Torstai, 10.08.2006

Blogi, torstaina 10.08.2006

Torstaina aamulla aloitin hieman toimistotöillä. Sitten kalenterin läpikäynti ja SRK-vaaliasioita. Nyt kello 10.20 ja lähden hakemaan ensin uuteen kotiimme uudet väliovet ja sitten Eijan katsomaan Pekkalaa.

….

Tänään uutiset kertoivta, että suunnitteilla oleva mahdollisuus lähettää tekstiviestejä yleiseen hätänumeroon myöhästyy selvästi suunnitellusta aikataulusta. Järjestelmä oli tarkoitus saada käyttöön jo viime vuoden lopussa, mutta hätäkeskuslaitoksen mukaan viestit kulkevat numeroon 112 aikaisintaan vuoden päästä. Yleisen hätäkeskuksen tekstiviestejä suunnitellaan lähinnä kuulovammaisten käyttöön.

Nämä ovat tärkeitä asioita ja olen vakuuttunut, että Suomessa tällaiset tekniset ongelmat pystytään ratkaisemaan. Toivotaan, että ei vuotta enää mene. Toinen vähän tätäkin asiaa liippaava juttu on haja-asutusalueiden osoitteistot. Osoiteuudistushan toteutettiin muutama vuosi sitten ja kertaalleen on jo tehty tarkistuksiakin, mutta nyt olisi vielä tärkeää tehdä yksi tarkistus ja sitten päivittää kaikki karttapohjat ja navigointijärjestelmät. Yksi ratkaistava asia olisi mielestäni se miten taataan ettei pelastushenkilökunta mene saman nimiseen eri kunnan osoitteeseen. Tällaisia virheitä on tapahtunut kohtalokkainkin seurauksin. Siinä miettimisen paikka, sillä emmehän toki aivan siihen voi mennä, että samanimisiä teitä ei voisi Suomessa olla kuin yksi. Uudistuksessahan huomioitiin se, että samassa kunnassa ei ole samannimisiä teitä useampaa. Kun asia jossain vaiheessa vielä tulee tarkasteluun niin toivotaan, että ratkaisu löytyy. Siihen asti meidän vain pitää muistaa aina kertoa, että Lopentie Riihimäen kaupungissa tai Mökkitie siinä ja siinä kunnassa. Ollaan tarkkoina hädänkin hetkellä vaikka varmasti siinä tilanteessa se ei ole helppoa.

Kello jälleen 20.30. Hain Eijan päivällä mökille. Ennen sitä vielä haimme uudelle kodillemme väliovet ja laattoja. Eija odottikin jo Hämeenlinnassa ja siitä sitten ajelimme Lopelle. Katselimme maisemia ja sitten poikkesimme meille kummallekin niin rakkaan Pekan haudalle. Eijan vei haudalle keltaisen ikuista rakkautta kuvaavan ruusun ja minä pienen kauniin sidotun kimpun. Haudalla vietimme kauniin hetken hiljentyen ja muistellen. Samalla kävimme vielä Pekan vanhempien eli minun mummin ja vaarin haudalla ja sitten suuntasimme mökille.

Eija ihastui Pekkalaan jälleen uudelleen. Oli otettu, että mökki oli laitettu niin upeaksi ja tyytyväinen, että Pekan ja hänen muisto ja perintö elää kukoistaa. Erityisesti Eija piti uusista ikkunoistamme ja kalusteista ja nyt silmä tottui myös hieman aukeampaan maisemaan.

Satu keitti meille kahvit ja paistoimme vielä makkarat ja tutkimme vanhat Pekkalan kuvat ja sitten kuvat minun ajaltani Pekkalan isäntänä. Eija oli hämmästynyt valtavasta työstä mitä olimme tehneet. Kiitteli vielä Hämeenlinnassakin kun menimme takaisin.

Hämeenlinnasta sitten kiirehdin parturiin ja syömään ja nyt uuden kodin kautta kummityttö Venlaa moikkaamaan. Palasivat kesälomareissulta ja kaikki oli mennyt upeasti.

….

Illalla vielä tein muutaman tunnin ensi viikon NesteOilRallin juontoja ja taustatyötä. Sitten aika mennäkin nukkumaan. Huomenna nimittäin heti aamusta aloitamme uintihommat. Hevoset tulevat uimaan tai ainakin ravikuningas Eero. Mielenkiintoinen päivä luvassa.

Kommentit