Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua Keskustan Eurooppa-ryhmän Alden vaaliohjelmasta ja tavoitteista. Keskustalaiset ovat yrittäneet luikerrella eroon Alden ohjelmasta joka välissä ja ymmärrän sen hyvin. Yksi Alden ja samalla siis Suomen Keskustan vaatimuksista on leikata maataloustukia. Alde myös pelkää, että EU:n jäsenmaat haluaisivat jatkossa itse maksaa tukensa ja Alde haluaakin estää maatalouspolitiikan kansallistamisen. Ja varmasti tämä on Keskustalle kiusallista sillä juurikin meillä Suomessa nämä kansalliset tuet ovat koko EU-jäsenyyden olleet tärkeä osa maataloustukiamme. Ja onneksi siis Alden tavoitteiden vastaisesti keväällä maamme hallitus ilmoitti, että tukien maksaminen jatkuu ainakin vuoteen 2020 saakka.
Mutta minua myös patistettiin keskustalaisten toimesta lukemaan mitä Alde Eurovaaleissa ajaa. Niinpä sen tein ja yllätys oli aikamoinen.
Ohjelma paljastaa ja vahvistaa sen, että Liberaaliryhmä Alde, johon siis Keskustakin kuuluu, vastustaa maataloustukia EU-parlamentin poliittisista ryhmistä eniten. Alden linjan mukaan maataloustuista tulisi luopua kokonaan. Heidän mukaansa tuotanto järjestettäisiin kysynnän ja tarjonnan ehdoilla. Mitenköhän Suomen maatalous pärjäisi tässä? Uskoisin, että aika huonosti lyhyen kesän kanssa. Tämä Alden tavoite siis tarkoittaisi kylmää kyytiä suomalaiselle viljelijälle. Periaatteessa lähes kaikki viljely kotimaassamme loppuisi, jos parlamentti hyväksyisi Keskustan ajaman linjan. Kirjoitin asiasta helmikuussa täällä blogissani, kun Alde julkaisi vaalitavoitteensa.
Mutta Alden vaaliohjelman lukeminen myös paljastaa enemmän kummallisuuksia. Voi hyvin kysyä, että onko Alden vaaliohjelma suomennettu versio ollenkaan totuudenmukainen. Se taitaa siis olla mieluumminkin kaunninnos kuin suomennos. Siellä näyttää olevan aika räikeitäkin käännöksiä. Liekö niiden tavoite sitten peitellä ohjelman todelliset karvat eli tiukka maatalousvastaisuus?
Lainaus alkuperäisestä vaaliohjelmasta:
Alden ohjelma: “Agricultural subsidies in other countries distort the level playing field for European farmers. We want an international reduction of support and a further modernisation of the Common Agricultural Policy towards efficiency and more market orientation.”
Ja Keskustan suomennos: ”Maataloustuet EU:n ulkopuolisissa maissa vääristävät eurooppalaisten maanviljelijöiden asemaa. Tästä syystä tuemme maataloustukien pienentämistä maailmanlaajuisesti ja EU:n maatalouspolitiikan uudistamista tehokkaammaksi ja kilpailukykyisemmäksi.”
Alkuperäisessä todetaan, että EU:n sisällä maittain vaihtelevat tukiperusteet vääristävät kilpailuasetelmaa. Suomennoksessa on kuitenkin annettu ymmärtää, että kyse on EU:n ulkopuolisissa maissa maksettavista maataloustuista. Lisäksi alkuperäisessä halutaan maataloutta enemmän markkinaehtoisemmaksi, suomennoksessa taas kilpailukykyisemmäksi. Eikö nämä kaksikin ole eri asia.
Toinen mielenkiintoinen käännös…
Alkuperäinen: As Liberals we support a continuous CAP reform. However, we stress that the general rules prohibiting state aid to national industries, companies and products should also apply to the Common Agricultural Policy, thus preventing a renationalisation of agricultural subsidies.
Keskustan käännös: Tuemme EU:n maatalouspolitiikan jatkuvaa uudistamista. Teollisuutta, yrityksiä ja tuotteita koskevien yleisten valtiontukisääntöjen pitää koskea myös maataloutta. Yhteisillä säännöillä estetään maatalouspolitiikan uudelleen kansallistaminen jäsenmaille.
Todellisuudessa käännös menisi mieluumminkin näin: Liberaaleina tuemme jatkuvaa CAP (yhteinen maatalouspolitiikka) uudistusta. Kuitenkin painotamme, että yleisten sääntöjen, jotka estävät valtiontuet kansalliselle teollisuudelle, yhtiöille sekä tuotteille, tulisi koskea myös yhteistä maatalouspolitiikkaa ja siten estää maataloustukien uudelleen kansallistuminen.
Tässä muutama nosto alkuperäisestä ohjelmasta ja siitä suomalaisille tehdystä suomennoksesta. Ne jo yksin paljastavat, että totuuden. Onkin hämmästyttävää, miten Keskusta on voinut sitoutua näin maatalousvastaiseen ohjelmaan. Olisi myös mielenkiintoista tietää mitä Keskustan eurovaaliehdokkaana olevat maanviljelijät kyseisestä ohjelmasta ajattelevat. Itse suomalaisen ruuan ystävänä en Alden linjauksiin voisi ikinä myöntyä.
Jos haluatte syvemmin vertailla alkuperäistä ja virallista Alden ohjelmaa ja siitä keskustan tekemään suomennosta niin se onnistuu täällä:
alkuperäinen: http://www.aldeparty.eu/sites/eldr/files/news/10204/2014_alde_party_manifesto.pdf
suomennettu http://www.keskusta.fi/loader.aspx?id=ddc6f80b-d31d-4335-94be-c14a56b070b7
On siis totta, että puolueilla on eroja niin Suomessa kuin Euroopassakin. Ja siksi myös puolueisiin ja niiden ohjelmiin kannattaa tutustua syvemmin eikä uskoa esimerkiksi ex-komissaari Olli Rehnin puheita tai yksittäisten keskustan euroehdokkaiden kirjoituksia.
Viime viikolla muutamat keskustan ehdokkaat aloittivat aikalailla agressiivisen lokakampanjan kokoomusta ja koko maamme hallitusta vastaan. Varmasti joku nekin kirjoitukset ottaa todesta. Valitettavasti. Itse olin lähinnä huvittunut eräänkin keskustan ehdokkaan keskustan omassa Suomenmaassa esittämistä syytöksistä, joiden mukaan maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen johdolla olisi tehty kelvotonta maa- ja metsätalouspolitiikkaa.
Tuli tunne, että onkohan keskustaan iskenyt nyt mustankipeys maa- ja metsätalousasioista? Tosiasiassahan nykyhallitus on hoitanut maa- ja metsätalouspolitiikkaa vaikeassa toimintaympäristössä niin hyvin, että voidaan jo kysellä, mihin keskustaa tarvitaan. Esimerkiksi europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) teki miehen työn 141-tuen kanssa.Tämän on myös Maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestö MTK:kin myöntänyt. Sarvamaalla oli merkittävä rooli myös muun muassa turvemaan kyntökiellon torppaamisessa. Ministeri Jari Koskinen on ollut aktiivinen Suomen etujen valvoja. Esimerkiksi rahoituskehysneuvotteluissa tulos oli vähintään hyvä. Saamme käyttöömme maatalouteen ja maaseudun kehittämisen EU-rahoitusta yhtä paljon kuin tälläkin kaudelle. Muilla mailla tuet alenevat keskimäärin 4 prosenttia.
Pidän arvokkaana myös Jari Koskisen työtä suomalaisen ruuan hyväksi. Hänen johdollaan luotiin maahamme lähiruokastrategia. Myös ruuan alkuperämerkintöjä on selkeytetty sekä parannettu.
Seuraavaksi komission väistyvä varapuheenjohtaja Olli Rehn arvosteli maatalouspolitiikkaa. Rehnin mukaan Suomen olisi pitänyt hakea jatkoa vanhalla tavalla eli pyytää EU-komissiolta lupaa maksaa 141-tukea. Tuli tunne, että eikö hän komission kakkospaikalla halunnut asioita sitten muuttaa jos ne niin huonosti menivät? Ja kysyä voi, että eikö keskustalainen Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn hyväksy ja allekirjoita maatalouspolitiikkaa, jota komissio hänen aikanaan harjoitti? Istui siis päätöspöydässä toiseksi tärkeimmällä paikalla eikä toiminut vaan nyt moittii? Bluffiako?
Ja tänään erikoinen keskustan hämmentävä maataloussoppa sai uusia komiisia piirteitä kun Verkkouutiset lopulta paljasti Rehninkin puheet vain bluffiksi. Nimittäin asia jo suunniteltiin keskustalaisen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan aikana ministeriössä. Silloin pohdittiin, miten kansalliset tuet voitaisiin korvata EU-tuilla. Verkkouutisten paljastuksen mukaan: ”Maa- ja metsätalousministeriön vanha dokumentti osoittaa, että keskusta hyväksyi kansallisten maataloustukien leikkaukset jo vuonna 2010. Ministeriön tulevaisuuskatsauksessa todetaan, että kansalliset 141-tuet kutistuvat jatkossa, joten niitä on korvattava muilla keinoin. Maatalousministerinä toimi tuolloin Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja pääministerinä Mari Kiviniemi (kesk.).”
Maamme hallitus siis päätyi lopulta Barroson ja Rehnin johtaman Euroopan komission ehdotuksesta ratkaisuun jossa puolet vanhasta 141-tuesta, nykyisestä 214a-artiklan mukaisesta tuesta maksetaan Euroopan unionin budjetista. Aikaisemmin tuo tuki maksettiin kansallisesta budjetista. Artikla kirjattiin nyt myös EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tämä luo jatkuvuutta Etelä-Suomen tuelle, eikä neuvotteluita tarvitse aloittaa täysin alusta tukikauden päättyessä vuonna 2020. Ja siis Verkkouutisten paljastuksen mukaan MMM:n tulevaisuusdokumentti Sirkka-Liisa Anttilan ajalta jo paljastaa, että vuonna 2010 hallitus pohti, miten kansalliset tuet voitaisiin korvata EU-tuilla.
Kannattaa siis tutustua oikeasti siihen mitä on tehty ja mitä tehdään. Puhumalla ja tiedotteilla ei tosiasioita saa kuitenkaan lopulta muuttumaan. Ehkä niillä jonkun voi saada harhautettua.
Mutta minusta olisi reilumpaa kun keskustakin keskittyisi kertomaan sen mitä ovat itse tehneet. Mitä Olli Rehn komission kakkosjohtajana maatalouden eteen? Mitä Sirkka-Liisa Anttila maatalousministerinä Suomen maatalouden hyväksi? Ja mitä heidän euroehdokkaansa? Ja kerrotaan myös rehellisesti se millaisessa Eurooppa-puolueessa EU-parlamentissä ollaan ja millaista politiikkaa ja millaiseen politiikkaan on sitouduttu. Jätetään muiden haukkuminen vähemmälle. Sellaisella räksyttävällä politiikalla ei ennenkään ole maata rakennettu.
…
Kello 20.40 ja kotona. Tänään eduskunnassa käytiin mielenkiintoinen keskustelu toisesta maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen isosta työstä eli Metsäpoliittisesta selonteosta. Itsekin keskusteluun osallistui ja toin esille alan suuret tulevaisuuden mahdollisuudet ja myös sen, että nykyisin metsänomistajista jo yli 25% asuu kaupungeissa ja uusista metsänomistajista valtaosa. Perintöjen kautta siis metsät pirstaloituvat, mutta myös joutuvat yhä useammin omistukseen missä omistaja asuu kaukana metsistään. Pahimmillaan pieniksi pienentyneet metsäpalstat eivät anna edes varoja niiden hoitoon ja osa ei edes tiedä tarkasti missä omat metsät ovat. Nämä alueet pitäisi myös saada hoitoon ja käyttöön järkevällä tavalla. Metsissä on nimittäin niin valtava voimavara maallemme, että sitä ei saisi päästää rappeutumaan.
Ja samaan aikaan sitten vain arvokkaimmat metsät tulisi vapaaehtoisuuden pohjalta esimerkiksi Metso-ohjelman kautta suojella. Näin siis talousmetsät saataisiin tuottamaan korkoa korolle ja ne metsät joilla oikeasti on jotain suojeluarvoa niin ne suojelun piiriin. Itseasiassa selonteko lähtee juuri tästä.
Pidänkin tärkeänä, että nyt hyväksytty metsäpoliittinen selonteko sisältää metsien monimuotoisuuteen, taloudelliseen kannattavuuteen sekä metsäsektorin yritysten kasvuun tähtääviä toimenpidekokonaisuuksia. Metsätalouden muuttaessa muotoaan ja sektorin perinteisen teollisuuden harvetessa on meidän nostettava esiin uusia kasvun mahdollisuuksia. Näitä löytyy biotalouden saralta. Uusiutuvien luonnonvarojen tehokas ja älykäs käyttö ovat olleet agendalla jo vuosia, nyt olisi meidän aika ryhtyä toimeen.
Itse painotin myös biotalouden asemaa ja sen mahdollisuuksien hyödyntämistä. Esimerkiksi maassamme on tehty uraa uurtavaa tutkimusta nanoselluloosan parissa sekä kehitetty muun muassa komposiitteja. Tämän kaltaista tarvitsemme lisää ja metsäpoliittinen selonteko on hyvä alku tälle työlle.
Hallituksen metsäpoliittisessa selonteossa strategisina päämäärinä on kilpailukykyinen toimintaympäristö, rakenteiden uudistaminen ja monipuolistuminen sekä metsien aktiivinen ja kestävä käyttö. Metsäpoliittinen selonteko on osa isoa metsäuudistusta. Sektori elää tällä hetkellä suurinta murrosta sataan vuoteen.
Itse uskon, että metsät ovat tärkein luonnonvaramme myös tulevaisuudessa. Tämän takia on hienoa, että hallitus haluaa kaikin puolin tukea metsätaloutemme mahdollisuuksia. Erityisesti tulevaisuuden hyvinvointimme tulee kasvavissa määrin rakentumaan biotalouden varaan ja siksi biotalouden kasvumahdollisuudet metsätaloudessa on varmistettava.
Mutta mahtui päivään vielä ympäristönsuojelulainkin hiomosta kuin myös puolustusministeri Carl Haglundin tapaaminen ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa. Tuhti työpäivä siis kaiken kaikkeaan.
Sitten vielä Riihimäelle ja illaksi Lopelle. Nyt onneksi jo kotona.