Eilen Maaseudun Tulevaisuudessa oli mielenkiintoinen juttu joulusuklaiden alkuperästä. MT pohti, että ”monessa joulupaketissa oli suomalaista suklaata. Mutta kuinka suomalaista se onkaan?” Kaakaotahan ei saa suomalaisena, mutta toisen pääraka-aineen eli maidon saan.
Lehti oli päättänyt selvittää tilanteen maidon suhteen ja soittokierros paljasti asian. Fazer kertoi yksiselitteisesti, että ”Käytämme suomalaista maitoa.” Toinen suuri suklaanvalmistaja Panda kertoi käyttävänsä suomalaista alkuperää olevaa maitojauhetta. Mutta sitten jo Brunberg Oy menikin elintarviketeollisuuden vakivastauksen seläntaakse toteamalla, että ”pyrimme käyttämään suomalaista”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan suklaan maidon tai makkaran lihan suhteen? Mene ja tiedä.
Kultasuklaa ei sitten suostunut enää kertomaan edes valmiin suklaamassansa alkuperää?? Miksi alkuperä pitää salata?
Sen sijaan tamperelainen Dammenberg kertoi rehdisti puolivalmiin massansa tulevan ulkomailta. Täytteissä tämä tamperelaisherkkutalo kertoi sitten käyttävänsä kuitenkin suomalaisia raaka-aineita ja peräti kerman tulevan jopa ”paikalliselta Ahlmanin opetusmaatilalta tai Ingmanilta”.
Mielenkiintoinen selvitys Maaseudun Tulevaisuudelta. Tämäkin ”ongelma” olisi voitettavissa sillä, että elintarvikkeiden alkuperämerkinnät tehtäisiin pakollisiksi. Olen aihetta esittänyt jo kauan sitten ja syyksi alkuperän salaamiselle ei kyllä riitä pakettien tilanpuutekaan. Edelleen suurimmalla paketissa lukee tuotemerkki on ja houkuttelevat kuvat. Olen varma, että suklaapatukankin tai konvehtirasian tuoteselosteeseen mahtuisi raaka-aineiden perään kunkin raaka-aineen alkuperämaan lyhenne. Maito (FI) kertoisi maidon olevan Suomesta ja Maito (EE) olisi Virosta jne. Yksinkertaista ja helppoa. Tarvittaisiin vain halua ja rehellisyyttä.
Ja kun rehellisyydestä on kyse niin ei tätä tarvitse edes lailla säätää tai EU:n direktiivillä pakottaa. Jokainen elintarvikevalmistaja voisi ihan itse ja omatoimisesti ja palvellakseen paremmin ottaa käyttöön avoimen ja rehellisen mallin ja kertoa raaka-aineidensa alkuperän ilman lehtien soittelukierroksiakin.
Ja tämä suklaacase jälleen hyvä ja surullinen esimerkki siitä miten vaikeaksi meidän kuluttajien valinta ja päätöksenteko on tehty? Ja jopa kysyttäessä ruuan alkuperä halutaan siis vielä salata?`
…
Mainioita suomalaisia lasten elokuvia.
Tänään kävimme katsomassa Hämeenlinnan Verkatehtaalla Timo Parvelan kirjasta tehdyn Ella ja Kaverit 2 Paterockin. Mainiossa koko perheen leffassa nähdään mukana erinomaiset lapset päärooleissa. Rooleissa opettajana Eero Milonoff, rehtorina ja Paten äitinä mainio Armi Toivanen ja muissa rooleissa Jarkko Niemi, Malla Malmivaara, Iina Kuustonen, Pirkka-Pekka Petelius, Jouko Ahola, Freja Teijonsalo, Aura Mikkonen, Emilia Paasonen, Jyry Kortelainen, Artturi Auvinen, Aki Laiho, Eetu Julin. Marko Mäkilaakson ohjaamassa elokuvassa tarina etenee hyvin ja Parvelan erinomainen teksti elää kuvissa ja puheissa ja vain aika-ajoin Ellan puhumana. Elokuva on miellyttävää ja viihdyttävää katsottavaa myös aikuisille ja kuvauksellisesti taidokas ja mukaansa tempaava. Ja noiden lasten ilmeet ja näytteleminen yleensäkin aivan mahtavaa.
Jos ensimmäinen Ella-leffa keräsi yli 100 000 katsojaa niin tälle on lupa odottaa samaan ja enemmänkin. Tänään Verkatehtaallakin hyvin väkeä ja monet koko perheen voimalla.
Ja lisää on tulossa heti alkuvuodesta kun Sami Keski-Vähälän Onneli ja Anneli tulee ensi-iltaan. Traileri lupaili hyvää ja hauskaa leffaa siitäkin. Ja varmasti ainakin pienten tyttöjen mielikuvituksen se saa laukkaamaan. Ja samaan aikaan tulee ulos myös Timo Koivusalon Sinikka Nopolan kirjasta tekemä Risto Räppääjä ja Liukas Lennart. Aivan takuu varmaa kamaa.
Hienoja leffoja hienoista suomalaisista kirjoista ja tarinoista. Täytyy kyllä hattua nostaa, että kunnon budjetin elokuvia tehdään nyt myös lapsille ja lapsiperheille. Lupaan mennä heti alkuvuodesta uudestaan. Käymällä nimittäin varmistamme sen, että jatkossakin hyviä kotimaisia leffoja tehdään.
…
Mukava päivä siis takana. Nautittu hyvästä suomalaisesta viihteestä ja muut minua lukuunottamatta myös hyvistä suomalaisista kohvehdeista. Minä kun ollut jo sokeriton vuodesta 1986 lähtien 🙂