Muutokset puhuttaessa mahdollisia:
Hyvät ystävät…
Hieman pelon sekaisin tuntein lueskelin Tajun tämän vuoden ohjelmaa. Olin lupautunut pitämään avajaispuheen ja ohjelmaa silmäillesäni ensimmäisenä silmiini osui tutunoloinen nimi – kirjoitusvirheelläkö. Kohta: Hyvinkääsalin edessä. Contacts and kaski, Timo Heinon performanssi.
No onnekseni löysin myös hieman minulle turvallisemmankin kohdan. Avajaissanat.
****
”Yksinäinen mies kunnostaa puutarhapolkua, jota voisi sitten kuljeksia ajatus keventyneenä vuosien päästä tai vaikka, tiestulkoon, jo huomenna.
Ihana vaahtera pudottelee lehtiään. Kukaan ei ole soittanut eikä kirjoittanut puhumattakaan, että olisi muistanut rahalahjalla.
Kuolinilmoituksissa vilisee tuttuja nimiä. Yksinäinen mies, joka kunnostaa puutarhapolkua, nauttii hetkellisesti työstään ja kokee, että on tärkeää, kun on viihtyisä loppuelämäntehtävä.”
Näin kirjoitti Juhani Peltonenvuonna 1987 kirjassaan Näköisveistos ruumiskirstusta. Kirjassa jonka kannessa minusta kaunein puu. Puu talviasussaan. Ilman lehtiä. Mustana.
Hyvät ystävät, hyvät taiteen ystävät, Tajun ystävät, hyvät puun, puiden, Puuntajun ystävät.
Minulla on suurenmoinen ilo tänään olla avaamassa jo 12. kerran järjestettävä Taju – nykytaidetapahtuma.
Voi hyvin todeta, että TAJU on jo osa alueemme ja ennen muuta Hyvinkään kuvataidehistoriaa. Joka vuosi tapahtuma on kerännyt Hyvinkäälle paljon taiteenystäviä ja näyttely on lunastanut paikkansa ehdottomasti yhtenä vuoden taiteen kohokohtana alueellamme ja laajemminkin.
Tajun juuret ovat myös syvällä hyvinkääläisessä maassa. Lähes jo ikihongan tapaan. Viime vuosisadan alkupuoliskolla, yli 30 vuotta, kaupungissa asunut Tyko Sallinen on varmasti yksi tajunnan räjäyttäjistä. Tapahtuman nimikin tullee Salliselta. Hänhän antoi nuorimmalle tyttärelleen nimenksi Taju ja isä ja tytär asuivatkin täällä Hyvinkäänkylässä Krapulassaan.
Tyko Sallisen taide ja persoona kohahduttivat aikanaan suomalaista taide-elämää. Kohahdutti hänen eläessään ja vielä hänen kuoltuaankin.
Elinaikanaan Sallisen taideteokset aiheuttivat paljon kritiikkiä rumuudellaan ja rujoudellaan. Monien mielestä ei ollut hyvä kuvata suomalaisia niin rujolla tavalla, kuin Sallinen sen teki. Vai oliko se vain niin, että Sallinen ei kaunistellut? Hän kertoi, kuvasi, miten asiat oikeasti olivat. Puhui siis jo silloin kansankieltä? Mene ja tiedä. Taidetta jokainen lukekoon omalla kielellään.
Joka tapauksessa Sallisen maalaustapaa pidettiin raakana ja brutaalina. Hän otti kuvaukseensa mukaan ajan henkeä niin sisällissodasta, kuin puutteesta ja omista tunteistaan. Sallista pidettiinkin suomalaisen maalaustaiteen perinteiden murskaajana.
Sallinen ravisteli suomalaista taidemaailmaa ja tapaa tehdä taidetta. Mutta kuitenkin hänen maalauksissaan toteutuvat suomalaiset kansallisromanttiset ajatukset uudella tavalla.
Ja onhan Tyko Sallinen ollut tänäkin keväänä enemmän ihmisten huulilla kuin pitkään aikaan. Hurmoksellinen vuoden 1918 maalaus, kooltaan 114,5×138, on ollut kaikkien huulilla. Se puhuttaa edelleen.
***
Hyvät ystävät
Hyvinkään vuotuinen nykytaidetapahtuma Taju muistuttaa myös kaupungin vuosisadan vaihteen pietarilaisyhteyksistä. Tuolloinhan Hyvinkää oli tunnettu parantolastaan. Parantolasta johon muun muassa Anna Ahmatova matkusti lepäämään. Tämän päivän pietarilaistaiteilijat ovat yhtä ajankohtaisia kuin Ahmatova aikanaan, heidän töissään kohtaavat itä ja länsi, historia ja uusi, vasta hahmoaan etsivä aikakausi.
Nimenomaan mäntykankaiden ansiosta Hyvinkäälle perustettiin tämä pietarilaistenkin suosima parantola, joka vaikutti myös siihen, että heikkokuntoinen Helene Schjerfbeck muutti paikkakunnalle. Parantolan asiakkaat tekivät mielellään kävelyretkiä Hyvinkään laidalle Sveitsiin, ihastelivat mäntyjen hallitsemaa ”vuoristomaisemaa” ja vetivät keuhkoihinsa kuivaa, tervehdyttävää ilmaa.
Kiitokset tästäkin tapahtumasta ja 11 tätä ennen ansaitsee Hyvinkään Taiteilijaseura, joka on järjestänyt vuodesta 1998 TAJU -nykytaidetapahtumia Hyvinkäällä. Jokaiselle TAJU -näyttelylle on pyritty löytämään oma ainutlaatuinen ilmeensä. Tänä suvena se on puu. Puut.
**********
”Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Mutta jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito.”
Tämän vuoden teema – puuntaju on kuin luotu minulle. Minut tunnetaan puuihmisenä.
Minusta on jotenkin niin kovin helppoa ostaa kukkia tai jopa kasvattaakin niitä. Saatika maalata kodin seinään uusi sävy tai jopa lainata sinne Taidelainaamo Kympistä upea teos. Tärkeää sekin, mutta ajatelkaapa puu. Puuta et hetkessä saakaan. Et oikeastaan edes rahallakaan.
Se vaatii aikaa. Se vaatii kärsivällisyyttää. Mutta sitten kun sinulla on puu, niin sinulla on paljon.
Tuo edellä lukemani vanha kiinalainen sananlasku pitäkiin paremmin kuin hyvin paikkansa
”Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Mutta jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito.”
Ajatelkaapa puita.
Usein sanotaan, että joku ei näe metsää puilta. Mutta miettikääpä näettekö te juuri sen puun metsässä. Juuri sen.
Puun jolla on tarinoita kerrottavaan. Suomen vanhin puu lienee kataja. Lemmenjoelta tunnetaan 1070 vuotta vanha kataja ja Utsjoelta 940-vuotias katajapuu. Mutta miettikääpä nyt vaikkapa vain satavuotista honkaa. Sitä Honkaa johon Tyko, Taju ja Helene nojasivat. Se puu voi elää edelleen. Se sama jonka kylkeen viime keväänä rakkauden tunnustuksensa puukolla veisti 90-luvulla syntynyt hyvinkääläispoika. Tai jonka isoisä jo meinasi puun kaataa betonisen kerrostalo Tuonelan alta. Tai jotain sellaista.
Tänä vuonna tajussa ravistellaankin puita.
Tapahtumapaikkoina ovat perinteisten Promediagallerian ja Hyvinkään Taidemuseon lisäksi sellaiset paikat kuin Sveitsin luonnonpuisto, Asemanpuisto, Tammi, Helene Schjerfbeckin puistikko, omenapuukuja kirjastonaukiolla, Parantolan Puisto jne.
Tai lasten ja nuorten kulttuurikeskus Villa Arttu Wanhalla villatehtaalla. Siellä lasten ja nuorten kuvataidekoulun kaupunkiprojekti Puun taju- Puun haju; aikajana läpi kotikaupungin kohti Parantolan puistoa ja sen tervehdyttävää männyn tuoksua. Esillä lasten ja nuorten puisto- ja puuaiheisia maalauksia kansainvälisestä kokoelmasta 1970-luvulta nykypäivään sekä Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen 1.-2. -luokkalaisten valokuvakilpailun ”Minun kevätpuuni” parhaat kuvat. Hurmaavaa.
No on kohteina myös Valtion virastotalokin. Miten tylsältä se jo kuullostaakin. Ja kuinka monta puuta sen tieltä onkaan pois kaadettu. Mutta vaikka niin olisikin niin Puun Tajun aikana kannattaa sielläkin piipahtaa.
Mukana yli 70 taiteilijaa.
Ja tapahtumia reilun kahden kuukauden aikana riittää. Esimerkiksi Villa Artussa. Põlispuud, Viron vanhat pyhät perinnepuut. Sveitsin puistossa: Puuta päin, lasten leikkimielinen metsäretki. Hyvinkään taidemuseossa Oma puu –työpaja kaikenikäisille, tai metsäretki Mäntsälään Hirvihaaran ikimetsään ja Ohkolan perinnemaisemaan. Tai mitä pitääkään sisällään hetki, kun Yhdessä istutamme tammen. Anna-Lea Kopperin yhteisöllinen taimien jakeluperformanssi.
Tai sitten kiertää kotikaupunkia yhdessä teemalla Puiden siimekseen. Kupunginpuutarhuri Terhi Parkkali-Reskola tutustuttaa meitä Kirkkopuiston, Parantolan puiston ja Asemanpuiston puihin. Niitä tarinoita kun puut osaisivatkin vielä itsekin kertoa.
Hyvät ystävät,
Itse olen tänä kevään kasvattanut omaa arboretumiani yli kymmenellä uudella puulla. Vanhojen roomalaisten maailmaan levittämät kriikunat tänä keväänä keräilyni kohteena. Ja myös ensimmäinen hyvinkääläinen Aseman Omenapuuni.
Mutta kuitenkin niinhän se on, että on tärkeää olla onnellisten asioiden puutarhuri.
Vaikka tietäisin maailman tuhoutuvan huomenna, istuttaisin omenapuun.
Kun istutat omenapuun, et ole elänyt turhaan.
Hyvät taiteen ystävät – suomalaisen suven ja luonnon ystävät. Minulla on puuihmisenä erityisen mieluisa tehtävä avata tämän vuoden Taju-näyttely – nyt siis Puuntaju. Teen sen Juhani Peltosen runnolla, jolla toivotan näyttelylle mitä parhainta onnea ja menestystä. Itse kullekin järkeä ja tajua.
”On kirjoitettu: ”Puut ovat ihmistä vanhempia,verrattomasti korkeampia ja verrattomasti kauniinmpia”. Jo tässä on isällä syitä nojata otsaansa niitten kylkiin, syleillä niitä ja painaa mieleensä viisasta huminaa saadakseen voimia unohtaa monta kymmentä vuotta”.