”So, first of all, let me assert my firm belief that the only thing we have to fear is fear itself — nameless, unreasoning, unjustified terror which paralyzes needed efforts to convert retreat into advance.”
Franklin D. Roosevelt puhui keskellä suurta lamaa virkaanastujaispuheessaan vuonna 1933 lamasta ja sen voittamisesta. Suurin pelko oli siis toimintakyvyn lamauttava pelko – ei siis itse kriisi. Rooseveltin puhe herättikin kansaa ja toi toivoa, että Yhdysvaltain talous saisi uutta vauhtia. Roosevelt siis lausui historiaan jääneet sanat: ”Meillä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse – nimetön, järjetön ja perustelematon kauhu, joka halvaannuttaa kaikki pyrkimykset kääntää perääntyminen etenemiseksi””
”The only thing we have to fear is fear itself”
Eli ”Ainoa asia, jota meidän täytyy pelätä, on pelko itse”. Roosevelt tiesi lähes satavuotta sitten sen mikä laman keskellä on tärkeintä. Talouskasvuun nimittäin tarvitaan aina toivoa – toivoa paremmasta. Roosevelthan oli tuolloin päättänyt tehdä – nykyisen meidän pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen tapaan merkittäviä ja suuriakin uudistuksia ja muutoksia. Virkaanastujaispuheessaan Roosevelt kuitenkin muistutti siitä tärkeimmästä muutoksesta eli siitä mikä pitää tapahtua ihmisten mielissä.
Nyt meilläkin tarvitaan tätä toivoa ja luottamusta paremmasta. Sisuakin tässä tarvitaan, mutta ennen muuta toivoa. Meilläkään ei ole nyt muuta pelättävää kuin pelko itse. Monet mittarit nimittäin näyttävät nyt parempaa. Lokakuun alussa 1.10.2025 Talouselämä kuvasi toimittaja Olli Harman Analyysi-jutussa maamme tilannetta hyvin. Artikkeli oli otsikoitu:
”Kolme kuvaa povaavat jo Suomeen uutta nousua: ”Talouskasvu on käynnistymässä ja vauhdittumassa”
Artikkelissa käytiin läpi grafiikoiden kautta lupaavaa käännettä ekonomistien Penna Urrilan ja Reijo Heiskasen johdolla.
Ensimmäinen huomio koski yrityksiä. Siellä ei enää synkistellä vaan ”nousu yritysten tunnelmissa on jatkunut yli vuoden ajan, ja nyt plussan puolella nousi myös teollisuus – vähittäiskaupan ja palvelujen ohessa”. Elinkeinoelämän tuore barometri vahvisti tätä ja ”viesti oli varsin rohkaiseva”.
Toisena syyskuun ”kuluttajabarometri kertoi kuluttajien oman talouden tunnelmien vahvistumisesta”. Talouselämän mukaan ”Kuluttajien odotus oman talouden tilasta on likimain samalla tasolla kuin vuonna 2019, siis aika normaalilla tasolla”.
EK:n pääekonomisti Penna Urrila totesikin lehdelle, että ”Luottamusindikaattorit tukevat monien talousennusteiden näkemystä siitä, että talouden kasvu on käynnistymässä ja vauhdittumassa”.
Kahden pehmeäksi kuvaamansa mittarin eli kyselyjen ja tunnelmia aistivien mittareiden seuraksi Talouselämä nosti kuin edellä kertomansa vahvistukseksi esille kovan datan. Talouselämä kysyi, että ”Mitä sanoo kova tilastodata?” ja ekonomistit vastasivat, että ”Kansantalouden tuotannon suhdannekuvaaja ennakoi kuitenkin bkt:n kääntyneen kasvuun kevään kuopan jälkeen”.
Urrila nosti kovasta datasta esille investoinnit ja myös ”euroalueen teollisuuden ostopäällikköindeksi nousi elokuussa yli 50:n lukemaan, mikä kertoo kasvusta – ja tilaisuuksista vientiyrityksille”.
Ja lopuksi OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen totesikin, että nyt ”uhkakuvat liittyvät lähinnä vientimarkkinoihin sekä siihen, jos kuluttajien ja yritysten luottamuksen palautuminen kestää tavanomaista pidempään. Mikäli uhkakuvat eivät toteudu, talous saanee tukea työmarkkinoista alkuvuonna.”
Juuri näin. Nyt alkaa jää murtua talouskasvun tieltä. Toivoa tässä tarvitaan ja se suurin pelko on nytkin toimintakyvyn lamauttava pelko – ei siis itse kriisi.
Ja vielä yksi aikalailla positiivinen ja hyvänmielenkin nosto tähän. Olettekos jo tämän katsoneet?
….
Kello 22.38 ja Verkatehtaalla tänään ilta J. Karjalaisen konserttisalikiertueella. Huikean upea lähes kolmituntinen ilta hittien ja upean musiikin ja taiteen parissa.
Oi, mikä ihana ilta.