Tilanne Euroopan lähialueilla on muuttunut poikkeuksellisen nopeasti ja ennaltava arvaamattomastikin. Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristömme haasteet ja valtioiden rajat ylittävät uhat ovat yhä moniulotteisempia. Turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää aktiivista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.
Terrorismin uhka on kasvanut saaden uusia muotojakin esimerkiksi tietoverkkoympäristön hyväksikäytön ja kyberhyökkäysten myötä. Terrorismin ja muiden uusien uhkien torjunnassa voidaan tarvita myös sotilaallisia voimavaroja. Myös sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa.
EU on merkittävä toimija useilla aloilla myös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP), yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (YTPP) sekä sisäisen turvallisuuden saralla mm. terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa ja rajaturvallisuudessa. Uhkakuviin vastaaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä niin kansallisesti, EU:ssa kuin kansainvälisesti.
Lissabonin sopimus vahvisti EU:n roolia erilaisiin uhkiin vastaamisessa vuonna 2009. Yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke alleviivasit EU:ta turvallisuusyhteisönä ja jäsenvaltioiden oikeutta pyytä ja antaa apua kriisitilanteissa. Ne lujittavat maiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittavat kaikkia yhtäläisesti.
Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska vetosikin keskinäisen avunannon lausekkeeseen ja pyysi muilta EU:n mailta sotilaallista tukea kunkin jäsenvaltion kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Kaikki maat noudattivat sopimaansa ennätysnopeasti.
EU:n avunantolausekkeiden merkitys on siis noussut nyt esille. Kysymys kuuluukin: Onko sotilasliittoon kuulumattoman maan edun mukaista EU:n turvatakuiden mahdollisimman lavea vai suppea tulkinta? Itse vastaan mahdollisimman lavea. EU:n turvatakuut ovat nimittäin meidän ainoa tuki ja turva pahimmallakin hetkellä. Muusta ei ole mitään varmuutta.
Nyt lainsäädäntöämme ollaankin uudistamassa. Tavoite niin, että lupaamamme ja muilta saamamme lupauksen mukaan meillä on nopea ja riittävä päätöksentekovalmius kaiken mahdollisen avun antamiseen ja ennen muuta vastaanottamiseen.
Timo Heinonen
kansanedustaja
puolustusvaliokunnan jäsen