Sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) uudistusta on tehty pitkään. Kaikille on selvää, että uudistus on toteutettava, mutta toiset lähestyvät sitä hallinnon kautta, toiset rahoituksen kautta ja vain osa niiden tärkeimpien eli ihmisten palveluiden kautta. Uudistuksella on joka tapauksessa jo kiire.
Soten eteneminen edellyttää toki ratkaisua myös rahoituksesta. Valinta tapahtuu kahden päävaihtoehdon välillä: Kerätäänkö rahoitus valtion verotuksen kautta vai luodaanko tuleville maakunnille uusi oma verotusoikeus.
Kokoomuksen mielestä paras vaihtoehto sote-menojen rahoittamiseksi on valtionverotus. Tällöin kunnallisveroa tulee vastaavasti alentaa. Suomen kokoiselle maalle riittää nimittäin hyvin kaksi verottajatasoa: kunta ja valtio eikä verojärjestelmää pidä enää monimutkaistaa. Uudistuksen myötä ei kokonaisveroaste saa nousta eikä myöskään työn verotus. Uusi lisävero, maakuntavero, vaikeuttaisi verotuksen läpinäkyvyyttä ja kokonaisuutta ja avaisi merkittäviä riskejä siihen, että muutenkin raskas verotaakka vain kasvaisi.
Maakuntaveroa on puollettu sillä, että se olisi tehokas tapa luoda maakunnille kannustin pyrkiä pitämään kustannuksia kurissa. Näkökulmalla on omat hyvät puolensa. Ongelma on kuitenkin maakuntien suuret keskinäiset erot väestön ikärakenteen, sairastavuuden ja taloudellisen kantokyvyn suhteen. Toimiakseen maakuntien oman rahoitusvastuun pitäisi kuitenkin olla todellinen, mutta perusoikeuksien näkökulmasta riittävän palveluiden tason turvaaminen kaikkialla maassa edellyttäisi joka tapauksessa tasausjärjestelmän olemassaoloa. Se puolestaan romuttaa maakuntaverolla tavoitellun, rahoitusvastuusta seuraavan kannustimen pitää kustannukset kurissa.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat perustuslain turvaamia peruspalveluita. Niiden toteutumisesta vastuu on aina viime kädessä valtiolla. Valtion on siis luontevaa vastata myös rahoituksesta. Maakuntien tärkein tehtävä onkin varmistaa Sotessa se, että veroeurolle saadaan mahdollisimman paljon vastinetta. Hallinnon tulee olla palveluita varten eikä toisin päin.
…
Pääsiäisen jälkeinen viikko näin käyntiin. Kellojen taas siis käännelty ja unirytmit ja muut sekoitettu. Toivottavasti pian saamme tähän hulluuteen lopun. Nyt eduskuntaa kohden ja tänään aamusta puolustusvaliokunta ja sitten valtiovarainvaliokunta ja iltapäivällä tämän viikon ensimmäinen täysistunto.
….
Kello 22.17 ja kotona jo iltaa. Tänään eduskunnassa saimme valmiiksi Irakin sotilaskoulutusoperaation puolustusvaliokunnan lausunnon. Itse esitin lausuntoomme tiukennuksia Kriha-veteraaniohjelmasta ja ne myös hyväksyttiin yksimielisesti. On tärkeää taata ja varmistaa, että jokaisesta kv-tehtäviin osallistuvista sotilaistamme pidetään huolta myös silloin kun jotain sattuu – vakavaakin. Ja tärkeää, että nyt STM valmistelee omat lakinsa niin että myös henkiset vauriot huomioidaan ja myös perheiden ja läheisten tilanne. Tämän haluan nyt vielä varmistaa ja viedä osaltani loppuun.
Valtiovarainvaliokunnassa tänään lisätalousarvion täydennys ja sitten ryhmämme palaveri talousasioiden parissa. Kehysriihi nyt siis tulossa ja katsoimme ministerin ja valtiovarainvaliokuntaryhmämme kanssa askelmerkkejä sinne. Tärkeintä nyt, että pääministeri Juha Sipiläkin tiukasti pitää kiinni oman hallituksensa ohjelmasta ja talous laitetaan kuntoon ja sovitusta pidetään kiinni. Päättämättömyyteen ei nyt ole varaa kenelläkään.
Meidän kokoomuksen piirien puheenjohtajien ja puolueen varapuheenjohtajien paimenkirje on aiheuttanut aikamoisen mellakan. En oikeastaan halua edes tietää kenen idea se on ollut. Siinä mennyt nyt kaikki pieleen niin ideasta lähtien ja ennen muuta toteutus ja vielä pahemmin jälkitiedotus ja tiedottaminen. Lähtökohtaisesti minusta kirjeitä saa kuka tahansa tehdä ja allekirjoittaa. Tällaisen järkevyydestä olen itse tosin täysin eri mieltä. Ja ehdottomasti siitä, että tällaisilla kirjeillä ei ainakaan saa yrittää vaimentaa keskustelua ja puoluedemokratiaa. Toivottavasti sellaista ei edes tavoiteltu.
Hämmästynyt olin myös siitä, että kirjeessä vaadittiin puolueemme puheenjohtajalle Alexander Stubbille työrauhaa ministerinä. Voin eduskuntaryhmän aika pitkäaikaisena jäsenenä todeta, että ei työrauhaa kukaan ole järkyttänyt. Itseasiassa eduskuntaryhmä on antanut poikkeuksellisen tiukan ja vaativankin tuen ministereillemme noudattaa hallitusohjelmaa ja viedä sen kirjauksia eteenpäin. Enemmän arvosteltua on aiheuttanut se, että hallitusohjelmasta on lipsuttu ja siihen ei enää ole piiruakaan varaa. Mutta ainakin minusta työrauha ja tuki tässä hallitustyöskentelyssä on ollut valtiovarainministeri Alexander Stubbille ja muillekin kiistaton kun hallitusohjelmaa toteutetaan.
Itse uskon, että kesän puoluekokouksessa ehdolla on useampia henkilöitä eri tehtäviin. Ja minusta se on elävän ja vahvan kansanliikkeen ja puolueen etu. Itsekin siis pohdin tilannetta.