”Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä armas verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.
Vain sydän äidin, tunnet sen,
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas
ja tuntee huoltas, tuskias.
Tääl’ ihmismielet vaihtelee,
tääl’ kiitos kaikuu, vaikenee.
Tääl’ poljetaan ja moititaan,
jäät yksin yöhön unholaan.
On paikka missä lohdun saa,
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.
Pois moni kaunis mennyt on,
sä kauan tunsit kaipion.
Muun korvas aika minkä vei,
sydäntä äidin konsaan ei.”
sanat Lydia Koidula, suom. Hilja Haahti
*****
”Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain,
siks kiitän sua vain.
Äidille vaan laulaa nyt saan,
Äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi, suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
nyt kiittää sua voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
Äideistä parhaimman sain.
Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on Äiti mun.
Luotas jos tie kerran mun vie,
suureks kun vartun unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää.
Äideistä parhain sä oot.”
Näillä oman Rakkaan Äitini suosikki laulun ja toisen kauniin Äitienpäivälaulun sanoin haluan onnitella tänään omaa Äitiäni ja kaikkia Äitejä ja Isoäitejä. Tuula Valkama on kyllä onnistunut tuon laulun sanoissa ja niihin on helppo yhtyä tänään ja huomennakin. Katsoessa taakse ja katsoessa eteen.
Itseasiassa tänään vietetään 90 Äitienpäivää maassamme. Ehkä juhlavuoden kunniaksi voi erityisesti kiittää ja niin kuin Kuopion Puoluekokoukskiertueella totesin, tuosta tutustua Lopen Uupunut -sanonnasta, että Äitikin saa luvan kanssa joskus olla vain Lopen Uupunut. Äiti, jokainen Äiti on sen ansainnut ja sitä saa hyvällä omatunnolla joskus ollakin.
Tänään meilläkin vain vapaapäivä. Eilen illalla joimme kummilapsien ja sukulaisten kanssa Timonpäivän kahvit päivän myöhässä Pekkalan kuistilla ja nyt aamusta olen jo kastellut taimia ja ihastellut tätä luonnon rauhaa. Yöllä itseasiassa kurjet herättivät järveltä. Taisi joku tunkeilijalla on matkalla heidän pesälleen. Kova mekkala. Mutta nyt Äitienpäivän viettoon. Toivotaan, että Heikki ja Kimi antavat myös yhden tai kaksi hyvää lahjaa myös iltapäivällä.
…..
Äitienpäivä mennyt rauhallisesti. Upea kesäinen päivä ja vain perheen kanssa nautittu päivästä ja hyvästä ruuasta. Urheiluakin päivään mahtunut. Ensin tuo Turkin F1-kilpailu ja nyt sitten jääkiekkoa iltaan. Huominen työpäivä jo kuitenkin painaa päälle ja sen kanssa nyt tunti pari tehtävä töitä. Huomenna aamusta ensin kunnantalon saneerauksen suunnitteluryhmän kokous ja sitten päivällä vierasryhmä Läyliäisten koulta eduskuntaan ja iltapäivä on varattu varapuheenjohtajakampanjaani liittyvään lehtihaastatteluun. Niin ja vielä illalla sitten kunnan puheenjohtajisto ja sen semmoista eli vauhtia ja liikettä tuossakin päivässä riittämiin.
Lueskelin tuossa aamusta myös viikon lehtipinoa. Sellaisia mitä ei viikolla ehtinyt selailla. Yksi tällainen aina luettava on Ruotuväki joka tulee minulle kaikkien entisten ruotuväkisten tapaan kestotilauksena ymmärtääkseni loppuelämän kiitoksena lehtiajasta. Lehdessä oli tällä kertaa sivun juttu liittyen asepalvelukseen ja nimenomaan siihen miten eduskunnassa suhtaudutaan mahdolliseen naisten asevelvollisuuteen. Kysymys kuului Pitäisikö asepalvelus/siviilipalveluksen olla jossain muodossa pakollinen myös naisille? 81,2 prosenttia sanoi EI ja 18,8 KYLLÄ. Muutama vastaus kyllä ihmetytti. Jouko Skinnari totesi lehdessä, että ”Miehen ja naisen tasa-arvo tarkoittaa myös tätä”. Itse olen kyllä eri mieltä. Ei tasa-arvon tarvitse eikä pidäkään tarkoittaa sitä että naiset ja miehet tekevät kaiken saman. Itse näen, että tuo raskaus ja synnytys ja usein myös se Äidin suuri rooli lastenkasvatuksessa on meidän miesten asepalveluksen vastine. Vaikka itse kannatankin sitä, että perheissä ollaan tasa-arvoisia ja eletään yhdessä, kasvatetaan yhdessä ja ollaan perhe yhdessä. Toisia tukien. Tästä samasta syystä minun korvaan kolahti myös Tarja Tallqvistinkin kommentti joka tuntui enemmän kuin erikoiselta. Tallqvist totesi, että ”Voisi olla hyvä, jos kaikki kansalaiset tekisivät nuorena jotain yhteiskuntaa hyödyntävää”. Aika kovasti sanottu näin Äitienpäivän alla julkaistussa lehdessä.
Itse olen sitä mieltä, että ei missään tapauksessa pakollista mutta annetaan mahdollisuus, markkinoidaan ja kerrotaan mahdollisuuksista ja tehdään siitä myös houkuttelevampi naisillekin. Kannatan miehille yleistä ja yhtenäistä asevelvollisuutta jonka varaan varmasti jatkossakin tulemme nojautumaan, mutta olen myös varma, että koulutuksessa tulee erot olemaan tulevaisuudessa entistä suurempia. Ei meidän tarvitse eikä edes kannata kouluttaa kaikkea kaikille ja siksi on hyvä, että tärkeimpiin tehtäviin löytyy motivoituneita, osaavia ja aktiivisia suomalaisia. Naisia ja miehiä. Lisäksi olen itse kannattanut siviilipalveluksen muuttamista nimenomaan kriisi ja suuronnettomuus yms. tilanteita tukevaksi koulutukseksi ja työksi. Ja olen myös valmis kannattamaan tällaiseen toimintaa kouluttavaa vapaaehtoista koulutusta ja sen mahdollisuuden tarjoamista myös naisille. Mutta ei nyt mennä sentään tasa-arvossakaan aivan mahdottomuuksiin. Vai pitäisikö meidän miesten kohta jo sitten pystyä synnyttämäänkin. Niinpä.
Hieman tänään ihmettelin jälleen myös keskustan puoluesihteri Jarmo Korhosen kommenttaja. Pitkään mies olikin kohtuullisen hiljaa, mutta tänään tultiin esiin ja kummallinen pullistelu jatkui. Korhostelustakin puhutaan. Korhonen totesi Ylen uutissa, että Jyrki Katainen ”epäonnistui täydellisesti”, kun metsätiloille hallitusohjelmassa sovittu perintöverohelpotus kariutui. Varsin erikoinen kommentti, kun tiedämme millaisella tavalla tämä hallitus asioita tekee. Ei tällaisia ratkaisuja tee yksi ministeri vaan nimenomaan tässäkin oli taustalla pitkä selvitys ja lopulta yhdessä tehty ratkaisu jossa mukana keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP.
Myös erikoista oli se, että Korhonen samassa haastattelussa syytti tai totesi, että hallituksella on ollut pieniä vaikeuksia sitoutua omaan ohjelmaansa. Erityisesti Kataisen ripittämisen lisäksi osumia sai puolustusministeri Jyri Häkämies. Korhonen totesi, että ”ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on kaikkein vakavin asia. Kyllä hallituksen on yksimielisesti puolustettava niitä kirjauksia joita hallitusohjelmassa sovitiin.” Ymmärtääkseni Korhonen viittasi Häkämiehen puheeseen jossa ministeri esitti, että Suomi ja Ruotsi voisivat yhdessäkin pohtia Nato-kysymystä. Hallitusohjelman kirjaus on yksiselitteinen ja selvä. Sen mukaan emme tällä vaalikaudella Natoon ole liittymässä eikä sellaista ole kukaan esittänytkään. Mutta uutta on se, että nyt näistä asioista voimme keskustella avoimesti eri näkökulmista ja erilaisten tosiasioihin perustuvien selvitysten pohjalta. Tarvitaan keskustelua ja ajatuksia ja siitä kiitos jälleen kerran Häkämiehelle. Keskustelun täytyy suomalaisessa yhteiskunnassa jatkua vaikka Korhoselle se ei sopisikaan.
On kovia pullisteluja, jos tällaisen keskustelun pohjalta tai myötä Korhonen keikuttaa jälleen jo koko hallitustakin. Korhonen totesi: ”Hallitusohjelman mahdollisessa muuttamisessa pitäisi uskaltaa asettaa kyseenalaiseksi myös hallituksen tulevaisuus… Uutta hallitusohjelmaa tehdään vain hallitusneuvotteluissa, mutta sekin edellyttää hallituksen kaatamisen”.
Ei tässä hyvätavaton kukaan ole hallitusohjelmaa uudelleen kirjoittamassa tai hallitusta kaatamassa. Jos ei sitten koominen korhostelu siihen joskus johda. No jätetään nuo omaan arvoonsa.
Itse kannatan aina kuitenkin – ja tässäkin asiassa – avointa ja rehellistä keskustelua. Jatketaan siis sitä Natostakin.