Tiistai, 27.10.2009

Blogi, tiistaina 27.10.2009

Niin jos nyt siis palaan hieman tuohon perusopetuslain uudistamiseen, missä siis nimenomaan kyse erityisopetuksen uudistamisesta ja oppilaiden saamasta tuesta koulun aikana. Uudistukseen on monta syytä, mutta ei varmastikaan vähiten se, että erityisopetuksen tarve on kasvanut merkittävästi ja myös erilaisen erityisopetuksen tarve, joka vaihtelee siis kevyemmästä tuesta aina erityisluokassa tapahtuvaan opetukseen asti. Esimerkiksi viime vuonna – vuonna 2008 – jo yli 8 prosenttia peruskoululaisista oli siirretty erityisopetukseen eli lähes joka kymmenes oppilas. Eli tuollaista normaalista kahdenkymmen oppilaan luokasta aina noin kaksi oppilasta. Heistä vajaat puolet sai erityisopetusta ns. pienryhmissä ja erityiskouluissa. Ja toinen puolikas sitten tavallisissa luokissa tuettuna. Tämän lisäksi vielä noin 14 prosenttia oppilaista sai osa-aikaista erityisopetusta. Tämä hurja määrän kasvu on nostanut esille minusta aivan perustellusti kysymyksen siitä, että toimiiko koululaitoksemme liian järein toimin ja liian myöhään oppilaiden ongelmien kanssa? Itse aikanaan toimin erityiskoulussakin opettajana ja voin sanoa, että näinkin tapahtui. Tiedän hyvin miten aivan toisenlaisilla keinoilla olisi moniin tilanteisiin voitu hakea ratkaisua. Ja olen vakuuttunut, että oikea-aikainen ja ennen muuta riittävän aikaisin annettu tuki tulee vähentämään varsinaisia erityisopetuspäätöksiä. Tätä siis tavoittelemme. Samalla on noussut tarve uudistaa myös näiden lasten oikeusturvaa ja asemaa ja taata heille lailla oikeus riittävän aikaiseen ja tehokkaaseen tukeen.

Eli lähtökohtaisena tavoitteena on riittävän henkilökohtaisen tuen ja avun antaminen lapsille ja nuorille heti sen tarpeen havaittua. Tavoite se, että yhä useampi voisi käydä ns. tavallisessa luokassa koulunsa. Ja jos muut tukitoimet eivät riitä niin vasta silloin edessä olisi erityisopetussiirto. Uudistuksella haluamme myös lainsäädännön voimalla vahvistaa sitä, että ympäri Suomen oppilaat olisivat samanlaisessa asemassa – tasalaatuisen ja samanlaisen tuen piirissä. Ettei siis asuinpaikalla olisi enää merkitystä esimerkiksi siihen saako lapsi tiettyjä tukitoimia ja oikeaan aikaan.

Samalla haluamme vahvistaa erityisopetukseen siirrettyjen lasten ja heidän perheiden oikeusturvaa mm. sillä, että erityisopetussiirrot tehdään tulevaisuudessa aina määräaikaisiksi. Näin joka kerta tilanne tulee lainmukaan tarkastella uudestaan ja tavoitteena tietenkin se, että lapsi tai nuori voisi palata takaisin yleisopetukseen jos erityisopetus ja tukitoimet ovat sen mahdollistaneet.

Ensi vuodelle on varattu uudista varten 15 miljoonaa euroa lisää kunnille perusopetuslain uudistamiseen. On nimittäin uudistuksen onnistumisen kannalta erittäin tärkeää, että resurssit kunnissa ovat kunnossa ja opettajilla riittävät ammatilliset taidot toimia oikein. Samalla myös opetussuunnitelman perusteita tullaan tältä osin päivittämään ja tuo työ nyt jo käynnissä.

Mutta haluan nyt vielä alleviivata, että erityiskouluja ei olla lopettamatta. EI OLLA LOPETTAMASSA.

Niin ja yksi sellainen asia jonka itse nostin jokin aika sitten esille eduskunnassa saadaan nyt myös korjattua. Siis tiedonsiirtokysymykset moniammatillisten oppilashuoltotyöryhmien jäsenten välillä. Eli kasvatuksen ammattilaisten tiedonsaanti tässä työryhmätyöskentelyssä halutaan nyt turvata. Ja tärkeää on muistaa, että näiden ammattilaisten ryhmien kaikilla jäsenillä on 100 prosenttinen vaitiolovelvollisuus asioihin. Uudistuksella tiedonsaanti tullaan tekemään joustavammaksi ja myös tarkoituksenmukaisemmaksi. Näin siis asiat etenevät kun ne nostetaan esille.

Toinen mielenkiintoinen tuleva uudistus on Sosiaali- ja terveysministeriön suunnittelema lakiesitys, joka uudistaisi elinvuotuslakia. Lähtökohta uudessa ehkä jo keväällä voimaan saatavassa laissa olisi nykykäytäntöön käänteinen eli jatkossa elimen voisi siirtää esimerkiksiksi aivokuolematilanteessa, jos henkilö ei sitä eläessään erikseen olisi kieltänyt. Myöskään omaisten mielipidettä ei tarvitsisi enää erillisellä keskustelulla kysyä. Minusta malli olisi ehdottomasti tätä päivää ja nopeuttaisi usein kiireellistä tilannette merkittävästi. Pääsisimme eroon lompakossa olevista korteista ja tieto olisi esimerkiksi suoraan potilastiedoissa mahdollisesta kieltäytymisestä. Itse uskon, että tällaiselle uudistukselle hyväksyntä on erittäin korkea. Vai mitä meiltä te olette? Tästä aiheesta olemme usein Verenluovutuksen yhteydessä keskustelleet. Itse olen usein siellä ääneen pohtinut, että eikö tällaisissa asioissa voisi edetä juuri näin päin eli usein käänteisesti nykykäytäntöön verrattuna. Erityisesti tätä pohdin silloin kun itse liityin luuydinrekisteriin. Kerran jo minua valmisteltiin luuydinluodutukseen, mutta silloin se peruuntui joko paremman luovuttajan löytymiseen tai potilaan kuolemaan. Sitä en koskaan saanut tietää. Silloin itse totesin, että eikö kaikki esimerkiksi meidät verenluovuttajat voisi liittää luuydinrekisteriin mukaan? Nythän malli menee niin, että mukaan täytyy erikseen ilmoittautua ja antaa näytteet. Minusta voisi hyvin mennä niin päin, että me kaikki olisimme mukana rekisterissä ja tarpeen tullen meihin oltaisiin yhteydessä, jos luuydintämme elämäänsä tarvitseva ihminen löytyisi. Silloin toki jokainen voisi vielä kieltäytyä luovutuksesta, mutta olen varma, että aika moni miettisi kahdesti, että kieltäytyisikö luovutuksesta, jos sen vaihtoehtona on sairaan ihmisen kuolema.

SPR:n nettisivujen mukaan luuydinrekisterissä on nyt noin 21 000 luovuttajaehdokasta ja tähän mennessä jo yli 400 suomalaista rekisterijäsentä on luovuttanut luuydintä tai veren kantasoluja. ”Rekisteri palvelee kaikkia suomalaisia ja ulkomaisia sairaaloita. Se toimii läheisessä yhteistyössä maailman 43 muun rekisterin kanssa. Tällä tavoin käytettävissä on 10 miljoonaa vapaaehtoista luovuttajaehdokasta.”

Voisin jälleen haastaa myös blogini lukijat mukaan auttamaan. Kurkatkaapa netistä lisää luuydinluovuttamisesta www.veripalvelu.fi ja liittykää mukaan. Tai sitten ainakin vertaluovuttamaan. Itse eilen kävin ojentamassa käteni jo 65. kerran ja nyt liittyi mukaan tai annoin verta lisätutkimuksiin jolla selvitetään harvinaisemman veriryhmäni soveltuvuus erikoisplasman luovuttajaksi. Kyseessä siis immunoglobuliini A:n seulonta. Katsotaan mitä kuukauden päästä kuuluu.

….

Nyt jo ilta päivä takana. Tänään kun istuntoja ei ole niin teinkin aikatauluni niin, että aamusta ensin urheilemaan ratsastuskoululle. Siellä pari tuntia tehokasta jumppaa Dom Cafen kanssa ja sitten töihin. Nyt kaikki valmista ja illansuussa vielä ehdin piipahtaa hieman ulkonakin.

Mutta aamuisen perusopetuslakia koskevan kirjoitukseni tiimoilta on tullut joitakin palautteita ja kysymyksiä. Otan niihin kantaa nyt täälläkin ja myös suoraan teihin viestin lähettäjiin. On totta, että nyt viikonlopun aikana aiheesta kirjoitettiin aika paljon lehdissäkin ja jutut pääasiassa ihan oikeita, mutta otsikot hieman provosoivia ja voisi sanoa, että osittain virheellisiä. Yksi väite on lehdissä ja muutenkin julkisuudessa ollut se, että erityisopetuksen oppilaita oltaisiin siirtämässä yleisopetuksen luokkiin ja että erityiskouluja ja -luokkia oltaisiin lopettamassa. Tämän jo aamulla täälläkin tyrmäsin. Tästä tässä uudistuksessa ei missään nimessä ole kysymys, eikä erityiskouluja ja -luokkia lopeteta vaan nyt annetun uudistuksen tavoitteena on nimenomaan siirtää tuen painopistettä ennalta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen, jolloin ongelmien eskaloitumista ja erityisopetuksen tarvetta voidaan paremmin ehkäistä.

Olemme jo aiemminkin tällä hallituskaudella tehneet painopisteen muutosta tähän suuntaan. Olemme lisänneet merkittävästi resursseja erityisopetukseen ja erilaisten oppijoiden tukemiseen. Ja tämä jatkuu myös ensi vuonna, kun tulemme Peruopetus paremmaksi -rahoista eli POP laadunkehittämisrahoista – yhteensä 60 miljoonasta – ohjaamaan 15 miljoonaa euroa erityisopetuksen kehittämiseen. Myös 30 miljoonan euron panostukset ryhmäkokojen pienentämiseen ennaltaehkäisevät erityisopetuksen tarvetta. Ja muista keskeisistä toimistamme voisi mainita myös tähän asiaan paneutuvan joustavan perusopetuksen eli ns. JOPO:n vakiinnuttamisen osaksi 7-9 –vuosiluokkien toimintaa ja nyt vakinaistetun ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen eli ns. ammattistartin.

Tämän lain valmistelusta muutama sana. Eli nyt meillä eduskunnassa ja erityisesti sivistysvaliokunnassa käsittelyssä oleva laki perusopetuslain muuttamisesta on hioutunut vuonna 2007 valmistuneen esi- ja perusopetusta koskevan erityisopetuksen pitkän tähtäimen kehittämisstrategian pohjalta. Kansallinen KELPO-kehittämisohjelma puolestaan käynnistyi kunnissa keväällä 2008. KELPO-hankkeen perustavoitteena on ollut jalkauttaa uuden erityisopetusstrategian mukaisia tavoitteita varhaisesta ja ennaltaehkäisevästä tuesta kuntiin. Monissa kunnissa nyt lain tasolle tuotavat käytännöt ovatkin jo tuttuja KELPO-hankkeen tiimoilta.

Valmisteluvaiheessa lain esitysluonnoksesta pyydettiin OPM:n toimesta lausunnot sosiaali- ja terveysministeriöltä, Hyvinvoinnin- ja terveyden laitokselta, OAJ:ltä eli Opettajien ammattijärjestöltä, Suomen Kuntaliitolta, Tietosuojavaltuutetun toimistolta, Suomen Vanhempainliitolta, Valtakunnalliselta vammaisneuvostolta, Suomen erityiskasvatuksen liitolta ja Opetushallitukselta. Lausunto saatiin näiden lisäksi yhdeksältätoista eri taholta. Lausuntokierroksen jälkeen esitykseen tehtiin useita korjauksia ja täsmennyksiä saatujen lausuntojen pohjalta. Eli nämä nyt vastaukseni näihin kysymyksiin jotka liittyivät lain valmisteluun. Itse esimerkiksi olin useammassakin palaverissa ja myös opettajatapaamisessa joissa tätä lakia ja sen luonnoksia käytiin läpi ja terveiset menivät puolin ja toisin perille.

Listaan vielä nuo tämän lain eli HE 109/2009 keskeiset tavoitteet ja ehdotukset

1) Tehostettu ja erityinen tuki

Esityksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa esi- ja perusopetuksen oppilaan oikeutta saada oppimiselleen ja koulunkäynnilleen tukea riittävän varhain ja joustavasti muun opetuksen yhteydessä. Tavoitteena on lisätä oppilaille annettavan tuen suunnitelmallisuutta ja tehostaa siten nykyisin käytössä olevia tukitoimia sekä moniammatillista yhteistyötä.

Tärkeää on myös muistaa, että esitykselleä ei luoda mitään sellaisia uusia tukimuotoja, joihin lapsella ei olisi jo nykylainsäädännön kautta oikeutta.

Esityksessä oppilaalle annettava tuki ehdotetaan asteittain vahvistettavaksi:
A) Heti tuen tarpeen ilmetessä oppilaalle annetaan normaalin opetuksen yhteydessä lyhytaikaista tukea tukiopetuksen ja osa-aikaisen erityisopetuksen muodossa. B) Lyhytaikaista tukea vahvemmat tukimuodot ovat tehostettu tuki ja erityinen tuki. C) Tehostettu tuki on vahvemmista tukimuodoista ensisijainen. Se käsittäisi nykyisin käytössä olevat tukimuodot, kuten tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, oppilashuollollinen tuki ja erilaiset pedagogiset ratkaisut. Lisäksi perusopetuslaissa ehdotetaan säädettävän oppilaalle tehtävästä oppimissuunnitelmasta, johon oppilaalle annettava tehostettu tuki kirjataan. Ja hyvä on tässä myös painottaa ja muistuttaa sitäkin, että jo nykyäänkin oppimissuunnitelma voidaan laatia kaikille oppilaille ja/tai erityisryhmille, kuten erityistä tukea tarvitseville, mutta myös erityislahjakkaille (tämä muuten usein unohdetaan) tai esimerkiksi maahanmuuttajille.

Tehostetun tuen pykälä (16 a §) oppimissuunnitelmineen on siis uusi. D) Erityinen tuki on toissijainen vahvemmista tukimuodoista. Erityinen tuki ja sen osana erityisopetuksen järjestäminen tulisi pääsääntöisesti kyseeseen silloin, kun oppilasta ei voida tukea riittävästi tehostetulla tuella.

Erityisen tuen antamiseksi oppilaalle tehtäisiin nykyisen erityisopetukseen ottamista tai siirtämistä koskevan päätöksen sijasta erityistä tukea koskeva päätös. Niin kuin aamulla jo totesin, niin tämä nykyistä erityisopetusta mukaiselava päätös olisi määräaikainen ja sitä tarkistettaisiin ainakin toisen vuosiluokan jälkeen ja ennen seitsemännelle luokalle siirtymistä. Siinä päätettäisiin oppilaan oikeusturvan kannalta merkityksellisistä, tuen järjestämisen turvaavista asioista. Erityistä tukea koskevan päätöksen saaneelle oppilaalle tehtäisiin henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka ei enää olisi valituskelpoinen hallintopäätös kuten nykyään, vaan erityisen tuen päätöksen suunnitelmallista toimeenpanoa koskeva asiakirja. Ehdotuksella vahvistettaisiin pedagogisen ja moniammatillisen asiantuntemuksen merkitystä erityisen tuen päätöstä valmisteltaessa.

Tämä erityisen tuen pykälä on siis entinen erityisopetuksen pykälä ja päätöksen määräaikaistarkistaminen, päätöksen tarkempi sisältö ja moniammattillisuuden korostaminen ovat uusia asioita nykyiseen verrattuna. Henkilökohtaisesta opetuksen järjestämistä koskevasta suunnitelmasta säädettäisiin uudessa 17 a §:ssä.

Erityistä tukea saavan oppilaan opetus järjestettäisiin ensisijaisesti lähikoulussa ja luontaisessa opetusryhmässä, jos tämä on oppilaan edun mukaista. Tarpeen vaatiessa opetus voitaisiin kuitenkin edelleen järjestää osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa, kuten nykyäänkin. Ja tärkeää on muistaa ja huomata tämä: Tästä päättää aina opetuksen järjestäjä. Lisäksi erityisen tuen päätöksen saaneiden oppilaiden opetusryhmien muodostamisesta säädetään jatkossa valtioneuvoston asetuksella, kuten nykyäänkin. Eli sekään ei muutu.

Niin ja hyvin oleellista on myös se, että tämä erityisen tuen päätös voidaan kuitenkin tehdä jo ennen esi- ja perusopetuksen alkamista ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja tehostetun tuen antamista, jos tämä on tarpeen lapsen vamman, sairauden, kehityksen viivästymisen tai tunne-elämän häiriön tai muun vastaavan syyn perustella. Nykytilanne siis säilyy tältäkin osin. Tällöin tehtyä tukipäätöstä tulee kuitenkin tarkastella määräajoin, kuten muidenkin lasten osalta.

Opetushallitus velvoitetaan määräämään tehostetun tuen, oppimissuunnitelman ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman sisällöstä opetussuunnitelman perusteissa.

Sitten vielä muutama sama oppilahuollosta eli oppilaan oppilashuoltoon liittyvien asioiden ja henkilötietojen käsittelystä. Uudistuksessa galuamme oppilashuoltoa koskevan säännösmuutoksella selkeyttää eri hallinnonalojen ammattihenkilöiden yhteistyötä oppilashuollossa. Tästäkin jonkin verran jo kirjoitin, mutta hieman lisää. Perusopetuslain oppilashuoltoa koskevassa säännöksessä ehdotetaan säädettäväksi, että oppilashuoltoryhmässä tai vastaavassa yksittäisen oppilaan asioiden käsittelyyn saavat osallistua vain ne henkilöt, joiden tehtäviin oppilaan asioiden käsittely välittömästi kuuluu. Lisäksi säädettäisiin oppilasta koskevien tietojen kirjaamisesta moniammatillisessa oppilashuoltotyössä.

Perusopetuslain salassapitosäännökseen ehdotetaan lisättäväksi säännökset salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta oppilashuoltotyöhön osallistuvien henkilöiden välillä. Tarkoituksena on siis nimenomaan selkeyttää oppilashuollossa toimivien oikeutta opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömien tietojen saamiseen ja velvollisuutta tietojen luovuttamiseen.

Lähtökohtana olisi aina kuitenkin jatkossakin yhteistyö oppilaan ja hänen perheensä kanssa. Tällä selkeytettäisiin oppilaan ja hänen huoltajiensa itsemääräämisoikeutta oppilaan asioita käsiteltäessä. Säännöksessä säädettäisiin myös salassa pidettävien, oppilaan opetuksen asianmukaiseksi järjestämiseksi välttämättömien tietojen pyytämisestä muulta taholta oppilaan huoltajan yksilöidyllä kirjallisella suostumuksella. Lakiin esitetään lisättäväksi säännös, jossa säädetään opetuksen järjestäjän oikeudesta saada sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselta oppilaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömiä tietoja salassapitoa koskevien säännösten estämättä. Lakiin esitetään myös lisättäväksi säännös, jolla opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin toimittamaan tietyn oppilaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämättömät salassa pidettävät tiedot uudelle opetuksen järjestäjälle oppilaan muuttaessa tai vaihtaessa toisen opetuksen järjestäjän oppilaitokseen.

Tässä hieman lisää aiheesta. Jatketaan keskustelua. Mielelläni otan palautettanne vastaan ja vastailen myös kysymyksiinne. Nyt vielä iltapalaveriin.

….

Tänään siis illalla Ajankohtaisessa Kakkosessa oli esillä tuo autojenkatsastuskysymys. Itsehän nostin nuo karanneet hinnat esille eduskunnassa ja nyt asia on etenemässä. On totta, että hinnat ovat viimeisen 15 vuoden aikana karanneet ja kohonneet, mutta ei siihen ole syy kylläkään toiminnan yksityistäminen vaan ennen muuta katsastusvaatimuksien nousu, koulutusvaatimukset ja uudet laitevaatimukset ja osaltaan myös valvonnan epäjohdonmukaisuus. Mutta kun näin nyt on käynyt niin tilanteeseen tulee minusta puuttua ja niin, että emme palaa toki vanhaa valtiolliseen malliin vaan säilytämme hyvän palvelun, saatavuuden ja neuvonnan osana nykykatsastuksia, mutta luomme lainsäädännöllä lisää mahdollisuuksia saada alalle kilpailua. Tällaisia uudistuksia voisivat minusta olla esim. katsastuskertojen harventaminen esimerkiksi malliin 4+2+1+1+ (Meillä nykyisin EU:ta tihemämpi), katsastushenkilökunnan koulutusvaatimusten ajantasaistaminen tähän päivään, henkilöautojen ja raskaan kaluston katsastustoiminnan eriyttäminen sekä mielestäni myös se, että autot voisi jatkossa myös leimauttaa esimerkiksi auton huollon yhteydessä. Itse en näkisi tässä mitään ongelmaa sillä lakihan vaatii autoa olemaan ns. katsastuskunnossa joka päivä kun se tiellä on eikä siis vain katsastuspäivänä. Itse uskon, että näillä uudistuksilla saisimme alalle lisää kilpailua ja näin myös hintoja kohtuullisemmiksi.

Selvittelin tuossa miten uusia asemia nyt syntyy. Viime vuonna tuli 14 ja sitä edellisenä vuonna neljä uutta katsastusasemaa. Tänä vuonna tähän mennessä uusia asemia on perustettu 20 ja valtaosa uusia yrittäjiä. Nyt siis jo yhteensä lähes 300 katsastusasemaa maassamme. Mutta kilpailua tarvitsemme lisää ja jatkamme siis työtä aiheen parissa.

Kommentit