Valtiopäivätoimintaa 150 vuotta.

Blogi, keskiviikkona 18.09.2013

Tänään juhlistamme eduskunnassa valtiopäivätoiminnan 150 vuotta. Valtiopäivät siis kokoontuneet meillä itsenäisyyttämme pidempään.

Historiasta muistamme Porvoon valtiopäivät, mutta siitä kului vielä aikaa siihen kun seuraavat valtiopäivät kokoontuivat vuonna 1863. Ja itseasiassa vasta tästä alkoi sitten säännöllinen valtiopäivätyö Suomessa. Aluksi Valtiopäivillä oli edustettuina neljä säätyä ja kokoontuivat syyskuun puolivälistä 1863 huhtikuuhun 1864. Ensimmäistä kertaa valtiopäiväasiakirjat olivat myös suomen kielellä ja lehdistö sai luvan kirjoittaa valtiopäiväasioista. Vaikka edessä oli monia vaikeita asioita, mm. nälkävuodet, syntyi suomalaisuusliike, tehtiin eduskuntauudistus 1906 ja Suomi julistautui itsenäiseksi vuonna 1917.

Nyt eduskunta järjestää tänä kesänä ja loppuvuoden ja ensi kevään 2014 välisenä aikana yhteensä viitisenkymmentä erilaista kansalaistapahtumaa yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tavoitteena on avata historiallista muistia ja samalla keskustella demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta.

Tänään pääjuhlapäivä ja siksi Suomenliputkin saloissa.

Eduskunnassa meillä juhlaistunto ja siellä perustamme rahaston tukemaan nuorten kielten opiskelua. Se rahasto tulee tulevaisuudessa tukemaan erityisesti suomalaisten nuorten venäjän kielen opintoja.

Mutta nyt eduskuntaa kohden. Tummapuku päällä.

Kello 21.14 ja iltalenkki takana. Tällainen päivä herättää vahvoja tunteita. Itsenäisyys on sellainen arvo jota ei varmastikaan oikein ymmärrä kun siitä on saanut koko elämänsä nauttia ja toisaalta myös kansanvalta ja demokratiakin. Tänään oli tunnelmarikas hetki kun eduskunnan istunnossa sain tämän maan kansaa ja teitä äänestäjiäni edustaa kun 150 vuoden tauon jälkeen samalla fanfaarilla, aukipuhalluksella, Kaartin Soittokunta avasi juhlaistuntomme joka soitettiin vuonna 1863 valtiopäivien avajaisissa. Silloin Säätytaloa ei vielä ollut niin Keisari Aleksanteri III avasi valtiopäivät Helsingin Keisarillisessä palatsissa. Nykyisin sama upea talo on Presidentinlinnanamme. Tuolta avajaisista säädyt kokoontuivat sitten 15.9.1863 – 15.4.1864 valtiopäiville Ritarihuoneelle. Silloin joukossa ei ollut yhtään naista ja edustettuina vain aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Tänään eduskuntasalissamme oli enemmän naiskansanedustajia kuin koskaan ennen ja lisäksi ihan jokaiselle täysi-ikäisellä suomalaisella oikeus asettua eduskuntavaaleissa ehdolle. Demokratiamme on siis kehittynyt ja aitoa ja vahvaa.

Itseasiassa naiset saivat meillä Suomessa äänioikeuden vasta reilu 40 vuotta myöhemmin kun vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan valittiin ensimmäiset 19 naista. Tänään eduskunnassa on 200 kansanedustajasta 85 naista ja minusta monessa mielessä joukostamme parhaita.

Samana vuonna kun Aleksanteri II kutsui ja avasi 50 vuoden tauon jälkeen valtiopäivä Helsingissä myös lehdistö sai jalan sijaa maassamme. Päivätär lehti kirjoitti silloin: ”Tarkastaen Suomenmaan nykyistä tilaa voipi jokainen keksiä monta surkeita seikkoja” ja jatkoi ”valtioin sisään tulot eivät riitä tarpeihin, vaikka verot monissa paikoin tuskalla maksetaan kansalta.”  Huominen Helsingin Sanomat voisi 150 vuotta myöhemmin kirjoittaa jälleen hyvinkin samalla tavalla. Näin se elämä menee.

Tuosta hetkestä alkoi vahvistua tahto ja halu itsenäisestä Suomesta. Ja siitä tahdosta ja voimasta me saamme tänään olla ylpeitä ja kiitollisia. Se on kestänyt ja puhjennut kukkaan, sitä on taitettu ja rutistettu, mutta kaiken se on kestänyt.

Suuri kiitos vielä kaikille teille, että sain edustaa teitä tänään tässä juhlassa. Perustimme samalla juhlarahaston jolla tuetaan suomalaisten nuorten kieltenopiskelua tulevaisuudessa.

Huomenna paluu sitten eduskuntaan – valtiopäiville siis.

 

 

 

Kommentit