Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen tuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisen lisäämisestä Resolute Support –kriisinhallintaoperaatioissa
Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 12.6.2018
Muutokset puhuttaessa
Arvoisa puhemies
Kun eduskunta edellisen kerran käsitteli Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen vuonna 2014, oli tilanne vaikea, mutta uskoa loi Afganistanin kasvava vastuu omasta turvallisuudestaan. Kansainvälinen yhteisö uskoi ja luotti siihen, että kehitys kohti parempaa jatkuisi ja Afganistan pärjäisi jatkossa kevyemmällä kannattelulla.
Valitettavasti pari viime vuotta ovat soittaneet optimismimme naiviksi. Afganistan ei ollut, eikä ole vielä pitkään aikaan valtio, joka voisi seisoa omilla jaloillaan. Turvallisuustilanne on heikentynyt ja uudet terroristiryhmittymät ovat saaneet jalansijaa. Tämä ei kuitenkaan ole hetki, jolloin meidän tulisi luovuttaa ja jättää maa oman onnensa nojaan. Nyt on hetki, kun kansainvälisen yhteisön, Suomi mukaan lukien, tulee vahvistaa tukeaan Afganistanille.
Suomi on ollut mukana Naton sotilaallisessa Resolute Support -kriisinhallintaoperaatiossa sen perustamisesta, vuodesta 2015 lähtien – samoin kuin ISAF-operaatiossa sitä ennen. Aluksi Suomi koulutti, tuki ja neuvoi Afganistan turvallisuusviranomaisia noin 80 sotilaan vahvuisella joukolla. Myöhemmin operaatioita on supistettu, kun tilanne välillä näytti valoisammalta. Vaikeutuneen tilanteen takia Nato on päättänyt jatkaa ja uudelleen vahvistaa operaatiota tarvepohjaisesti ennalta määräämättömäksi ajaksi. Myös Suomelta on pyydetty tukea.
Tänään käsittelemässämme selonteossa Suomen ehdotetaan nostavan sotilaidensa määrä nykyisestä noin 30 noin 60 ensi vuoden alusta. Tämä on järkevä joukkokoko, joka palvelee niin operaatiota kuin Suomen kansallisia intressejä. Se mahdollistaa Suomen osallistumiselle alueellisen ja toiminnallisen painopisteen, kun osallistuminen keskitetään Saksan johtamalle pohjoiselle komentoalueelle Mazar-e-Sharifiin. Operointi vaativassa kriisinhallinnassa ja neuvonantotehtävissä hyödyttää kiistatta myös kansallisia suorituskykyjä.
Kriisinhallinnan motiivit ovat aina moninaiset. Kokoomuksen mielestä Suomen tulee kuulua siihen joukkoon maita, jotka kantavat vastuuta ja tukevat hauraimpia valtioita. Kyse on arvoista. Yhtälailla kyse on kumppanuuksien vahvistamisesta. Suomi on Naton edistynyt kumppanimaa ja erityisasemasta seuraa myös tiettyjä velvollisuuksia.
Kolmanneksi kyse on myös Suomen omasta turvallisuudesta. Afganistanin ja alueen vakaus ovat suoraan yhteydessä kansainväliseen terrorismiin ja pakolaisten määrään. Taliban on uudelleen vahvistunut ja ISIS:n Afganistanin haara voimistuu. Yhteensä alueella on yli 20 kansainvälistä terroristiryhmittymää. Vuonna 2015 saimme konkreettisesti kokea, kuinka lähellä maan kriisi tosiasiassa on, kun Suomeen saapui yli 5000 afgaanipakolaista. Ääriajattelun vahvistuminen ja hallitsematon muuttoliike eivät kumpikaan ole etumme.
Arvoisa puhemies
Vaikka näkymä on synkkä eikä turvallisuustilanteen odoteta lähiaikoina kohenevan, on syytä nostaa esiin myös valopilkkuja. Viidessätoista vuodessa naisten ja lasten asema on parantunut: imeväiskuolleisuus on vähentynyt huomattavasti ja jo 40 prosenttia koulun aloittavista lapsista on tyttöjä, kun he vielä 2000-luvun alussa eivät saaneet ollenkaan käydä koulua. Tiedämme hyvin, että naisten ja tyttöjen oikeudet ovat avainasemassa rauhan ja kestävän yhteiskunnan luomisessa. Suomi on tehnyt tässä arvokasta työtä.
Afganistanin vakauttaminen on Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan prioriteetteja. Kokonaisvaltainen lähestyminen on tarpeen, sillä kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää vakautta ja vakaus edellyttää toimivaa yhteiskuntaa, ihmisoikeuksien toteutumista ja tulevaisuudennäkymiä. Prosessit ovat pitkiä ja Afganistanin kaltaisessa maassa on varauduttava myös takapakkeihin.
Arvoisa puhemies
Totuus on, että operaatiossa on riskinsä, eikä niitä tule vähätellä. Suurempi riski olisi kuitenkin jättää osallistumatta ja auttamatta. Suomen ja muiden maiden tuella on saavutettu tuloksia. Ne osoittavat, että vaikeissakin olosuhteissa asiat voivat kehittyä kohti parempaa. Kärsivällisyys on nyt valttia.
Aivan lopuksi on myös hyvä muistaa eräs asia. Jos me toivomme solidaarisuutta kumppaneiltamme, on meillä myös oikeasti oltava tahto ja valmius sitä antaa.