämään. Ja Valtiovarainministeriön arviota objektiivisempaa ja luotettavampaa arviota ei valtakunnasta löydy.

Ja on rehellistä myötää, että mennyt vaalikausi meni mönkään varmasti monesta syystä, mutta erityisesti ja nimenomaan sen takia, ettei uskottu VM:n laskelmia ja pohjattiin tekemiset olettamalle, että talous kasvaa jopa ennusteita nopeammin. Ja nyt jälleen… ei pelkästään demareiden, vaan erityisesti keskustan linjauksia lukiessa huoli hiipii taas puseroon – ettei vain neljän vuoden takainen toistuisi?

Keskustassa ei joko ole ymmärretty valtiontalouden tilanteen vakavuutta tai sitten Keskusta ei uskallettu kertoa koko säästölistaa ennen vaaleja. Itse haluan uskoa, että kyse oli vaalitaktikoinnista. Siitäkin huolimatta toivon, että kyse oli siitä vaikka pidänkin sellaista äänestäjien sumuttamisena. Mutta toisaalta vakavampaa maallemme on se, että väärissä luvuissa ollaan kiinni vielä vaalien jälkeenkin.

Joka tapauksessa Keskustan luvut ovat pahasti alimitoitetut suhteessa heidän omiin tavoitteisiinsa, valtiovarainministeriön suosittamasta sopeutuksesta puhumattakaan.

Toivon, että Keskusta ja Juha Sipilä myöntävät avoimesti, että heidän ohjelmansa ei riitä velkaantumisen taittamiseen, talouden tasapainon saavuttamiseen tai edes heidän oman kahden miljardin euron alijäämätavoitteensa saavuttamiseen. Tosiasioita emme voi juosta karkuun. Se ei olisi reilua ketään kohtaan.

Talouden vaikea aika ja sen korjaaminen koskettaa meitä kaikkia suomalaisia. Mutta ne on tehtävä reilusti. On aivan varma, että meistä jokainen joutuu luopumaan jostakin, mutta kukaan ei joudu kantamaan kohtuutonta taakkaa. Kokoomus on aikaisemmin sanonut, että emme sulje mitään yksittäistä kohdetta pois, mutta säästöjä vältetään koulutusmenoista, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisistä menoista sekä yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista.

Kokoomus on valmis hallitusvastuuseen.

Olemme valmiita vastuunkantoon myös vaikeana alkavana nelivuotiskautena. Mutta hallitukseen meidän ei tule lähteä puolueeksi. Emme lähde tekemään vain muiden näköistä politiikkaa. Me lähdemme vain hallitukseen minkä ohjelmassa näkyy vastuullisuus ja talouden tasapainottaminen ja kokoomuslaiset vahvat arvot ja tavoitteet yrittäjyyden, työllisyyden, koulutuksen ja hoivakin saralla. Myös rakenteita tulee uuden hallituksen uudistaa. Sellaiseen hallitukseen kokoomus on valmis lähtemään. Jos päätös on toisenlainen tie – velkaantumisen ja pysähtyneisyyden tie – niin silloin meidän on pakko valita oppositio.

Me haluamme uudistaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ja kehittäminen on meille Kokoomuksessa ykköstavoite – jotta Suomi olisi satavuotisjuhlissaan vuonna 2017 maailman paras maa syntyä, elää ja yrittää. Suomea ei kuitenkaan saada liikkeelle lisää verottamalla tai velkaelvyttymällä. Suomi saadaan liikkeelle vain työn kautta.

On siis rehellistä myöntää, ettei Suomi nouse leikkaamalla. Siksi järkevä lähtökohta on, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, joilla lisätään talouden suorituskykyä, tuotantoa ja työllisyyttä. Mitä enemmän tällaisia uudistuksia tehdään, sitä vähemmän tarvitsee leikata. Nyrkkisääntö on, että yksi prosenttiyksikkö vähemmän työttömyyttä parantaa julkisen talouden tasapainoa karkeasti 600 miljoonalla eurolla vuodessa.

Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen ei ole muuta tietä kuin lisätä työnteon määrää Suomessa. Nykyinen työllisyysasteemme ei siihen riitä. Tämän vuoksi Kokoomus on esittänyt työlistan (http://vaalit.kokoomus.fi/kokoomuksen-tyolista), jonka ratkaisuilla työllisyyttä kyettäisiin jo tällä vuosikymmenellä nostamaan yli 100 000 hengellä.

Päättyneellä vaalikaudella julkista taloutta on sopeutettu karkeasti seitsemällä miljardilla eurolla. Se on enemmän kuin yksikään hallitus aikaisemmin on sopeuttanut. Mutta työllisyyttä lisäävien rakenteellisten uudistusten tekeminen on yllättäen osoittautunut vaikeammaksi kuin leikkaaminen ja veronkorotukset. Tarpeelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.

Me haluamme ohjata keskustelua siihen, miten Suomeen saadaan uutta työtä. Uskomme, että taloutta ei voi pelastaa ilman työnteon lisäämistä. Jokaisen työkykyisen on päästävä työelämään mukaan, kasvattamaan yhteistä kakkua. Työllisyysasteen nostaminen on seuraavan hallituksen tärkein tehtävä.

Suomi on selättänyt monta pahaa päivää ja noussut valoisampaan tulevaisuuteen. Niin me selätämme tämänkin, ja näytämme jälleen itsellemme ja maailmalle. Tehdään avoimesti ja suoraselkäisesti vaikeat asiat. Laitetaan Suomi liikkeelle. Mennään työn kautta eteenpäin. Ja muistetaan pitää mielessä tavoitteemme vahvasta hyvinvointiyhteiskunnasta ja paremmasta Suomesta.

Se on ponnisteluiden arvoinen tavoite.

11163766_10153298216431670_1598245285834534997_n

Ja sitten vielä hieman keväänkin juhlaa luonnosta… Keltavuokkoja, sinivuokkoja ja valkovuokkoja ja totta kai Pekkalan korvasienejä.

11174863_10153298221091670_3329030873023054684_n 11188355_10153298218321670_4769406544685936162_n 11208659_10153298213101670_7872972238244695015_nTällaisia ajatuksia tänään ja samoja teemoja käsittelin myös Hämeenlinnan torilla. Sain puheestani paljon kiitosta ja palautetta. Se vahvisti sitä puheeni toteamusta, että vaikeatkin päätökset hyväksytään parhaiten kun ne tehdään avoimesti.

Puheiden jälkeen ehdin vielä hetkeksi nauttimaan myös siitä keväästä. Parhaiten se minulle onnistuu Loppijärven rannalla Hevosojalla Pekkalassa. Siellä kevät olikin ottanut jälleen askeleen kohti kesään. Nyt vielä jääkiekkoa vapunpäivän ratoksi. Jääkiekon MM-kisat Tsekissä käyntiin.

 

Kommentit