Jonkun verran on tullut kysymyksiä ja myös pohdintoja EU:n turvatakuista. Asiahan nousi nyt esille kun Ranska päätti Pariisin terroristi-iskujen jälkeen pyytää apua Lissabonin sopimukseen vedoten. Nato-maana Ranska olisi voinut vedota myös USA:n terroristi-iskujen tapaan Naton 5. artiklaan, mutta tällä kertaa Raskan presidenti Hollande päätti lähteä liikkeelle EU-kärjellä. Tämä on varmasti järkevää siksikin, että tavoitteena on saada myös Venäjä mukaan yhteiseenkin taisteluun DAESH (ISIL) -terroristejä vastaan.
EU:n turvatakuut eli artikla 42.7 SEU kirjattiin Lissabonin sopimukseen, joka astui voimaan 1.12.2009. Turvatakuiden pääsisältö on, että yhden jäsenmaan joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ovat muut jäsenmaat velvoitettuja auttamaan sitä kaikin käytettävissään olevin keinoin. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.
Ranska esitti pyyntönsä EU:n puolustusministerien kokouksessa, jossa EU-maat antoivat yksimielisen hyväksyntänsä. Yllättävää oli se, että Ranska vetosi juuri avuntoantolausekkeeseen (42.7) eikä yhteisvastuulausekkeen (222) mitä alunperin odotettiin. Avunantolauseketta ei ole koskaan aiemmin aktivoitu, mikä tekee sekä Ranskan pyynnöstä että jäsenmaiden antamasta hyväksynnästä historiallisen. Mielenkiintoista on, ettei Ranska päätynyt siis käyttämään yhteisvastuulauseketta eli ns. solidaarisuuslauseketta, joka keskittyy nimenomaan terrori-iskuihin ja jäsenmaiden sekä unionin velvollisuuteen auttaa jäsenmaata, joka on niiden kohteeksi joutunut. Kyseinen lauseke syntyi aikanaan Madridin 2004 pommi-iskujen jälkeen ja kirjattiin sittemmin kaatuneeseen unionin perussopimukseen, josta se kopioitiin Lissabonin sopimukseen.
Ranskan retoriikka on vahvasti ollut, että se on joutunut nimenomaan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi ja on ”sodassa”. Tulkinta on siis laajentunut eikä hyökkäys enää vaadi toista valtiota. Toisaalta tähän asti on ollut epäselvää, mihin kaikkeen turvatakuuartikla taipuu ja nyt onkin ennen muuta meille sotilasliittoihin kuulumattomille maille tärkeää tämä selvittää ja katsoa. Kyseessä on siis hyvin merkittävä ennakkotapaus koko unionille ja ennen muuta meille. Nyt teoreettiselle velvoitteelle voidaan määrittää sisältö ja EU voi osoittaa seisovansa yhtenäisenä terrorismin uhkan edessä. EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle tällä voi olla suuri merkitys.
Suomessa EU-ministerivaliokunta sekä tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät Ranskan pyyntöä kirjallisessa menettelyissään ja totesivat: ”EU on turvallisuusyhteisö, jonka tärkeys korostuu Eurooppaan kohdistuvassa uhkatilanteessa. Keskinäisen avunannon lausekkeella on vahva poliittinen ja periaatteellinen merkitys ja se on jäsenmaiden välisen solidaarisuuden ilmaisu.
Suomella on valmius ja halu osoittaa solidaarisuutta Ranskalle perussopimusten mukaisesti ja hengessä. Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan. Suomi tukee Ranskaa käytettävissään olevin keinoin. Asiaan palataan, kun Ranska on esittänyt konkreettisempia pyyntöjä.”
Meidän kannalta onkin tärkeää, että EU:n turvatakuut ovat velvoittavat ja aidot, eivätkä kuollut kirjain paperilla. Joskus voi olla meidän vuoromme tarvita apua. On kuitenkin huomioitava, etteivät turvatakuut vastaa Naton 5 artiklan kollektiivista sotilaallista puolustusvelvoitetta. Mutta toisaalta avunantolauseke ei vaadi mitään erityistä päätöksentekoa jonkun maan siihen vedotessa erona Naton vitoseen. Voi siis ajatella, että avunantolause on jopa ehdottomampi ja sitovampi. Vaikka hyvä on myös muistaa sekin, että EU:n turvatakuut eivät varmastikaan koskaan tule korvaamaan Nato-jäsenyyden tuomaa turvatakutaa.
Venäjä-kortin lisäksi se, että Ranska ei vaatinut Naton artikla 5 aktivoimista, kertoo osaltaan varmasti myös siitä, että pyyntö EU:lle on luonteeltaan poliittinen ja solidaarisuuden pyyntö. Kyseessä on kuitenkin todellinen ennakkotapaus. Ranskan puolustusministerin mukaan apu voi olla sotilaallista apua Syyrian operaatiossa tai muissa operaatioissa terrorismia vastaan. Meidän kansallinen lainsäädäntö kieltää voimakeinojen käyttämisen avunannossa muille maille (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070551#L2P12). Käytännössä Suomi voisi siis antaa apua esim. viranomaistukea, poliisiyhteistyötä, tutkimusapua tai sitten osallistua kriisinhallintaoperaatioon helpottamaan sitä kautta Ranskan taakkaa. Tai jotain muuta vastaavaa.
Pykälien uudelleen arviointi on kuitenkin paikallaan. Ulkoministeriön ja puolustusministeriön yhteinen työryhmä asetettiinkin jo 24.3.2015. Tarkoituksena on nyt nimenomaan valmistella esitys erillislaiksi 4.11.2014 annetun kriisinhallintaan ja muuhun kv. yhteistyöhön liittyvät lainsäädännön muutostarpeet –työryhmän mietinnön pohjalta. Tavoitteena on juuri EU:n yhteisvastuulausekkeen (SEUT 222) ja keskinäisen avunannon lausekkeen (SEU 42 (7)) mukaisten velvoitteiden kansallinen täytäntöönpano ja sen varmistaminen, että Suomella on tarkoituksenmukainen päätöksentekovalmius avun antamiseen ja vastaanottamiseen. Työryhmän toimikausi päättyy 31.5.2016, mutta työtä pyritään nyt aikaistamaan ”sattuneesta syystä”. Puolustusministeri Jussi Niinistö onkin luvannut lakiesityksen alkuvuodesta.
KESKINÄISEN AVUNANNON LAUSEKE (SEU)
42 artikla
7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin
YHTEISVASTUULAUSEKE (SEUT)
222 artikla
1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat:
a) — torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;
— suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;
— antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;
b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa.
YK:N PERUSKIRJA
51 artikla
Jos jokin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Ne toimenpiteet, joihin jäsenet ovat ryhtyneet käyttäessään tätä puolustautumisoikeutta, on heti ilmoitettava turvallisuusneuvostolle, eivätkä ne saa millään tavoin vaikuttaa turvallisuusneuvoston tämän peruskirjan mukaiseen oikeuteen ja velvollisuuteen ryhtyä kulloinkin niihin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.
…
Tänään puolustusvaliokunnassa ryhdyimme käymään läpi myös EU:n suunnittelemaa asedirektiivin muutosta. Tärkeintä on nyt varmistaa se, että vedenpitävästi pystymme jättäytymään tämän suunnitellun ulkopuolelle. Meidän reserviläisarmeijaan nojautuva puolustusjärjestelmämme ei tätä muutosta kestä. Tulemme siis tekemään kaikkemme, että löydämme mallit millä voimme jättäytyä tämän ulkopuolelle jos muu EU asiassa päättää edetä.
Ja takana nyt jo myös valtiovarainvaliokunta ja siellä Yle-veroasia ja seuraavaksi täysistunto ja talousryhmä ennen illan alustusta Helsingin Rauhanturvaajien jouluillallisella. Tuttuja aiheita sielläkin. Esimerkiksi tätä avunanto ja -saantiproblematiikkaa.
…
Ja päivän hymyt ja loppukevennys:
Benin kanssa meillä oli hauskaa tämän puheenvuoron jälkeen. Ja Benin pyynnöstä päätimme, että annetaan teillekin hymynaihetta.
…
Nyt kello 21.12 ja kotiin. Tänään illalla pidin ulko- ja turvallisuuspoliittisen puheenvuoron Helsingin Rauhanturvaajien joulukuun Messi-illassa. Sali täynnä väkeä ja hieno saada puhua tällaiselle väelle kun pöydissä rauhanturvaajakonkareita korpraaleista kenraaleihin ja sairaanhoitajiin. Näissä pöydissä ei toki sotilasarvoja käytetä. Kiitos vielä kutsusta puheenjohtaja Tapani Forsströmille ja myös upeasta kirjalahjasta tai oikeastaan kirjalahjoista. Sain paikallakin olleen kenraali Heikki Holman upean Puolustusvoimat – Kansainvälistä sotilaallista yhteistoimintaa -kirjan sekä loppilaislähtöisen Hannu Anttilan erikoiskirjan Akseli Anttila – Torpparin pojasta punakenraaliksi -kirjan. Tuttua näköä tuossa Akselissa ja mielenkiintoinen elämäntarina mikä päättyy Moskovan upseerien hautausmaalle. Karattuaan Kalevankankaan vankileiristä 1918 Anttila suuntasi Ruotsin ja Norjan kautta Neuvostoliittoon missä hän opiskeli upseeksi ja oli osaltaan luomassa neuvostoliittolaista suurvaltaa. Jotain miehestä kertoo se, että yhdessä kirjan kuvista Akseli Anttila on Stalinin, Trumanin ja Churchillin takana. Suomalaismies omisti siis elämänsä puna-armeijalle. Kirja on jonossa numerolla yksi.
Nyt päätä särkee. Flunssa taitaa hieman koputella, mutta sisään en päästä. Huomenna on pakko jatkaa.