Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö selvittää keinot, joilla opettajien lomautukset ja sijaiskiellot voitaisiin estää. Ellei tämä ole mahdollista, tulee järjestää viranomaisille mahdollisuus käytännössä etukäteen valvoa, ettei perusopetuslain takaama oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja oikeus turvalliseen oppimisympäristöön mahdollisten lomautusten aikana vaarannu.
– Olen itse mm. tehnyt esityksen, että opetushenkilöstön lomautukset tulisi estää. Tähän ei ole löytynyt ratkaisua ja nyt pidän itse tärkeänä, että asia vielä kerran tutkitaan, kommentoi kansanedustaja ja sivistysvaliokunna jäsen Timo Heinonen valiokunnan kannanottoa.
Heinonen kuitenkin pitää välttämättömänä, että joka tapauksessa lomautuksissa tulee siirtyä jälkivalvonnasta etukäteisvalvontaan.
– Oma lähtökohtani oli se mikä on nyt myös sivistysvaliokunnan yksimielinen kanta, että jos estolle ei löydy keinoja niin valvonta tulee muuttaa etukäteiseksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että lomautuksiin päätyvän kunnan tulisi antaa etukäteen tarkka selvitys siitä miksi ja miten lomautukset toteutetaan ja tämän jälkeen viranomaiset voisivat todeta voidaanko esitetyllä tavalla täyttää vaativaa perusopetuslain kirjainta. Jos ei voida niin lomautukset estettäisiin etukäteen, pohti Heinonen ja kertoi, että nykyinen usein valituksiin perustuva valvonta on jälkijättöistä ja näin lomautukset aiheuttamat vahingot ovat jo tapahtuneet.
Sivistysvaliokunta pyysi syyskuussa 2009 opetusministeriöltä selvityksen opettajien lomautusten vaikutuksista perusopetukseen ja toisen asteen koulutukseen. Selvityksen mukaan opettajien lomautuksista tehtiin syksyllä 2009 päätös 17 kunnassa. Lomautusten vaikutukset opetukseen vaihtelevat suuresti kunnittain, mistä voi tehdä johtopäätöksen, että lomautuksista voi aiheutua myös erilaisia seurauksia.
– Selvityksessä on minusta erittäinkin, uskallan sanoa, räikeitäkin esimerkkejä siitä miten lomautukset ovat rikkoneet mm. perusopetuslain henkeä. Myös monet toisenasteen koulutuksessa tehdyt lomautukset ovat vähintääkin kyseenalaisia, totesi Heinonen.
Valiokunta toteaa opetusministeriölle antamassaan lausunnossa (SiVL5 /2010), että rehtoreiden ja opettajien lomauttaminen ja sijaiskiellot ovat koulutuksen laadun kannalta aina kielteisiä toimenpiteitä. Lomautukset johtavat myös lomautusaikaa huomattavasti pidempiaikaisiin häiriöihin koulutyössä, vaikkei lainsäädännön miniminormeja katsottaisi rikottavankaan. Erityisesti ne vaikuttavat niiden oppilaiden ja opiskelijoiden opiskeluun, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän ohjausta ja muuta huomiota. Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opetustarjonnan vähentyminen voi vaikeuttaa opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista ja jatko-opintoihin pyrkimistä.
– Kukaan ei tiedä mitkä oikeasti ovat lomautuksen muka tavoitellut säästöt. Kyllä ne ovat aina lyhytnäköisiä toimenpiteitä joiden lasku on usein jälkikäteen monin kerroin kuviteltua säästöä suurempi mm. lasten ja nuorten pahoinvointina. Näin uskallan todeta, totesi Heinonen ja toivoi, että kuntapäättäjät tekisivät arvovalintoja ja säästäisivät mm. pienet lapset ja nuoret tällaisilta toimenpiteiltä.
Koulutuksellisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden varmistamiseksi ja koulutuksen laadun turvaamiseksi valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö selvittää keinot, joilla lomautukset voitaisiin etukäteen estää. Koulutuksen järjestäjien pitäisi nykyistä tarkemmin arvioida ja perustella opettajien lomautuksilla saatavia taloudellisia hyötyjä. Mahdollisten lomautusten vaikutusten minimoimiseksi niiden seuraukset on arvioitava etukäteen.
Valiokunta korostaa, että panostus koulutukseen on investointi tulevaisuuteen niin yksittäisen oppilaan ja opiskelijan kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta. Koulutuspalvelut ovat moniin muihin palveluihin verrattuna varsin tarkkaan säännellyt ja niissä tehdyt leikkaukset voivat näkyä kielteisinä ilmiöinä tulevaisuudessa ja lisätä muiden sektoreiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon
menoja.
– Pidän todella hyvänä ja tärkeänä, että tähänkin asiaa nyt puututaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, totesi Heinonen.