Riihimäen ja Lopen rajan lähellä kohoaa jyrkkiä hiekkaharjuja. Lopen puolelle Kormun kylään Ansalanharjun päälle rakennettiin vuonna 1907 suomalaisuusmiesten metsästysmaja – Ansala.
Tänään minulla oli kunnia astua Ansalaan sisään; perinteen mukaan ovella pysähtyen ja kumartaen. Näin on Ansalassa tehty aina ja niin tein minäkin. Martti Paloheimon johdolla oli hienoa päästä tutustumaan tähän legendaariseen metsästysmajaan ja sen historiaan lukemattomista herrojen metsästysretkistä ja illanistujaisista. Paikka on mykistyttävä – historiansa, arkkitehtuurinsa ja olemassaolonsa kautta. Kappale suomalaista metsästyshistoriaa.
Sain myös Martilta tänään omistuskirjoituksella ainutlaatuisen upean tänä vuonna julkaistun Ansalan kirjan. Kirja perustuu erilaisiin Ansalan metsästysyhdistyksen asiakirjoihin, jotka erinomaisen hyvin avaavat Ansalan varsinaista toimintaa. Nyt jo edesmennyt Arvi Paloheimo vei aikanaan Suomen Metsästysmuseoon vanhan arkun. Arkun sisällä oli laajasti materiaalia liittyen Ansalaan ja se paljastuikin myöhemmin todelliseksi aarrearkuksi. Arkku sisälsi mm. alkuperäisiä Ansalanmetsästysyhdistyksen pöytäkirjoja ja kirjeenvaihtoa, mutta myös erittäin arvokkaita ja ainutlaatuisia metsästyspäiväkirjoja. Kaikki oli suljettu arkkuun, kuin odottamaan kirjantekoa.
Arkun uumenista syntynyt kirja onkin todella upea kokonaisuus ja se vie mukanaan niin lukemaan kuin ennen muuta vuosikymmenten taakse – yli sadan vuodenkin taakse. Ansalasta kehittyi aiemmin Santamäen kartanoon suuntautuneiden metsästysretkien kohde. Itsekin ansalalainen, arkkitehti Onni Tarjanne, jonka ampuma tuo tuvan tervehdittävä Sonnikin on, suunnitteli metsästysmajan H.G. Paloheimon osoittamaan paikkaan. Tarjanteen kynästä on muuten syntynyt myös Helsingin Kansallisteatteri.
Ansalaiset ry perustettiin samana vuonna Helsingin Suomalaisella Klubilla suomenmielisten herrojen metsästyskerhoksi. Perustajiin kuuluivat vuorineuvos K. A. Paloheimon ja senaattori H. G. Paloheimon lisäksi mm. professorit Matti Äyräpää ja Akseli Koskimies. Kaikki ansalalaiset olivat suomenmielisiä fennomaaneja olihan Ansalan varsinainen isäntä, Ansalan presidentiksikin nimitetty, K.A. Paloheimo saanut oppinsa Loppijärven rannalta Yrjö Sakari Yrjö-Koskiselta, josta tuli aikanaan Paloheimojen huoltaja. Näin ollen vuonna 1907 perustettu Ansalan metsänhoitoyhdistys oli maamme ensimmäisiä riistanhoitoyhdistyksiä ja vasta vuonna 1920 sen nimi muutettiin Ansalaiset ry:ksi. Kun seura vuonna 1955 lopetti toimintansa, siinä oli ollut mukana 71 klubilaista metsästäjää – kerralla kuitenkin aina enintään vain kaksitoista, kun jokaiselle kun piti olla peti ja asekaappikin..
Saman vuonna 1907 valmistui myös Riihimäen–Lopen rautatie. Vähemmälle huomiolle on jäänyt historiassa se, että radalle tehtiin myös pistoraide, Kallelan metsärata, ansalalaisille. Onkohan millään muulla metsästysseuralla ainakaan Suomessa koskaan ollut omaa junarataa? Ansalalaiset hankkivat kapearaiteiselle radalle ”Körö-körö-kärryn” mitä vetivät hevoset. Tarinoiden mukaan hevoset vetivät kärryn harjulle ja sieltä herroilla oli tapana laskea mäkeä alas Riutansuolle ja jatkaa sitten loppumatka jalkaisin ja pitkiä puupirtaita ylös Ansalanharjulle Ansalaan. Junaradan pituus oli aluksi 2 km ja myöhemmin hieman yli 6 km.
Ulla Paavilaisen Ansala – Suomalaisuusmiesten metsästysmaja Lopella -teos (2021) avaakin mielenkiintoisen näkymän suomenmielisten ja -kielisten herrasmiesten eränkäyntiin vuosisadan vaihteesta aina 1950-luvulle. Kirja kertoo metsästyksestä, metsästysmajan vaiheista ja työntekijöistä sekä Ansalaiset ry:n yhteiskunnallisesti merkittävistä jäsenistä ja heidän arvovaltaisista vieraistaan. Taiteilijoiden, liikemiesten, ministereiden ja professorien lisäksi Ansala tuli tutuksi myös kolmelle Suomen presidentille.
Kiitos Martille erittäin mielenkiintoisesta ja minulle tärkeästä vierailusta. Oli koskettavaa saada istua tässä tuvassa. Ja tein sen menneitä sukupolvia kiittäen ja kunnoittaen.
….
Aamu tai oikeastaan koko viikko alkoi Hämeenlinnan Raatihuoneella. Hämeen maakuntahallitus siellä koolla ja esillä mm. Hämeen tieasiat ja tulevien vuosien liikennehankkeet. Nostin itse esille täälläkin pääradan lisäksi mm. Kantatie 54:n muuttamisen valtatieksi ja VT2 ja VT10 kehittämisen. Isona asiana pidin esillä myös Hämeen pienempien teiden kunnostustarvetta ja myös kevyenliikenteenväylien isoa tarvetta. Ja myös pohjavesisuojaukset nostin esille ja toivoin niitä mukaan lausuntoomme. Ei siis anneta periksi ja tehdään pala palalta tätä työtä.
Illalla tänään vielä Lopen kunnan info valtuustolle ensi vuoden talousarviomme valmistelun nykytilasta. Meillä ensi vuonna isoja investointihankkeita työnalla uuden Urheiluhallin johdolla. Sen rakentaminen alkaa vielä tänä vuonna. Ja paraikaa etsimme ratkaisua myös vanhentuneen Eedilän vanhustenhoidon tilojen korvaamiseksi. Tästä ratkaisut pitäisi tehdä nopeasti sillä nykyisillä tiloilla jos menemme aluehallintoon, niin olen lähes varma, että vanhustenhoidon paikkoja ei Lopella enää kauaa olisi. Siksi meidän pitää joko kunnan omana hankkeena tai yhteistyöhankkeena jonkun alalla toimivan tahon kanssa tehdä Lopelle uusia tiloja vähintään 40 ikäihmisille. Myös Toimela tarvitsee uudet tilat jne. Isona asiana olemme myös nyt viemässä maaliin Lopen lääkäriasiaa. Olemme edellyttäneet, että lääkärit pitää palauttaa Lopelle 1.3.2022 lähtien ja tätä varten olemme varaamassa myös kunnan omaa erillisrahoitusta. Nyt on tärkeää, että perusturvalautakuntamme valvoo ja huolehtii, että aikataulu pitää ja lääkäriasema saadaan suunnitellusti Lopella käyttöön jo kevättalvella. Ja olemme palkkaamassa ensi vuonna myös jälleen lisää hoitajia mm. vanhustenhoitoon ja näin haluamme päästä 0,7 henkilöstömitoitukseen jo ennen kuin edes laki sitä meiltä edellyttää. Sote siis isona painopisteenä ensi vuoden työssämme.
Mutta palaan näihin tarkemmin, kun saamme budjetin kunnanhallituksen osalta valmiiksi ja esityksemme valtuustolle eteenpäin. Tänään esittelemme siis illalla vähän askelmerkkejä ja suunnitelmia valtuustolle etukäteen. Ja toivottavasti saamme myös hyviä evästyksiä jatkovalmisteluun.