Nykyisen vasemmistohallituksen aikana valtion velkataakka on kasvanut rajusti. Ajat ovat olleet poikkeuksellisia, kun ensin korona runteli maatamme ja nyt huolenamme on Ukrainan Putinin sodan ongelmat. Sota säteilee koko Eurooppaan ja meille Suomeen poikkeuksellisen paljon myös talouden näkökulmasta. Siksi annankin kiitosta välttämättömistä lisäpanostuksista uskottavaan maanpuolustukseen, raja- ja kyberturvallisuuteemme, mutta myös ukrainalaisten auttamiseksi sodan jaloissa ja pakolaisina Euroopassa. Pidän myös perusteltuina lisäpanostuksia tieteen rahoitukseen ja TKI-panostuksia.
Tämän kaiken välttämättömän keskellä pitää kuitenkin muistaa, että maamme menotaso on edelleen huolestuttavalla tasolla. Talouden rakenteita ei uudisteta vieläkään eikä työllisyyteen tehdä aidosti vaikuttavia toimia. Vaikka nyt, aiemmilla 
hallituskausilla tehtyjen työllisyystoimien ansiosta, työllisyysasteemme nousee, niin työttömiä on edelleen kuitenkin yli 185 000. Samaan aikaan osaajapula ja työntekijäpula kasvaa lähes kaikilla aloilla. Yksin helmikuussa uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin kuitenkin jopa yli 122 000 ja avoimia työpaikkoja oli kaiken kaikkiaan lähes 250 000, mikä on yli 80 000 enemmän kuin vuosi sitten. Näihin ongelmiin olisi Marinin hallituksen syytä viimein tarttua. Nimittäin vain työllisyyteen panostamalla on taloutemme kestävyys varmistettavissa tulevaisuudessa. Valitettavasti tämän varmistaminen on nyt unohdettu.
Miten maamme talous saadaan tasapainoon, kaikki se on unohdettu.
Marinin hallitus ei saanut aikaan kehysriihessä minkäänlaista suunnitelmaan maamme velkaantumisen taittamiseksi. Hurjasti kasvavalle valtionvelan kasvulle ei näy loppua ja samaan aikaan väestömme ikääntyminen pahenee ja menot luonnollisesti tämän myötä lisääntyy. Jossain vaiheessa on pakko ruveta julkista taloutta laittamaan kuntoon. Paras päivä olisi ollut eilen, mutta ei tänäänkään ole vielä myöhäistä. Mutta nyt näyttää siltä, että tämä vasemmistohallitus keskustalaisen valtiovarainministeri Annika Saarikon johdolla ei edes ajattele sitä, vaan työntää ongelmat tuleville hallituksille ja pahentaa vain nuorten sukupolvien velkataakkaa.
Jotain hallituksen päätöksentekokyvystä tai oikeastaan -kyvyttömyydestä kertoo se, että ainoat säästöt mitä hallitus päätti nyt tehdä, keskustan ja SDP:n johdolla, kohdentuvat jo luvattoman huonossa kunnossa olevaan liikenneverkkoomme. Tiestön investointeihin ja kunnossapitoon tehtävät leikkaukset eivät tee hyvää muutenkin rapautuvalle infralle.
Mutta päähuoli on se, että pysyvä menotaso on kuitenkin yhä edelleen huolestuttavalla tasolla, eikä julkisen talouden suurta kuvaa saa unohtaa. Velkaantuminen jatkuu sietämättömällä tasolla vuosi kaudet, kun kasvua ja säästöjä tuovat rakenneuudistukset jätetään tekemättä. Velkaantuminen ei ole loputtomasti vastuullista. Nyt maaliskuussa Suomen valtiolla oli velkaa jo 132 mrd. euroa. Tämän vaalikauden alussa vain hieman yli 100 mrd. Velkaantuminen on ollut siis hurjaa ja kun, huomioi, että jokainen prosenttiyksikkö lisää velkojen koroissa lisää korkomenoja reilusti yli miljardin vuodessa.
Vielä nollakorkoympäristössä selvisimme lainojen kanssa koronakriisissäkin varsin hyvin. Mutta jo nyt ensimmäinen ”1,3 miljardin euron lisäkorkolasku” taitaa kolkutella Valtiovarainministeriön ja Valtionkonttorin ovella. Nimittäin vielä viime vuoden lopulla valtion 10-vuotisen lainan korko pyöri nollassa prosentissa, niin nyt korko on kivunnut jo yhden prosenttiyksikön tasolle. Ja nousu näyttäisi jatkuvan.
Kun rahamme menevät tällä politiikalla korkomenoihin, niin niitä ei riitä muualle yhteiskuntaan.
Timo Heinonen
kansanedustaja
valtiovarainvaliokunnan vastaava (kok)