Toukokuu lähti näin sitten käyntiin. Keväinen sää jatkuu ja tänään siis työpäivä ja sitten kokouksia illalla. Iltapäivällä käymme tutustumassa muutamaan maa-alueeseen ja sen jälkeen tuo Riihimäen Seudun Terveyskeskuskuntayhtymän tilinpäätösinfo ja keskustelutilaisuus, mistä eilen 1.5. jo hieman kirjoitinkin. Tänään siis odotamme kuntayhtymän johdolta vastauksia erityisesti siihen miten alueellamme voidaan taata lääkäripalvelut tasapuolisesti.
Tämän infon jälkeen valtuuston toukokuun kokous. Siinä sitä yhdelle päivälle jälleen puuhaa, kun nuo omat leipätyötkin mukaan ottaa.
…
Tänään aamulla Hämeen Sanomat kirjoitti Lastenpsykiatri Terhi Aalto-Setälästä ja hänen huolestaan vanhempien kasvatusvastuusta.
Aalto-Setälä totesi, että vanhempien ylisuorittaminen vie lapsilta kasvurauhan. Tällä lastenpsykiatri tarkoitti sitä, että perinteisen vanhempien valvonnan tilalle on nyt uuden teknologian myötä tulleet kännykkäkasvatus ja tietynlainen etävanhemmuus. Uuden teknologian avulla aikuiset järjestelevät omaa ja lastensa elämää ja kuittaavat sen, kuinka vähän he loppujen lopuksi ovat lastensa kanssa.
Lehdessä kirjoitettiin mm. että ”Nykyisin jo alle kouluikäinen jätetään yksin kotiin kännykän kanssa. Aikuiset kuvittelevat olevansa tavattavissa puhelimella, mutta lapsen näkökulmasta näin ei ole. Kännyköiden avulla aikuiset järjestelevät itselleen yhä lisää aikaa. Erityisen hyvin aikuisten ajatukset paljastuvat, kun he puhuvat laatuajasta: Lapsilla tarjotaan elämyksiä ja heitä kuskataan harrastuksesta toiseen kovaa kyytiä. Harrastuksistakin on tullut tehokasvatusta.”
Terhi Aalto-Setälä toimii lastenpsykiatrina Helsingin Lasten- ja nuortensairaalassa. Hän toteaa Hämeen Sanomissa huolestuneena, että näyttää siltä, että osa aikuiset eivät halua luopua enää itse mistään, vaikka lasten tultua oma elämä ei voi säilyä entisellään. Heti mulle kaikki tänne -asenne ajaa tekemään täyttä työpäivää, harrastamaan ja pitämään pari kaveri-iltaa viikossa. Lasten takia jotakin täytyy jättää pois ja kyetä tekemään kompromisseja.
Kun lapsi viettää kiireetöntä aikaa kotona puuhastellen, hän huomaa, että hän riittää ja on arvokas aikuiselle, toteaa lastenpsykiatri Terhi Aalto-Setälä.
Loistava uutinen tärkeästä asiasta.
…
Näin itse opettajana olen samaan asiaan kiinnittänyt huomiota jo vuosien ajan. Sellaisten lasten määrä jotka kaipaavat huomiota ja vain turvallista läheisyyttä on kasvanut koko ajan. Lapsille riittää koulussa usein hymy ja vain rauhallinen ote tilanteeseen ratkaisemaan asian. Rauhallisuus ja turvallisuus kulkevat usein käsi kädessä.
Lapset kaipaavat selkeitä rajoja. Sain opettajana eniten kiitosta jopa viides ja kuudesluokkalaisilta lapsilta siitä, että luokassa on työrauha ja selkeät säännöt. Luottavaisen turvallinen ilmapiiri. Ne palautteet tuon ikäisiltä lämmittivät. Samanlaisia viestejä tuli myös yläkoulussa – murrosikäisetkin nuoret arvostivat selkeää otetta ja rajoja ja työrauhaa. Helpolla voisi ajatella toisin.
Hienoa, että Aalto-Setälä nostaa esille tämän vanhempien kiireen nyt oikein kunnolla. Muistan kun aikanaan puheisiin nousi vanhempien hurjat tavoitteet lastensa urheilusaavutuksille. Ne keskustelut lehdissä ja tv:ssä kyllä laittoivat varmasti monen perheen ajattelemaan kenen ehdoilla tässä mennään. Toivotaan, että tämäkin uutinen nyt herättää ajattelemaan asiaa lapsen näkökulmasta.
Lapsi kaipaa turvallisuutta ja läheisyyttä ja on ilo huomata kuinka lapsi reagoi kun hän sitä vanhemmiltaan saa. Rakkaan kummityttöni Venlan äiti Eeva on tästä loistava esimerkki. Hän jaksaa ja ehtii pysähtyä lapsensa luokse. Hän jaksaa vastata lapsensa ihmettelyyn ja kysymyksiin. Hän ehtii auttaa lastaan ja hän ehtii asettamaan rajoja, jotka luovat turvallisuutta. Sellaista elämää ja kasvatusta on kummisedän ja opettajankin ilo katsella. Niin ja olemme siitä usein oman äitinikin kanssa puhuneet kuinka Venlan kieli on rikasta. Äitini totesi, että sieltä näkyy se, että Eeva-äiti jaksaa ja ehtii selittää asioita lapselleen. Kiitos Eevalle kummisedänkin puolesta. 🙂
Äitini kertoi kuinka aikanaan alakoulun opettajamme jo edesmennyt Aune Toivonen kertoi kuinka lasten kielessä näkyy se, että heille on luettu satuja ja puhuttu paljon – annettu aikaa. Se jäi itselleni mieleen ja täytyy sanoa, että opettajana itsekin sain sen usein huomata. Lapsi kyllä peilaa sitä mitä hänelle kodista annetaan.
Koitetaan siis löytää aikaa lapsille – me kummisedätkin voimme auttaa, mutta perusta lähtee kodista Äidistä ja Isästä. Tänään siis hetki kahden keskistä tärkeää aikaa lastenpsykiatri Terhi Aalto-Setelän neuvoin.
Nyt töihin ja sitten kokousputkeen illaksi…
…
Kävimme kunnanhallituksen ja valtuutettujen kanssa tutustumassa iltapäivällä muutamiin mielenkiintoisiin maa-alueisiin. On hyvä aina tarkastella erilaisia maa-alueita taajamien lähiseuduilta tulevaisuutta silmällä pitäen ihan paikanpäälläkin. Maankäyttöinsinöörimme Tapio Jokela esitteli jälleen hyvin kartoin alueita ja avasi silmiämme erilaisiin vaihtoehtoihin. Virkamies parhaasta päästä – asiantunteva ja perusteellinen. Arvostan sellaista.
Tämän jälkeen kävin vaihtamassa puvun päälle ja suunnistin kunnantalolle ensin ryhmäkokoukseen ja sitten valtuuston infoon sitten valtuustoon kokoukseen ja tämän jälkeen vielä kunniamerkkitoimikunnan kokoukseen.
Ryhmässä kävimme illan asiat läpi ja hieman taustakeskustelua muista ajankohtaisista asioista. Tämän jälkeen Riihimäen seudun Terveyskeskuksen kuntayhtymän yhtymäjohtaja Tero Pitkämäki ja johtajaylilääkäri Päivi Ahonen esittelivät kuntayhtymän vuotta 2005. Ensin kävimme läpi menneen vuoden talouden ja tapahtumien valossa ja sitten hieman nykytilannetta ja tulevia haasteita.
Esitin avauspuheenvuorossani mielestäni ja varmasti kaikkien mielestä illan tärkeimmän kysymyksen: ”Lopen kunta on liittynyt kuntayhtymään ostaakseen siltä perusterveydenhuollon palvelut. Mitä kuntayhtymä nyt tekee ratkaistakseen Lopen lääkäriongelman?” Pitkämäki sivuutti kysymyksen lyhyeen – ihmekös – ja Ahonen totesi Lopen lääkäritilanteen olevan nyt jälleen paremmalla totalla. Mutta edelleen ihmetyttää se, että koko ajan niin terkkarin sisältä, asiakkailta ja muualtakin kuulee, että lääkäripulaa on ja homma ei toimi. No nyt kuntamme huoli tuli ainakin selkeästi esilletuotua ja sitä seuraamme ja jos puutteita ilmenee niin niihin tulee puuttua. Kuntayhtymän asia on hoitaa tilanne kuntoon – tavalla tai toisella.
Itse kunnanvaltuuston kokous meni joutuisasti. Ensin kuntayhtymien tilinpäätösten hyväksymiset, sitten moneen kertaan pureskeltu Hyvinkää-Riihimäen talousalueen strategia 2015 jne. Mielenkiintoinen linjaus valtuustolta oli tässä kokouksessa ennen kaikkea yleiskaavoituksen mitoitusperusteen tarkistaminen keskitettyyn vesihuoltolinjaan liityttäessä. Valtuusto päätti, että tällaisissa tilanteissa tilakohtaista/kantatilakohtaista rakennusoikeutta voidaan ylittää noin 25 prosentilla. Erittäin merkittävä ja tärkeä linjaus. Tuo maaseudulla ennen kaikkea paljon uusia hyviä rakennuspaikkoja ja toivottavasti myyntiinkin.
Tämän jälkeen valtuusto hyväksyi lastenvalvojan ja elatusturvan palveluiden järjestämisen aluekeskuksen kuntien yhteistyönä. Yhteistyönä tuottaminen tulee Lopen kunnalle noin 17 000 euroa vuodessa kalliimmaksi, mutta mallilla saavutetaan palveluiden turvaaminen ja laadun parantuminen ja siksi siihen on strategiammekin mukaista mennä mukaan. Toivotaan, että muissakin kunnissa näitä hankkeita katsottaisiin laajasti eikä pelkästään talouden silmällälasein tai itsekeskeisesti. Se on nimittäin yhteistyömme edellytys – avarakatseisuus.
No siinä ne oikeastaan olikin kokouksen asiat. Isoja mutta hyvin valmisteltuja asioita.
Valtuuston jälkeen pidimme vielä kunniamerkkitoimikunnan kokouksen. Laitoimme eteenpäin esityksemme Etelä-Suomen lääninhallituksen sivistysosastolle ja kuntaliitolle kunniamerkeistä. Merkkien saajat selviät syksyn aikana ja saajille ne luovutetaan itsenäisyyspäivän tienoilla. Upeita työuria takana ja heille oli ilo hakea kunniamerkkejä.
Kokouksen jälkeen pyörähdin vielä mökillä kastelemassa istutuksia ja sitten kummityttö Venlalla iltapalalla Sadun kanssa. Eeva siellä Venlan ja Feetun kanssa oli yksin, kun Jarno on Saksassa oppilaiden kanssa työmatkalla. Huomenna muuten Eevalla syntymäpäivätkin 🙂
Nyt kello jo yksitoista ja aika mennä nukkumaan. Huomenna normaalityöpäivä.