Palvelualojen ammattiliitto PAMin varapuheenjohtaja Kaarlo Julkunen ehdotti hetki sitten yrittäjille omaa yrittäjäpassia. Ammattiyhdistysliikkeestä siis esitettiin yritystoiminnan harjoittamiseen liittyvien ehtojen kiristämistä. Kuulemma yrittäjäksi ei saisi ryhtyä kuin henkilö, joka voi osoittaa hallitsevansa yritystoimintaan liittyvät velvoitteet ja vastuut. Tarvittaisiin siis kuulemma yrittäjäpassi.
Itse kannatan sen sijaan hyväksi ja toimivaksi osoittautunutta yrittäjän vapautta. On ollut hieno huomata miten monet ovat löytäneet työttömäksi jäätyään yrittäjäuran ja sitä kautta työllistäneet ensin itsensä ja monet myöhemmin monia muitakin.
EK vastasikin ammattiyhdistysliikkeen yrittäjäpassiesitykseen vaatimalla tällaisen toteutuessa kaikilta työntekijöiltä työrauhapassia. Työntekijä siis sitoutuisi noudattamaan työrauhaa.
Minusta kummassakin tilanteessa pitää riittää sen, että noudatetaan voimassa olevia lakeja. Ja yrittämistä itseasiassa maassamme kyllä säännellään tälläkin hetkellä jo mieluumminkin aivan liikaa. Mieluumminkin tarvitsemme keinoja luoda tähän maahan uusia työpaikkoja ja uusia yrityksiä kuin yrittää kaikin keinoin estää työpaikkojen syntyä.
Toivon, että PAM:n Julkusen puheet menevät nyt siis vain hellenpäivän auringonpistoksen piikkiin. Toivottavasti ammattiyhdistysliikekin keskittyy mieluummin uusien työpaikkojen synnyttämiseen ja olemassa olevin pelastamiseen kuin työttömyyden lisäämiseen.
Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Kujala kuittasikin Julkusen puheet toteamalla, että ”smme tarvitse yhtään uusia rajoituksia, normeja tai sääntöjä. Tarvitsemme rohkeita yrittäjiä ja uusia työpaikkoja. Nämä ovat käsittämättömiä puheita.”
Mutta miten sitten uusia työpaikkoja ja yrityksiä Suomeen syntyisi? Otetaanpa vaikkapa kymmenen konkreettista esitystä ja tekoa yrittäjyyden edistämiseksi. Yhteiskunnan hyvinvointi nimittäin syntyy yrityksissä. Kestäviä työpaikkoja voi syntyä vain yrityksiin. Ja itseasiassa viime vuosista syntyneistä uusista työpaikoista 48 prosenttia (2013) syntyi enintään yhdeksän hengen toimipaikkoihin ja 91 prosenttia alle 50 hengen toimipaikkoihin.
Mutta jotta uusia työpaikkoja syntyy yrityksillä on oltava hyvät edellytykset toiminnalleen. Onneksi pamilaisen hellepuheen lisäksi on myös paljon keskustelua yrittäjyydenkin puolesta. Osa kuitenkin vai kaunista juhlapuhetta ilman konkreettisia tekoja. Totta on toki sekin, että kun kaikkea ei voi tehdä kerralla, on usein haastavaa erottaa, mistä asioista oikeasti on eniten hyötyä yrityksille.
Tässä 10 konkreettista esitetystä yrittäjyyden eteen.
1) Tarvitaan lisää joustavuutta yrittäjyyden ja palkansaajana olemisen välille. Nykyaikana ei ole perusteita sille, että yrittäjä tai hänen perheensä eivät saa samaa perusturvaa kuin työntekijä. Yhteiskunnan turveverkon tulee koskea kaikkia. Omaa yritysideaa on voitava kokeilla pelkäämättä, että jää kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Esimerkiksi työttömyyspäiväraha voisi jatkua jonkun aikaa, vaikka perustaakin yrityksen.
2) Pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmarkkinoita tulee piristää. Finanssikriisi on aiheuttanut sen, että hyvätkään yritykset eivät välttämättä saa tarpeellista rahoitusta. Tämä ei palvele ketään. Rahoitusta tarvitaan kasvuun ja investointeihin. Muun muassa enkelisijoittajien verovähennysoikeuden jatkamista tulee harkita, samoin työeläkeyhtiöiden sijoitukset pk-yrityksiin tulee mahdollistaa.
3) Kuntiin pitää luoda toimivat palvelumarkkinat. Julkinen tuotanto ei ole itseisarvo. Yrityksillä on paljon annettavaa perinteisillä julkisesti hoidetuilla aloilla, kuten hoivapalveluissa. Kaikki hyötyvät: yritykset voivat kehittää uutta liiketoimintaa ja kuntien oma palveluntuotanto tehostuu, kun markkinoille tulee uusia ideoita, kilpailua ja vertailtavuutta. Tulee lisätä kilpailutuksen piirissä olevia palveluita ja palvelusetelien käyttöä sekä rajata kuntien oikeutta toimia kilpailua vääristävällä tavalla markkinoilla.
4) Arvonlisäveron tilitykset pitää muuttaa maksuperusteiseksi ja laskuihin tulee asettaa tarkemmat maksuajat. Nykyään arvonlisäveron joutuu usein tilittämään paljon ennen kuin raha saapuu pienyrittäjän tilille. Samoin monet suuret yritykset maksavat laskuja kohtuuttoman hitaasti. Pienyrittäjän ei tule toimia valtion tai suuryrityksen pankkina.
5) Verotuksen tulolähdejako elinkeinotoiminnan, maatalouden ja henkilökohtaisen toiminnan tulolähteisiin tulee pitkällä aikavälillä poistaa. Tulolähdejako ei mahdollista esimerkiksi tappioiden vähentämistä, vaikka kyseessä ovat saman henkilön tulot. Elinkeinoverotus tarvitsee muutenkin remontin.
6) Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen riski on painettava pienemmäksi. Palkkaamiskynnystä on madallettava esimerkiksi pidentämällä koeaikaa ja helpottamalla työsuhteiden solmimista ja irtisanomista. Työllisyystukien byrokraattisuutta on vähennettävä, ettei yrittäjän arvokas aika kulu paperinpyörittelyyn.
7) On otettava käyttöön koulutussopimusjärjestelmä, joka painottaa työpaikkaoppimista vielä oppisopimusta enemmän. Nuorelle on voitava maksaa palkkaa, joka vastaa hänen osaamistasoaan. Sekä yritys että nuori hyötyvät: yritys saa kehittyvän työntekijän tämän tuottavuutta vastaavilla menoilla, ja nuori saa arvokasta työkokemusta.
8) Sairastamisen kulut kuuluvat yhteisesti maksettaviksi. Sairastuminen ei ole kenenkään syy – ei työntekijän eikä yrittäjän. Sen vuoksi on reilua jakaa kulut tasaisesti. Nyt ne ovat yrittäjän harteilla. Esimerkiksi yksi ”omavastuupäivä” eli karenssipäivä kohtuullistaisi kulujen jakaantumista.
9) Työntekijän takaisinottovelvoitteesta pitää luopua. Nykyään irtisanotuille työntekijöille pitää tarjota vapautuva työpaikkaa, ennen kuin voi palkata uuden työntekijän. Käytäntö voi olla yrityksen kannalta haitallinen esimerkiksi tilanteissa, jossa yrityksen menestyminen ja tulevaisuuden kasvu ovat kiinni uudenlaisen osaamisen hankkimisesta.
10) Sukupolvenvaihdoksia pitää helpottaa huomattavasti. Tällä hetkellä yrityksestä maksetaan verot jo omistuksen siirtyessä, vaikka nuorempi sukupolvi ei olisi saanut yrityksestä yhtään killinkiä kassavirtaa. Seurauksena monet sukupolvenvaihdokset jäävät toteutumatta tai kaikki liikenevät varat menevät verojen maksuun, mikä on pois investoinneista ja kasvusta. Uudella polvella on usein paljon ideoita ja tarmoa yrityksen kehittämiseksi. Sukupolvenvaihdoksissa on suuri kansantaloutta uudistava potentiaali.
Pääministeri Alexander Stubbin hallitusohjelmaneuvotteluissa pääsimme heti toteuttamaan ehdotuksiamme. Nyt mm. yksinyrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan. Pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia piristetään Finnveran valtuuksia korottamalla. Maksuperusteiseen arvonlisäveroon siirtyminen selvitetään, samoin sukupolvenvaihdoksien helpottaminen. Lisäksi edustuskulujen 50 % verovähennysoikeus palautetaan. Nämä toimet eivät missään nimessä riitä, vaan lisää tarvitaan. Suomi janoaa kasvua, ja siihen tarvitsemme kilpailukykyisiä yrityksiä.
Ensi kevään vaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa yrittäjyyden edellytysten parantamisen tulee olla yksi pääaiheista. Ja nämä kymmenen pointtia on sinne hyvä runko.
Tässä siis hieman ajatuksia yrittäjyydestä keskellä kesää. Yrittäjyysasia sopii hyvin hellepäivillekin sillä yrittäjäthän eivät oikeastaan omalla kohdallan koko loma-sanaa edes tunnekaan. Yrittäjyys onkin elämäntapa, mutta ei sen sentään ”henkeä pidä viedä”.
Mielelläni otan vastaan lisääkin ajatuksianne ja ehdotuksia yrittäjyyden edistämiseksi maassamme. Nyt on aika purkaa turhaa sääntelyä ja laittaa pyörät jälleen pyörimään.