Torstai, 20.01.2011

Blogi, torstaina 20.01.2011

Ruuhkamaksut ja tietullit ovat nousseet jälleen keskusteluun. Kiitos palautteesta liittyen siihen, että miksi en ole aihetta kommentoinut. Myönnän, on ollut aivan hirveä kiire. Nyt sen kuitenkin teen.

Nyt liikenneministeriössä laaditun työryhmäesityksen myötä esillenousseessa mallissa, jos pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut siis toteutettaisiin, niin maksu olisi meille autoilijalle enimmillään muutaman euron päivältä. Hallitusneuvos Mikael Nyberg totesi, että ”Joka tapauksessa järjestelmästä tulee oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Todennäköisesti siinä määritellään enimmäishinta päivältä ja tällöin puhutaan muutamista euroista pääkaupunkiseudulla”.

Malli olisi siis kilometriperusteinen ja pääkaupunkiseudulla 8 senttiä kilometri ruuhka-aikoina ja neljä senttiä muina aikoina. Malli voisi kuulemma tulla käyttöön jo tällä vuosikymmenellä ja itseasiassa työryhmä esittää koko maan kattavaa tiemaksua jo 2020-luvulla.

No itse sanon ajatukselle tällaisessa maassa ei. Muistan hämärästi muistaakseni jenkkitutkijan tilaustutkimuksen Helsingille. Hän tutki aikansa Helsingin ruuhkia ja lopputulemma oli, että ei tarvita toimenpiteitä, kun täällä ei ole edes ruuhkia. Ja niinhän se oikeasti on. Olen itse työssä Helsingissä käyvä hämäläinen. Päivittäin tuo vajaa 100 kilometriä sujuu ilman kummempia hetkittäisi ”ruuhkia” ja työmatkaan menee aikaa noin tunti on sitten aamu, päivä tai ilta.

Itseasiassa paremman liikennesuunnittelulla Helsinki voisi asiansa hoitaa paljon helpommin. Yksi lisäkaista Mannerheimintielle ja muutamalle muulle pääväylälle ulospäin ja sisäänpäin kaupunkiin ratkaisisi ongelmat hyvin isolta osalta. Ja moottoriteille paremmat liittymät joita nyt jo valtion toimesta tehdäänkin mm. Kehä III:lla sekä lisäkaista esimerkiksi Helsinki-Tampere -tielle vain Klaukkalaan asti niin kukaan ei enää sitä pientäkään ruuhkaa näkisi.

Oma vastaukseni on siis EI. Ei tällaisessa pitkien etäisyyksien maassa. Tai sitten työpaikkoja pitää hajasijoittaa aivan toisella tavalla 50km, 100km ja 150km päähän Helsingistä tai Helsinkiin pitää pystyä rakentamaan kohtuuhintaista asumista yhdessä koko pääkaupunkiseudun kanssa. Ja siitäkin huolimatta moni valitsisi mieluummin kotipaikkansa hieman kauempaa mm. rauhallisilta alueilta lasten kasvulle.

Ministeriön selvityksen mukaan käyttöönotettava ruuhkamaksu ohjaisi autoilijoita joukkoliikenteen käyttäjiksi. Helsingin sisäisen joukkoliikenteen kysyntä nousisi noin 4 prosentilla, jos tiemaksut tulisivat. Kuulemma myös pääkaupungin kehyskunnissa päästäisiin samoihin lukemiin. Epäilen. Sillä nyt jo olen saanut useita viestejä, että ei edes Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla mm. itä-länsi-suuntainen julkinenliikenne ole sillä tasolla, että joustava työmatka ja muu välttämätön liikenne sillä onnistuisi. Ruuhkamaksu siis löisi kovalla kädellä lisäveron myös itse helsinkiläisille. Puhumattakaan muista pääkaupunkiseudulla töissäkäyvistä.

Summasummarum. Voisin todeta, että tämä on sitä ns. ”muka täydellisten vihreiden haihattelua”. Jos nyt alkuun laitamme julkisenliikenteen edes sellaiseen kuntoon, että aidosti, eikä vain verottajan mielestä, työmatka noin 50-100km päästä onnistuisi julkisellaliikenteellä. Nyt se ei onnistu siis edes Helsingin sisällä kaikkialla ja muutenkin aniharvoilla alueilla, jos koti sattuu olemaan aivan päätieyhteyden tai junaradan kupeessa. Työtä siis on paljon muutakin kuin rangaistusmaksut. Kehitetään nyt vaikka alkuun seutuliikennettä, saattoliikennettä, matkakeskuksia ja tieinfraa ja katsotaan sitten.

Oma linjani on, että meillä epätäydellisilläkin on oikeus vihreyteen vaikka sitä omaa autoa tarvitsisimmekin työhön, harrastuksiin ja muuhunkin. Nyt kun liikenteenkin verotusta uudistetaan päästöperusteiseksi niin itseasiassa meidän tulee pian tarkistaa, että onko esimerkiksi työmatkavähennys jäänyt jälkeen ja pitäisikö esimerkiksi perheille luoda jokin järjestelmä ettei ns. välttämätön autonkäyttö pitkien etäisyyksien maassa tulisi kenellekään kohtuuttomaksi.

Järki käteen.

….

Kello 21.03 ja hetki sitten täysistunto loppuun. Mielenkiintoista keskustelua tänään  erityisesti kulttuurimme tilasta ja tulevaisuudesta. Itseasiassa tämä nykyhallitus oli tässäkin edelläkävijä ja uranuurtaja. Nimittäin taisi olla 16 vuoteen ensimmäinen kerta kun nyt teimme oman selonteon kulttuurista. Käsittelimme ”raporttia” perusteellisesti sivistysvaliokunnassa ja teimme nipun konkreettisia toimenpide-esityksiä ja ne tänään sitten salissa keskustelussa. Surullista vain se, että ei meitä ollut kuin kourallinen paikalla. Taitaa jo osaa viedä töiden sijaan vaalikiireet. Mutta se ei tosin keskustelun tasoa laskenut vaan ehkäpä nostikin kun paikalla vain todellisia kulttuurin puolestapuhujia ja tekijöitä ja hienoa, että myös ministeri Stefan Wallin oli paikalla koko illan.

Itse en syvälle asiakirjan yksityiskohtiin mennyt vaan keskityin nyt lähinnä huoleeni kulttuurin ja samalla myös liikunnan ja urheilun rahoituksesta. On pelottavaa miten eduskunnassa luotetaan monopolin säilymiseen ja sen tuomaan raha-automaattiin. Mutta samaan aikaan tikittää aikapommi joka EU:sta voi hetkessä tuhota koko rahoituspohjan. Se on nimittäin maamme uskottelu monopolin nimeen vaikka meillä todellisuudessa onkin pelialalla tripoli. Esitinkin että seuraavassa hallitusohjelmassa olisi syytä selvittää ja kirjata ohjelmaan toteutettavaksi aidon monopolin luominen. Se tarkoittaisi yhtä toimijaa jonka alle niputettaisiin Veikkaus, RAY ja Toto. Olisiko se sitten vaikka RAYKKAUS :). Se ei tarkoittaisi sitä, että ravi- ja hevosväki ei saisi omaa osuuttaan. Ei todellakaan. Tuon uuden aidon monopoliyhtiön alle voisi luoda kolmijaon mikä noudattelisi nykyistä jakopohjaa ja pitäisi myös tiukasti kiinni jakosuhdelaista. Itseasiassa koko tiukka veikkausvoittovarojen jako vain ja ainoastaan jakosuhdelain mukaisille edunsaajille pitäisi kirjata suurella ja alleviivatulla tulevaan hallitusohjelmaan. Mutta jos emme tätä tai näitä tee niin pahaa pelkään, että monopoliksi uskottelemamme tripoli pyramidi sortuu ja kulttuurin, urheilun ja liikunnan miljoonarahoitus samalla.

Samalla esitin ministerille myös aidon monopolin rinnalle EU:nkin sallimaan osittaista lisenssilupajärjestelmää. Se on ainoa mahdollisuus saada edes osa netin pelimaailmasta valvontaan ja sen voitoista samaan hyötykäyttöön. Nyt vain tilannetta katsellaan hiljaa ja miljoonat saavat valua paratiisisaarten netticasinoyrityksille. Tässä kannattaisi kanssa olla aloitteellinen ja tiedän, että useampikin ulkomaalainen nettipelifirma olisi lisenssimaksuista ja tätä kautta toiminnasta kiinnostunut. Ja tämä ei siis millään tavalla vaarantaisi aitoa monopoliamme vaan nimenomaan toisi lisää rahaa ja vastuullisuutta pelimarkkinoille.

Sen vielä lyhyesti totean, että nyt tällä hallituskaudella olemme lopultakin saaneet myös EU:n hyväksymään tai ainakin kirjaamaan ylös sen, että meidän kaltaisia veikkausmopoliyhtiöitä voi kansallisesti olla jos ja kun niiden voitot ohjataan juuri maamme tapaiseen käyttöön ja toiminta on vastuullista. Olemme siis ottaneet merkittävän askeleen eteenpäin ja siksi ei olisi mitään järkeä nyt itse ryssiä hyvää lypsävää lehmää.

Kyselytunti täysistunnon jälkeen oli tyypillisen vaisu ja sisälsi jälleen yhden herkullisen Jutta Urpilaisen tietokukkasen. Urpilainen väitti, että valtion verotuloista enää 10 prosenttia olisi ns. progressiivistä verotusta. No se ei todellakaan pidä paikkaansa. Valtion verotulojen kokonaispotti on muistaakseni noin 31 miljardia euroa. Se kertyy noin 10 miljardin euron progressiivisestä tuloverokertymästä ja 12 miljardin alv-potista, 5 miljardin valmisteverosta ja 2 miljardin muiden verojen potista. Eli 31 miljardista noin 33 prosenttia on progressiivisen veron kertymään. No ei se tietenkään iso ero ole onko asia 10 prosenttia vai 10 miljardia. Tahallaan tai tietämättään. En tiedä kumpi vakavampaa.

Päivällä lisäksi Valtion Liikuntaneuvosto ja eduskuntaryhmän ryhmäkokous. Huomenna muuten sitten julkistamme ison urakkamme. Olemme saanet työryhmässä kasaan laajan ympäristöraportin ja sen huomenna julkiseksi. Se muuten yksi niistä valtavista työurakoista joita en täällä ole vielä saanut kertoa, mutta huomenna kerron. Ja paljon on kerrottavaakin.

Hämeenlinnan OKL asiassa olemme saavuttaneet nyt yhden ”voiton”. Toivottavasti se ei jää vain väliaikaiseksi. Tällä viikolla palaveerasin jälleen kerran opetusministerimme Henna Virkkusen kanssa aiheesta ja Tampereen yliopisto odottaa nyt tehtävien selvitysten tulokset. Valmisteilla on useampi erillinen aiheeseen liittyvä selvitys ja ministeri kertoi, että jos nämä antavat aihetta lisäselvitykseen niin sitten niitä tehdään. Minusta juuri oikea malli ja on hyvä, että nyt asia tehdään huolella.

Tänään myös Hämeenlinnan kaupunginjohtoa oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tapio Vekan johdolla tapaamassa opetusministeriä. Niin kuin joku aika sitten kirjoitin vastineessani Hämeen Sanomiin niin virallisia yhteydenottoja ei Hämeenlinnan kaupungista ollut tätä ennen ollut OKL-suhteen. Tosin Tapio Vekka on aiheesta yhteydessä ollut epävirallisesti minuun ja muutamat kaupunginvaltuutetut, mutta virallista yhteydenottoa ei ministeriin eikä muihinkaan ollut aiemmin tätä ollut. No kirjoitukseni sai aikaan aikamoisen kuhinan ja nyt tapaamaan haluttiin virallisemminkin. Hyvä niin. Meidän puolueen sisällä yhteydet toimivat erinomaisesti, mutta on hyvä, että virallisellakin tasolla asioita hoidetaan. Itse nimittäin uskon, että vain sillä tavalla tässä saavutamme tuloksia. Yhteenhiileen puhaltamalla.

Nyt selvitykset tehdään ja niiden kokonaisuus katsotaan niin Hämeenlinnan kuin muidenkin OKL:n suhtieen. Tämän jälkeen on vasta ratkaisujen paikka. Työ siis tuottaa tulosta ja perusteelliset faktat halutaan nyt ensin selvittää.

 

 

Kommentit