Mielenkiinnolla tänään luin Hämeen Sanomista sivun juttua Hämeenlinnan alueen valmistautumisesta tuleviin kunnallisvaaleihin. Aluehan valmistautuu samalla yhden kunnan tulevaisuuteen ja tunkua suurimmaksi puolueeksi näyttää riittävän. Hyvä niin. Ehkä mielenkiintoisinta uutisessa oli se, että keskusta on nyt suuntaamassa ainakin jutun mukaan panoksia Hämeenlinnan kantakaupunkiin ja maaseutu näyttää nousevan kokoomuksen tavoitteeksi. Itse olen tyytyväinen maaseutukunnan asukkaana siitä, että Hämeenlinnakin seudulla oma puolueemme näkee maaseudun tarpeet ja on valmis niihin myös tarttumaan. Mutta kaikenkaikkiaan Hämeenlinnan seudulla tullaan käymään oman maakuntamme mielenkiintoisimman kunnallisvaalit. Mielenkiintoista on myös nähdä se miten uudet puolueet lyövät itsensä läpi uusilla alueilla. Nimittäin kuntaliitoksen myötä moni maaseutukunta ja niiden asukkaat pääsevät äänestämään myös vihreiden ehdokkaita. Tätä ennen ehdokkaita ei ole ollut läheskään jokaisessa Hämeenlinnan seudun kunnassa.
Hieman järkyttyneenä taas luin uutista, jossa kerrottiin, että opetusministeriössä pohditaan jälleen sitä, pitäisikö yliopistoille antaa lupa suosia miehiä kun opiskelijoita valitaan opettajankoulutukseen. Itse en tätä missään tapauksessa näe järkeväksi. Meidän tulee kehittää valintaprosessia muuten niin, että saamme opettajiksi erilaisia ihmisiä ja esimerkiksi lukiotodistuksen arvosanojen painoa voidaan hyvin vähentää ja korostaa persoonaa. Ymmärrän hyvin, että tämä on haaste valintakokeille ja itsekin aikanaan Tampereen yliopiston Hämeenlinnan OKL:n valintakokeita uudistamassa olleena tiedän työn vaativuuden. Myös valinnan vaikeuden.
Olen samaa mieltä, että opettajankoulutukseen kaivattaan reilusti enemmän miesopiskelijoita, mutta ei kiintiöiden kautta. Asia nousi esille nyt Aamulehdessä ja lehden mukaan miehiä voitaisiin suosia esimerkiksi lisäpisteillä tai kiintiöllä ja asia voisi olla ajankohtainen yliopistolain uudistamisen aikaan 2010.
On toki totta, että kun esimerkiksi Tampereen yliopistossa Hämeenlinnan OKL:ssä viime syksynä aloittaneista luokanopettajaopiskelijoista 84 prosenttia on naisia ja vain 16 prosenttia miehiä on suhde väärä, mutta täytyy myös kysyä oikeneeko se pakolla vai jollain muulla? Nimittäin myös hakijoista naisia oli 80 prosenttia ja miehiä 20 prosenttia. Eli voiko tilanne olla se, että hyväksymme opettajankoulutukseen kaikki hakeneet miehet? Nykyisinhän kiintiöt ovat käytössä vain liikunnanopettajakoulutuksessa missä sen taas hyvin ymmärtää. Ehkä opettajuus vaatii muuta työtä – meidän tulee taata tulevaisuudessa kilpailukykyinen palkka maisteritasoisille opettajille myös alakoulussa ja lastentarhanopettajia unohtamatta. Meidän tulee samalla taata riittävät resurssit kouluihin, että opettajat saavat tehdä sitä työtä johon heidät on koulutettu. Opettaa. Tarvitaan riittävän pienet opetusryhmät, riittävät tukitoimet, ajanmukaiset tilat ja järkevästi uudistuvat opetussuunnitelmat. Tässä on työtä mihin kannattaa voimavaroja suunnata.
Samaan aikaan tietojeni mukaan ministeriössä mietitään myös muita yliopistojen valintoihin liittyviä kysymyksiä. Yksi sellainen on uusien ylioppilaiden ”suosiminen”. On totta, että olisi yhteiskuntamme kannalta tärkeää saada nuoret hieman nopeammin työelämään ja siksi tälle perusteelle olisi perusteita. Myös ymmärrän sen, että heti lukion jälkeen hakeminen on haastavampaa. Näinhän myön toimittiin, mutta apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen kielsi lokakuussa uusien ylioppilaiden lisäpisteet lainvastaisina. Niitä ehdittiin antaa yliopistoissa pari vuotta. Eli se siitä – mutta hyvä että asiaa jälleen selvitetään.
Tänään minulla vapaapäivä ja olenkin vain ollut ja nauttinut. Illalla kuvaamme tosin muutaman studio-osuuden MTV3:n enduron MM-sarjan ohjelmaan. Kiva saada tehdä vielä sitäkin työtä silloin tällöin. Tänään on se tällöin.
….
Olen tänään tässä itsenäisyyspäivämme kynnyksellä miettinyt oikein eilistä puolutusministeri Jyri Häkämiehen Lauantaiseura puheen nostattamaan ”kohua”. Eilen aamulla Häkämies totesi tv:ssä, että maamme uskottavan puolustuskyvyn ylläpito vaatii noin 100-200 miljoonan euron lisäpanostuksia puolustusbudjettiin tällä vaalikaudella. Perusteluina Häkämies totesi puolustusmateriaalikustannusten noin 7-8 prosentin vuotuisen nousun. Olen Häkämiehen kanssa täysin samaa mieltä ja olen myös tyytyväinen siihen, että nykyhallitus heti ensimmäisinä toiminaan palautti Puolustusvoimille mm. mahdollisuuden kertausharjoituksiin ja ”alasajo” pysäytettiin. Nyt taso on siis palautettu entiselleen edellisen hallituksen leikkausten jälkeen, mutta on tämä taso ei riitä jos haluamme ylläpitää edes nykytasoista puolustusta. Se on eriasia kenen näkökulmasta maamme puolustus enää on edes nytkään nykymaailmassa uskottava.
Mutta varsin metsässä mennään, kun heti Häkämiehen puheenvuoron jälkeen Vasemmistoliitto esitti kantansa. Vasemmistoliitto ei hyväksy puolustusmäärärahojen korottamista, mutta ei käsitykseni mukaan mitään muutakaan puolustuksemme eteen tehtävää. Puoluesihteeri Sirpa Puhakka mielestä ajoitus vaatimuksesta puolustusmäärärahojen lisäkorottamiselle on outo. Eikö silloin ole juuri oikea aika kehittää ja miettiä puolustustamme kun meitä ei mikään uhkaa. Eikö poutasään aikana kannata varautua myös siihen, että poutasäätä voi seurata myrskykin. Tätä sopii Vasemmistoliitolta kysyä? En usko, että edes Häkämiehen esittämä 100-200 miljoonan euron puolustusmäärärahojen korotus tekee puolustuksestamme ja valmiudestamme pitkässä juoksussa riittävää. En itsekään usko, että ensimmäinen uhkamme on sotilaallinen, mutta meidän on minusta syytä varautua myös maailmanlaajuisiin konflikteihin, terrorismiin, ympäristökatastrofeihin ja vastaaviin. Ei maamme ole tässäkään mielessä enää lintukoto. Meidän tulee varautua erilaisiin uhkiin – myös sotilaallisiin. Vaiko onko Vasemmistoliitto kääntymässä nyt sitten kuitenkin Naton kannalle?