Eilen vietettiin Lasten oikeuksien päivää. Mekin käsittelimme asiaa koulussa kuudennen luokan kanssa, mutta tiedot asiasta ovat varsin vähäisiä.
Eile julkaistiin asiasta myös Suomen Unicefin TNS Gallupilla teettämä tutkimus mikä vahvisti samaa. Lähes puolet vastanneista sallisi lapsen lievän ruumiillisen kurittamisen ja luuli sen olevan sallittua myös Suomen lainsäädännössä. Yksikään Bodyshopin kustantantamaan kyseluun lokakuussa vastanneesta 1800 yläkoululaisesta ei osannut nimetä YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta ja 60 prosenttia ei tiennyt, että lapsilla on erityisoikeuksia.
Lisäksi samaan tutkimukseen vastanneista yli 40 prosenttia arvioi, että Suomessa on vähintään yhtä paljon pakolaisia kuin muissa Euroopan maissa.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Lapsen oikeuksien sopimus on ainoa ihmisoikeussopimus, josta valtiot ovat velvollisia tiedottamaan. Maammehan onkin saanut vuosien varrella YK:n lapsen oikeuksien komitealta toistuvasti huomautuksia sopimuksen puutteellisesta tiedottamisesta. Suomessa sopimus on ollut voimassa 16 vuotta.
Uteliaisuuttani etsin tuossa netistä hieman lisätietoakin kouluun Lasten ihmisoikeuksista luettuani tutkimuksesta.
Tässä lainattuna minusta aika hyvä tiivis esitys Kirkon Ulkomaanavun kotisivuilta:
”Lasten ihmisoikeudet
YK:n yleiskokous hyväksyi marraskuussa 1989 Lasten oikeuksien sopimuksen. Se kokosi yhteen tekstiin yli 80 kansainvälisen sopimuksen viittaukset lapsiin. Ensimmäistä kertaa myös lapsille tunnustettiin monia aikuisille jo kauan kuuluneita yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.
Sopimuksessa muun muassa katsotaan, että jokaisella lapsella on oikeus saada nauttia erityistä suojelua ja lapsille tulee suoda edellytykset terveeseen kasvuun ihmisarvoisissa oloissa. Lapsella on syntymästä asti oikeus nimeen ja kansalaisuuteen, riittävään ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon sekä koulutukseen. Lisäksi lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä, mm. ihmiskaupalta ja lapsityöltä.
Tällä hetkellä maailmassa on vain kaksi valtiota, jotka eivät ole ratifioineet lasten oikeuksien sopimusta, Somalia ja Yhdysvallat. Sopimuksen periaatteiden toteutumista seuraa YK:n 10-henkinen Lapsen oikeuksien komitea. Jokainen sopimuksen ratifioinut maa on velvollinen raportoimaan säännöllisesti komitealle lasten oikeuksien toteutumisesta.
Vaikka sopimuksen rikkomisesta ei seuraa suoraa rangaistusta, voidaan hallituksia painostaa kansainvälisessä julkisuudessa. Sopimus on tärkeä väline asennemuokkauksessa ja lapsipolitiikan edelleen kehittämisessä. Se on myös ohjenuora monien lapsijärjestöjen jokapäiväisessä työssä.
(Lähteet: YK-liitto, Unicef, Katso lasta, Ulf Särs (toim). Kirkon Ulkomaanapu. Jyväskylä. 1996. )”
No kuudesluokkalaiset kuuntelivat kyllä mielenkiinnolla asiaa koulullamme ja ottivat opikseenkin. Ruokavälitunnilla eilen kutoset keräsivät jo Lasten oikeuksien nimissä nimiä vetoomukseen millä taattaisiin makaronilaatikon kanssa tulevaisuudessa ketchuppia. Niinpä niin. No, hyvä että asia hieman puhuttaa ja mietityttää.
Vakavasti ottaen sopimuksen mukaan kaikilla maailman lapsilla on samanlaiset oikeudet ”ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään” katsomatta.
Lapsen oikeuksien sopimus kattaa lasten perusoikeudet aina syntymästä asti. Näihin kuuluvat muun muassa terveydenhuolto, koulutus, sosiaaliturva, vapaa-ajan vietto, ruumiillinen koskemattomuus ja loukkaamattomuus. Sopimus myös velvoittaa valtioiden ja aikuisten kunnioittamaan sopimusta.
Sopimus takaa jokaiselle lapselle oikeuden saada opetusta. Peruskoulun tulee olla pakollinen ja maksuton kaikille.
Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta ja sairauksien hoitamisesta. Taistelu tauteja vastaan ja tartuntojen leviämisen ehkäiseminen on myös tärkeää lasten oikeuksien toteutumisen kannalta. Lasten tulee saada tietoa ja opetusta terveydestä ja terveydestä huolehtimisesta.
Erittäin merkittäviä asioita, mutta niinhän se usein on, että tavallaan itsestään selvyyksiä, mitä näistäkin aika moni tämän päivän Suomessa on ei osata ehkä osaksi arvostaa tai ei tiedosteta oikeuksiksi usein jopa etuoikeuksiksi. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tämä meidän varsin laadukas ja korkeatasoinen koululaitos, terveydenhoitopalveluineen ja ruokineen ja muineen.
Yksi sellainen minkä tästä eilisestä päivästä voisi myös jättää mieleen on yksi varsin hyvä oikeus – nimittäin Kaikilla alle 18-vuotiailla on oikeus olla lapsi!
….
Nyt aamun lehdet luettu. Tänään opettajapäivä Läyliäisten koululla ja illalla talousryhmän kokous ja sen jälkeen vielä kampanjapäällikön ja vaalipäällikön kanssa kampanjamme tavoitekeskustelu.
…
Koulupäivä takana. Tänään jatkoimme sijamuotojen opiskelua. Sellainen mielenkiintoinen aihe opettaa. Hieman haasteellinen, kun hyöty elämässä ei heti nuorelle aukea. No kieltenopiskelun kautta itse tämän haen ja sieltä se sitten löytyy ja kun itse olen intohimoinen kielenvääntäjä niin mieluista opetettavaa. Nominatiivi, genetiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi elatiivi….
Sitten osallistuimme Lopen Hevosystäväin seuran ja kulttuuritoimen hevosaiheiseen kuvataidekilpailuun ja kertailimme hieman historian asioita. Matematiikka ja siinähän sitä yhdeksi päiväksi tekemistä olikin.
Nyt juuri laitoimme kotona viimeisiä silikoneja paikoilleen. Pieni tauko ja vähän lehtiä ja postia ja sitten kello 18.00 Riihimäelle Talousryhmämme iltakokoukseen.
….
Lueskelin tuossa juuri Stakesin tuoretta raporttia lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten psykiatrisen sairaalahoidon määrä on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun lopupuolelta 2000 alkuun. Nyt 2000-luvun alkuvuosina palvelujen käyttö pysyi samalla tasolla. Tilanne kuitenkin on huolestuttava ja mietityttää paljonkin. Ennaltaehkäisevää työtä tulisi kehittää ja varhaiseen puuttumiseen panostaa. Tuo lapsen kasvun jatkuminen saumattomana kokonaisuutena päivähoidosta eskarin alakoulun ja yläkoulun kautta lukioon tai ammatillisiin opintoihin tulisi turvata ja kehittää toimivaksi. Tässä yksi sellainen keskeinen asia mitä pitäisi ammattilaisten toimesta kehitellä. Uskon, että itse opettajana aika hyvin tietävän mistä puhun.
Stakesin raportin mukaan eniten lisääntyi nuoruusikäisten tyttöjen psykiatrinen sairaalahoito. Samalla kun hoidettavien potilaiden määrä lisääntyi, hoitojaksot myös lyhenivät. Vuosien 1995-2004 aikana alaikäisten saama psykiatrinen sairaalahoito on myös ollut hyvin erilaista eri puolilla Suomea.
Raportissa kuvataan myös lasten ja nuorten psykiatrisen sairaalahoidon kehitystä vuodesta 1995 vuoteen 2004. Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden alaikäisten määrä uskokaa tai älkää kaksinkertaistui vuodesta 1995 (1 313) vuoteen 2004 (2 787). Tämän kehityksen syitä tulisi nyt tutkia ja selvittää huolellisesti. Miksi näin on päässyt käymään? Mitkä ovat asian taustat? Ja vaikuttimet?
Erityisesti nuoruusikäisten tyttöjen vapaaehtoinen ja tahdosta riippumaton sairaalaan lähettäminen, sairaalahoito sekä pakkotoimet lisääntyivät.
Tahdosta riippumattomassa hoidossa olleiden alaikäisten määrä nelinkertaistui: vuonna 1995 heitä oli 118 ja vuonna 2004 jo 457. Psykiatrisessa sairaalahoidossa oli myös moninkertaisia alueellisia eroja sairaanhoitopiirien välillä. Tutkimuksen mukaan lasten ja nuorten psykiatriset ongelmat ovat sekä inhimillinen kärsimys että kansanterveydellinen ongelma. Psykiatrinen sairaalahoito on pieni, mutta tärkeä osa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja.
Sairaalahoitoon turvaudutaan, kun avohoidon keinot eivät enää riitä tai avohoitoa ei ole riittävästi tarjolla. Tässä ollaan siis tärkeissä kysymyksissä. Nyt pitäisi tarkasti selvittää miltä alueita kasvu on tullut. Onko näillä’ alueilla tehty vääränlaisia säästöpäätöksiä, joista nyt nuoret kantavat ehkä elinikäisen hinnan. Sairaalahoito nimittäin erottaa lapsen ja nuoren perheestään ja omasta ympäristöstään, ja se on eniten yksilön vapautta rajoittava hoitomuoto. Vain ääritapauksissa käytettävä juttu ja toivon, että tällainen kehitys saadaan katkaistua ja käyrä kääntymään toiseen suuntaan.
Yhtenä asiana tässä haluan esille nostaa myös vanhempien neuvontapalveluiden kehittämisen toimiviksi myös vain neuvola-ajan jälkeen. Mielestäni vanhempien neuvontapalvelut tulisi organisoida uudelleen moniammatillisiksi tukiryhmiksi – mallia tähän voisi ottaa koulujen toimivasta oppilashuoltoryhmäkäytännöstä ja tämä palvelisi myös tuota jatkuajattelua läpi lapsen kasvun.
Tietynlaisen lapsen Kasvun kansion tulisi seurata koko lapsuus ja nuoruusiän mukana. Vastuu lapsesta tulee aina luovuttaa seuraavalle organisaatiolle huolellisesti – luottamuksellisesti – vaitiolovelvollisten ammattilaisten kesken. Ketju siis etenisi lopulta näin neuvola-päivähoito-alakoulu-yläkoulu- lukio tai ammatillinen koulu. Tämä minun mallini ennaltaehkäiseväksi malliksi ja kasvun tukemiseksi.
Nämä edellä esittämät faktat lasten ja nuorten psykiatrisesta hoidosta ja sen kasvusta olen poiminut Stakesin tuoreesta julkaisusta: Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa vuosina 1995–2004. Timo Tuori, Britta Sohlman, Marko Ekqvist, Tytti Solantaus. Stakes. Raportteja 13/2006. Kannattaa tutustua jos käsiinne saatte.
….
Nyt kohti Riihimäkeä illan tapaamisiin.
….
Kello 21.22 ja juuri Riihimäeltä kotiin. Kampanjantalousryhmän kokous meni hyvin ja homma on teamijohdolla hyvin hanskassa. Voin nukkua huoleti yöni ja se tässä työssä ja urakassa tärkeääkin.
Talousteami teki hyvää työtä ja tekee jatkossakin ja tämän tapaamisen jälkeen palaveerasin vielä kampanja- ja vaalipäällikön kanssa torstain Kodin Vaalistartti-tilaisuudesta ja kampanja muistakin aiheista.
Nyt nukkumaan. Aamulla kello 8.00 alkaa Helsingissä Keskustan 100-vuotisjuhlaseminaari ja menen tilaisuuteen Lopen kunnan virallisena edustajana. Huippu mielenkiintoisia alustajia ja aloitetaan sitä keskusta-oikeistolaista yhteistyötä pikkuhiljaa virittelemään ensi kevättäkin silmällä pitäen.