Tänään olin VaLePa:n ja Arto Satosen vieraana seuraamassa lentopallon mestaruussarjan välierämatsia. Valepa sai kotikentällään vastaansa Rovaniemen Team Lakkapään. Ennen matsia kokoonnuimme pienemmällä porukalla hieman keskustelemaan urheilun ja liikunnan tilasta ja ennen muuta huippu-urheilun tilanteesta. Itse olen saanut olla mukana näiden asioiden parissa hieman toistakymmentä vuotta ja saanut siis läheltä seurata eri lajien menestystä, nousuja ja myös aallonpohjia ja myös liikunnan rahoituksen kehitystä.
Mukava liikunnan ja urheilun minisemma Arto Satosella VaLePa:n välierämatsia ennen. Juteltiin sportin eri alan asiantuntijoiden kanssa niin huippu-urheilun rahoituksesta kuin liikuntapaikkarakentamisestakin. Ja päälle lentopallon välierämatsi. Kiitos Arto isännöinnistä!
Meillä huippu-urheilun menestys ei ole ollut sellaista mitä olemme odottaneet ja mihin ehkä olemme myös tottuneet. Toki menestystä on tullutkin ja uusistakin lajeista, mutta ehkä nämä ovat hieman jääneet aiempien vuosien menestyslajien konttauksen varjoon. Kun talvella mäkihypyssä ei suomalaishyppääjät tahdo päästä edes toiselle hyppykierrokselle niin maastohiihdon ja ampumahiihdon menestys ei tätä tunnu korvaavan. Sama kesälajeissakin kun esimerkiksi keihäässä olemme tottuneet mestaruuksiin ja mitaleihin niin pettymys on suuri kun sitä ei tulekaan.
Meidän huippu-urheilun rakenne on edelleen aika monitoimijainen. Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee ja vastaa ja päättää osasta, sitten Olympiakomitea ja huippu-urheiluyksikkö osasta, Paralympiakomitea omastaan ja kaiken tämän lisäksi lajiliitot ja seurat myös osasta. Jos liikuntaan valtiolta tuleva kokonaispotti on noin 150 miljoonaa euroa niin tästä vain vajaa 10% menee suoraan huippu-urheiluun. Tanskassa esimerkiksi 33% eli 1/3. Jos siis panostaisimme Tanskan tapaan huippu-urheiluun niin meidän panostus olisi vähintään tuplat nykyiseen. Se varmasti näkyisi menestyksessäkin vaikkei sitä pelkästään raha ratkaisekaan.
Tällä kaudella siis noin vajaa 15 miljoonaa on ohjattu huippu-urheiluun ja se jakaantuu ainakin kahdeksaan eri kohteeseen. Olympiakomitea ja paralympiakomitea tärkeimpinä huippu-urheiluyksikön kanssa, mutta sitten osa urheilijoiden apurahoihin mistä päättää yllättäen ministeri ja vastaavasti urheilijoiden tunnustuspalkinnot, valmennustuki, arvokisat, tutkimus, urheiluakatemiat ja muut ottavat siivunsa. Lajiliitoille ja seuroille menee noin 40 miljoonaa ja se raha päätetään ja käytetään siellä – toki osa huippu-urheiluun siitäkin, mutta varsin pirstaleisesti panostuksia sieltä ja täältä ja usein ilman sen selvempää tiekarttaa.
Kirjoitin Pyeongchangin olympialaisten jälkeen siitä miten menestyksemme siellä jäi selvästi Norjasta, mutta myös paremmasta verrokkimaastamme Ruotsista. Rio De Janeiron kesäkisoissa meidän saldo oli yksi mitali, kun kesälajeissa kutakuinkin vastaavalla huippu-urheilupanostuksella Ruotsi napsi 11 mitalia ja Norja neljä. Tanska oli kesäkisoissa omaa luokkaansa pohjoismaista ja panostuksia kohdentamalla pokkasi peräti 15 mitalia. Panostusten kohdentamisessa oli kyse siitä, että kun meillä olympiakomitean tuen piirissä on ollut 42 lajia niin Tanska priorisoi 10 lajiin. Siis ohjasi rahan kymmeneen sellaiseen lajiin missä maan menestysmahdollisuudet olivat parhaat ja se tuotti tulosta ainakin mitalien valossa. Nyt myös meillä ollaan tekemässä ainakin jonkinlaista priorisointia vaikkakaan ei näin rajua eikä niin rajuun ehkä meillä kansanakaan olisi valmiutta vai olisiko?
Yksi kuvaava esimerkki meidän rahanjaosto on se, että kesälajeissa noin miljoonan euron tuki jakautui viimeksi 102 urheilijalle. Eli panostus per urheilija oli 5000-20 000 euroon. Onko tällainen summa riittävä yhdellekään olympiavoittajaksi tähtäävälle urheilijalle vai pitäisi tuen olla sellainen, että sillä voisi urheilla ja panostaa täysimääräisesti vaikkapa sen koko olympiaadin ajan?
Tämä vain osaltaan avaa ja kuvaa sitä miten pirstaloitunut meidän urheilun ja varsinkin huippu-urheilun rahoitus on ja silloin myös selkeä vastuutaho menestykseltä tai menestymättömyydeltä puuttuu. Tästä pitäisi meilläkin keskustella enemmän ja keskittää rahat ja päätösvalta selkeämmin yhteen.
Puhuin Sastamalassa myös liikuntarakentamisesta. Sen tekemisessä olen ollut näinä yhtenätoista valtionliikuntaneuvostovuonnani kaikista syvimmällä. Viimeksi vedin rakentamista linjaavan Suunta-asiakirjatyön ja johdin rakentamisen osa-aluetta. Meillä Suomessa on nyt noin 33 000 liikuntapaikkaa ja nyt nippuun saadulla viime kaudella 2011-2014 liikuntarakentamista tuettiin 104,5 miljoonalla eurolla. Vajaa 700 hanketta sai rahoitusta ja rahasta noin kolmannes meni liikuntahalleihin ja -saleihin, vajaa viidennes uimahalleihin, reilu kymmenesosa jäähalleihin ja loppu sitten urheilukenttiin, tekonurmiin ja muihin liikuntapaikkoihin mm. ulkoilureitteihin, maneeseihin, kuntoradoille, ampumaradoille ja golfiin, tennikseen yms. Ja tämä tukipotti on säilynyt aikalailla samanlaisena lamoista ja taantumista huolimatta eli liikuntapaikkoja olemme pystyneet rakentamaan uusia ja peruskorjaamaan vanhoja.
Tässä hieman sitä mitä tänään puhuin Arton tilaisuudessa ja antoisinta toki minullekin se keskustelu mitä alustukseni jälkeen ja sen aikanakin kävimme.
Valepa pelasi puolivälieräpelinsä Vantaa Ducksia vastaan ja jo ne osoittivat, että play off pelien eron runkosarjan tastoihin. Vantaalla nähtiin jo todella kovaa taistelua jokaisesta pallosta ja nyt viikonloppuna pelit jatkuivat Valepan osalta Vammalassa kun vastaan asettui Vexve Areenalla Team Lakkapää Rovaniemeltä. Lauantain ensimmäisen matsin Valepa voitti selvin 3-0 numeroin (25-18, 26-16, 25-16). Ja tänään sama tahti jatkui ja VaLePalle taas 3-0 voitto nyt erin 25-19, 25-19 ja 25-17. Hienoa peliä VaLePa:lta!
…
Niin ja muistittehan kääntää kellonviisareita tunnilla eteenpäin! ⏰
Esitykseni ja myöhemmin tehty samaa ajava kansalaisaloite tästä hulluudesta luopumiseksi etenee. ⏱ EU-parlamentti on jo ryhtynyt toimii tammikuisen äänestyksensä myötä.
Toivottavasti selvitys johtaa pian haluttuun lopputulokseen. ⏱
….
Tänään päivällä ensin Forssaan ja sitten Humppilaan ja sieltä illansuuksi sitten Sastamalaan. Nyt jo kotona tai vasta. Kello 20.03 ja huomista kohden. F1-kausi avattu hienolla kisalla ja Kimin kolmostilalla. Parempaankin Kimillä tänään oli mahdollisuudet ja avaimet. Ja olen varma, että tällä kaudella myös Valtteri Bottas tulee ajamaan voitoista ja jopa maailmanmestaruudsstakin. Tämä viikonloppu tosin Valelle vaikea. Ja hienon huipennuksen sai myös ampumahiihtokausi, kun päätöskisassa Kaisa Mäkäräinen nousi cupin voittoon ja sai nostella jälleen haluttua Kristallipalloa! Onnea Kaisa!
Kotona ehdin vielä katsoa lopun RSS Panthersin ratkaisupelistä Pirkkoja vastaan. Tappio. Se olikin tämän urheilupäivän ainoa huono tulos. Hieno kausi panttereille kuitenkin ja ensi vuonna jatkuu!