Sunnuntai valkeni upeassa säässä Loppijärven rannassa. Lömpötila nousi kivasti ja oli mukava aloittaa päivä. Aamusta heti kirjoitin eilisen SRC-kilpailun ohjelman käsikirjoituksen. Pääsee huomenna sitten editti heti töihin ja saamme ohjelman kasaan keskiviikkona.
Tänään siis oikeastaan sellainen mukana vapaapäivä. Kiva sellainenkin joskus. Oikeastaan minä en hirveästi lököilyä kaipaa. Nautin töistäni ja ne tuntuu silloin kuin vapaalta. Uskokaa nyt vaan. Mutta pakko myöntää, että aika kotona ja mökillä on kyllä sellaista mitä mikään ei kyllä korvaa.
…
Eilen sain jälleen kuulla, että tätä blogia seurataan tiiviisti. Ystäväni Lindforsin Riikka kertoi olevan yksi koukussa olijoista. Kiva kuulla. Riikka valmistui juuri viittomakielentulkiksi ja on mukana Lopella mm. seurakunnan ja kunnan luottamustoimissa. Sellaisia nuoria toimijoita joita tarvitsemme.
Itse olen aina arvostanut sitä, että nuoret lähtevät mukaan ja ennen kaikkea sitä, että nuorille annetaan mahdollisuuksia. Ehkä se on perintöä siitä kun korkealle arvostamani entinen Lopen kunnanhallituksen puheenjohtaja Raimo Rajaoja aikanaan auttoi minua urallani alkuun. Kyllähän silloin osa hieman ihmeissään oli kun Raimo minua mm. piirihallitukseen esitti. Paikkaa oli totuttu pitämään puheenjohtajan paikkana ja pitkän linjan tekijöiden paikkana. Raimo totesi silloin ykskantaan, että se on Timon paikka ja niinhän siinä sitten kävi. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä miten Raimo ja muutamat muut kokeneet luottamushenkilöt antoivat tukea, apua ja neuvoja nuorelle aloittelevalle tekijälle.
Pakko toki myöntää, että vastustakin oli – joskus jopa omienkin joukossa. Toisaalta se on hyväksi – kilpailu pitää virkeänä. Tai en tiedä oliko se vastusta, mutta ehkä epäilyä. Kun minut aikanaan valittiin Lopen kokoomuksen puheenjohtajaksi niin asiasta jouduttiin äänestämään. En tiedä koska edellisen kerran niin olisi tapahtunut. Vastaehdokkaaksi esitettiin Kassarin Yrjöä, joka itseasiassa oli juuri edellisessä puheenvuorossa esittänyt minua ja pyytänyt minua samaan hommaan. Kokouksen puheenjohtaja ei Ykän vastaanhangoittelua huomioinut ja sitten äänestettiin. Paikka oli muuten Kytäjän vanha kartano.
Suurimmat vastustajat olivat kuitenkin toisesta puolueesta. Nuorta – hyvin vaaleissa menestynyttä (kaksi kertaa ääniharava) – toisen puolueen henkilöä ei haluttu päästää oikeastaan mihinkään. Muistan hyvin kuinka eri paikoilta minut torpattiin pois – mutta katkera en ole – se muuten kasvatti. Sen kuitenkin myönnän, että moni nuori on samasta syystä jättänyt politiikan yhteen kauteen. Monessa ryhmässä kun tuo vanha toteamus ”kasvakoot nyt muutaman vaalikauden” on edelleen niin tuttu.
Nyt meillä Lopella kuitenkin puhaltaa hyvät tuulet. SDP nimesi hallitukseen viime vaalien jälkeen nuorta verta ja meiltäkin hallitukseen tuli alle kolmekymppinen edustaja. Nämä uudet henkilöt ovat epäilijöiden harmiksi osoittautuneet juuri niin hyviksi kuin me tiesimme. Homma on toiminut hienosti ja henki on ollut hyvää.
Itse ainakin arvostan kovin kovin korkealla mm. Pyhälammin Eevan. Fiksu ja osaava kolmekymppinen. Paneutuu asioihin ja tekee työnsä kunnolla. Olen jo aiemmin Äitinä häntä kehunut, mutta Eeva kehunsa ansaitsee. Upea Nainen.
No täytyy sanoa kokonaisuutenakin, että nyt yhteistyö hallituksessa toimii hienosti. Alhon Aimo keskustan puheenjohtaja on saanut aikaan hyvää uutta keskustelua ja Vuorisen Sakarin kanssa yhteistyö pelaa hienosti demarienkin suuntaan. Keskusteluyhteys keskustan ja SDP:n ja kokoomuksen välillä on siis hyvä. Eriasioista olemme aktiivisestikin yhteydessä ylipuoluerajojen ja usein tai oikeastaan aina nuo puoluerajat unohtuvat tyystin. Hyvä niin. Tavoitteenamme siis yhteinen hyvä. Hyvistä ajatuksista innostutaan huolimatta siitä onko sen esittäjä omasta puolueesta tai toisesta ryhmästä ja se on menestymisen ehto numero yksi. Kateus ei auta mitään.
Koskaan ei pitäisi miettiä niin, että mitä minä voisin tehdä että tuo ei menestyisi noin hyvin – vaan aina tulisi miettiä – mitä minä voisin tehdä toisin menestyäkseni yhtä hyvin. Tämä on aina hyvä pitää mielessä.
Minä ainakin olen kiitollinen hyvästä hengestä ja sillä me menestymme.
….
Tänään aamulla uutiset kertoivat, että valtiovaranministeri Eero Heinäluoman mukaan valtion on hoidettava osuutensa muun muassa työn hakemisesta aiheutuvista kuluista. Heinäluoman mielestä valtion pitäisi osallistua kuluihin, jotka aiheutuvat työn perässä muuttamisesta ja työn hakemisesta. Näin saataisiin kuulemma tuotua yhteen Suomen työttömät ja avoimet työpaikat. Niinkö???
Aika mielenkiintoinen veto Heinäluomalta – vaalitemppu? Eli maksetaan rahaa ihmisille, kun he jättävät maaseudun ja siirtyvät kaupunkeihin? Eikös asiaa pitäisi tukea toisin päin??? Tuetaan paremmin työmatkavähennyksin niitä, jotka asuvat maaseudulla ja käyvät työssä kaupungeissa. Eikö näin pidettäisi maatamme paremmin asuttuna? En oikein jaksa uskoa, että keskustakaan Heinäluoman heitosta innostuu.
….
Nyt sunnuntain viettoon…
…
Sunnuntai näin takana. Hieman töitäkin siis päivään mahtui. Käsikirjoitusta ja sitten huomisen endurostudion tekstit piti valmistella ja muutama mainoskuvakin otettiin.
Illalla serkkuni Tero ja Miika ja Frimanin Pekka Siirin ja Sannin kanssa kävivät tyhjentämässä rapumertojaan. Tavan mukaan ystävillä jälleen Pekkalan täysi käyttöoikeus ravustuskaudella(kin) ja joka ilta kaverit käyvät paistelemassa makkarat ja silloin tällöin myös saunassakin. Hieman kuulemma tahmeasti alkanut tuo ravustus. Saalis ollut alle ravun tahtia mertaa kohden ja se on hieman liian vähän. Toisaalta toiset kaverini ovat päässeet jo paremmilla saaliille yli kolmen ravun keskiarvolla eli kyllä niitä sieltä nousee.
Nyt iltapalaa. Satu valmisti tänään jugurttileipää. Löysin aamulla lehdestä hauskan reseptin ja johan sitä herkkua illalla odotti kun kotiin tulin. Oli kiva tulla.
…
Huomenne siis studiokuvauksia Helsingissä enduron osalta ja kotona uudella asunnolla purkutöitä. Rautiaisen Jussi jo aamusta hommaa aloittelee. Kiitos avusta.
Nyt nukkumaan.