Ukrainaa.

Blogi, tiistaina 25.02.2014

Tänään eduskunnassa jatkoimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa Ukrainan ajankohtaisten asioiden parissa. Täytyy toivoa, että tilanne vakiintuisi maassa nopeasti eikä esimerkiksi Olympialaisten päättyminen ja sitä kautta Venäjän ainakin retoriikan tiukentuminen vaikuttaisi maan tilanteeseen. Ainakaan kielteisesti. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu, että Krimin tilanne on epävakain ja myös yleisesti Venäjän asenne maan tilanteeseen iso kysymysmerkki. Toivottavasti EU:n valitsema toimintalinja lopulta tuottaa hyvää tulosta ja Ukraina saadaan vakaammalle demokratiatielle tämän verisen ajanjakson jälkeen. Ja uskoisin, että tässä vakauttamisessa maa tarvitsee ennen muuta EU:n tukea ja apua, mutta myös Venäjän tukea. Itse en ole lainkaan vakuuttunut, että keskuslaisen komissaari Olli Rehnin esittämä tukipaketti maalle olisi tässä tilanteessa järkevä. Maan täytyy ensin saada nyt tilanteessa vakiintumaan ja hallinto luotettavalle perustalle.

UAV:ssä tänään myös ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb jälleen kuultavana ja myös erittäin mielenkiintoinen kuuleminen Venäjän asevoimien nykytilasta ja tulevasta. Tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikka on napannut minut syövereihinsä oikein kunnolla. Enkä laita lainkaan vastaan. Erittäin mielenkiintoista ja tärkeä politiikan osa-alue.

Päivään mahtui myös puolustusvaliokunnan kokous ja ympäristövaliokuntakin. Ja myös yksi tapaaminen liittyen kahden eri yrityksen toimintaan ja tulevaisuuteen. Ja sitten tietenkin iltapäivällä täysistunto mm. rahankeräyslain parissa. Itse olisin valmis nyt purkamaan byrokratiaa tässäkin. Nykyinen lainsäädäntömme ei ole onnistunut estämään keräyshuijauksia ja väärinkäytöksiä. Se ei siis ole toimiva. Ratkaisu voisikin löytyä ilmoitusmenettelystä ja keräyksen aikaisesta valvonnasta ja jälkiselvityksestä. Jos meille poliitikoillekin on kaiken tapahtuneen vaalirahakohujen ja Nova- ja Nuorisosäätiö -sotkujen jälkeen luotettu keräysoikeus jälkivalvonnalla niin luulisi, että sen voisi myöntää myös urheiluseuroille ja erilaisille yleishyödyllisille yhdistyksillekin. Ja onhan se tuntunut hullulta, että maamme lainsäädäntö esimerkiksi esti Radio Helsingin kuuntelijoita oman ideansa kautta lahjoittamasta kuukausimaksua radiokanavansa turvaamiseksi. Sehän ei sopinut lakiemme valossa, että joku halusi tukea omaa lempikanavaansa. Tai että HUS olisi kerännyt rahaa uudelle Lastensairaalalle. Siihen tarvittiin uusi säätiö, joka sekin sitten aiheutti jo epäilyjä ja kysymysmerkkejä. Eikö olisi ollut selvempää, että sairaalaa tarvitseva ja sitä käyttävä taho olisi tehnyt keräyksen? Tai että keskusta ajauduttuaan pahaan velkakierteeseen halusi kotisivujensa kautta kerätä kanttajiltaan ja jäseniltään apua konkurssin välttämiseksi. Sekään ei maamme lakien valossa ollut mahdollista. Siis omaa puoluettaan ei saanut olla pelastamassa. Tai sitten eräs kirjailija joka tarvitsi omalle kirjalleen rahoitusta ei saanut sitä kerätä Suomessa. Hänetkin maamme laki pakotti tekemään keräyksen ulkomailta. Kickstarter-mallilla hän saikin kirjalleen kerättyä joukkorahoituksella 220 000 euroa alkuperäisen parin kymppitonnin sijaan. 

Eli uudistamista keräyslainsäädännössämme olisi. Itse uskon, että urheiluseurojen ja muiden vastaavien tahojen teattereiden ja sellaisten keräykset olisivat piristävä lisä tähän päivään. Ja niinhän se menee, että kyllähän meistä jokainen itse osaa päättää sen mihin rahojaan haluaa käyttää. Eikä se lahjoittaminen ole keneltäkään muulta pois kuin lahjoittajalta itseltään. Jos henkisesti häneltäkään.

Tänään tiistaina illaksi kotiin Lopelle. Huomenna aikainen herätys ja olikin kiva pitkästä aikaa olla kotona jo kuuden aikaan. Huomenna jatkamme.


Kommentit