Toisen kerran järjestetty Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa –kampanja keräsi maaliskuun alussa ennätysosanoton. Mukana suomalaisen ruuan kampanjassa oli tänä vuonna yli 3500 suomalaista ja aihe sai runsaasti julkisuutta valtakunnan eri medioissa. Itseasiassa mukana oli yli 1000 osallistujaa enemmän kuin viime vuonna ja kampanja sai valtakunnallisen huomion. Mutta tärkeintä oli se, että äänemme on kuulunut ja suomalaista ruokaa löytyy aiempaa helpommin ihan ns. tavallisistakin marketeista.
Ruokakaupasta löytää tänä päivänä hyvin suomalaista ruokaa ja selkeästi myös alkuperämerkinnöillä varustettuna. Tilanne on vuodessa mennyt selkeästi eteenpäin ja kauppoihin on tullut yhä enemmän Joutsenlipulla varustettua ruokaa myös suuremmilta merkeiltä. Myös leipähylly on saanut joitain suomalaisista jauhoista tehtyjä leipiä. Pieniltä lähileipomoilta totta kai löytyy parhaiten 100% suomalaista leipää. Mutta vuodessa on mukaan saatu myös joitain isompienkin merkkien leipiä. Edelleen kuitenkin valtaosa isojen leipämerkkien erityisesti ruisleivästä tehdään ulkomaisesta viljasta. Se on monelle isoin yllätys kun reissumiehet, ruispalat ja jälkiuunileivät eivät olekaan suomalaista.
Myös ravintoloissa ja työpaikkaruokaloissa Heinonen toivoisi parempaa alkuperämerkintöjen käyttöä. Ruokalistaan olisi helppo laittaa tieto ainakin lihan ja kalan alkuperästä. Osa tässä toimii avoimesti ja rehellisesti, mutta aika monessa työpaikkaruokalassa ja ravintolassa ruuan alkuperä edelleen jätetään piiloon. Sama koskee myös kuntien omia keittiöitä eli kouluja ja vastaavia. Itse toivon, että lähiruuan ja suomalaisen ruuan arvo ja puhtaus huomattaisiin näissäkin. Oma ruuantuotanto on myös huoltovarmuuskysymys.
Kannattaa aina muistaa, että jokaisen suomalaisen tekemä 10 euron ostos kotimaisiin ruokiin luo maahan aina noin 15 000 uutta työpaikkaa ruuantuotantoon ja ruokaketjuun. Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa –kampanja järjestetään jälleen ensi vuoden 2015 maaliskuun kahtena ensimmäisenä viikkona.
….
Nyt puolustusvaliokuntaan ja tästä päivä käyntiin.
….
Kello 21.52 ja Lopella jo iltaa. Itseasiassa tänään ehdin illalla vielä ratsaillekin. Ja vieläpä upean Suomenhevosen Sirun kanssa. Hauskaa olikin ja hienoja hetkiäkin. Ja haasteellisempiakin 🙂 Mutta jotenkin vain se minun sydän sykkii tuolla ratsutallilla aivan eri tavalla ja tuntuu, että tunti ratsailla antaa viikkoon kymmenen tuntia lisää virtaa.
Päivällä saimme Keski-Afrikan kriisinhallintaoperaation käsiteltyä valiokunnissa. Yllätykseksi puolustusvaliokunta olikin asiassa yksimielinen. Maksimissaan 30 henkilön joukon lähettämiselle siis eduskunnan yksimielinen tuki ensin puolustusvaliokunnassa ja sitten vielä ulkoasiainvaliokunnassakin. On tärkeää ja hienoa, että tällaisissa asioissa yksimielisyys löytyy ja hankkeen takana puolueet vasemmalta oikealle ja myös perussuomalaiset isoimpana oppositiopuolueena. Ulkoasiainvaliokunnassa lisäksi pääministeri Jyrki Kataisen kuuleminen ja sen perään hyvä keskustelu kysymyksien kautta.
Päivällä ehdin tavata myös kiinalaisia mielipidevankeina olleita. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja koskettava ja järkyttäväkin tapaaminen. Kovia kokemuksia ja julmia tarinoita. Ja mahtui päivään myös eduskunnan ruokahuollonkin johdon tapaaminen suomalaisen ruuan tiimoilta. Eduskunnassa tehtiin erinomaista työtä Kaksi viikkoa vain suomalaista ruokaa -kampanjamme aikana ja tänään kävimme läpi palautetta ja kokemuksia. Yksinomaan kiitosta ja kehuja ruuasta oli tullut ja hienosti ns. kausiruoka toimi tällaisessakin työpaikkaruokalassa. Valitettavasti edelleen Fazerin leipä Amicalla ei ole suomalaista, mutta nykyisin sentään aina lihan ja kalan alkuperäkerrottu ja pääasiassa ne aina suomalaista. Toiveemme siis kuultu ja tulen pitämään esillä sitä, että 2017 kun seuraava ravintola ja lounaskilpailut eduskunnassa tehdään niin esille nostetaan suomalainen ja lähiruoka yhtenä kriteerinä. Nykyisin edelleen surkuhupaisaa ajoittain kun eduskunnan salissa puhutaan suu vaahdossa suomalaisen ruuan ja ruuantuotannon ja maatalouden puolesta ja puheen päätyttyä syödään ulkomaisista jauhoista leivottua leipää ja pullaa kuppilan puolella. Ja silloin tällöin edelleen myös ulkomaista lihaa ja montaa muutakin. Eihän tämä suomalainen ruoantuotanto sillä tavalla pyöri, että puhutaan toista ja tehdään toista.
Ukrainan tilannetta on seurattu tiivisti. Aihe siis todellakin koko ajan lähes iholla ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä. Saamme materiaalia erittäin paljon ja tilannekatsauksia aamusta iltaan ja jopa öisin. Hyvin siis pysymme kartalla missä mennään. Tilanne koko ajan vakavampi ja kyllä tässä huolestunut on mitä seuraavaksi Venäjä tekee.