Historiallinen päivä.
Tänään täysin poikkeuksellisesti – muistini mukaan kolmannen kerran yli satavuotisessa historiassa – eduskunnan istuntosalissa puhui joku muu kuin Suomen kansan edustaja. Ensimmäistä kertaa historiassa jonkun muun maan edustajaa salissa kuultiin. Aiemmin salissamme olemme kuulleet vuonna 2009 YK:n silloista pääsihteeri Ban Ki-moonia ja vuonna 2017 Nobel-palkittu Bengt Holmström puhui istuntosalissamme. Tämä puhe toki tapahtui väistötiloissa Sibelius Akatemian
salissa eduskunnan remontin johdosta. Mutta kyseinen sali oli silloin virallinen eduskunnan täysistuntosali.
Tänään täysistunnossa puheenvuoron sai Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, joka puhui historiallisen puheen Suomen eduskunnalle etäyhteyksin sodan keskeltä Kiovasta. Puhetta kanssamme eduskunnassa kuunteli myös Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yhdessä Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin kanssa. Myös Tasavallan presidentin tulo eduskuntataloon valtiopäivien aikana on poikkeuksellista. Normaali tapa on, että presidentti avaa valtiopäivät ja päättänee ne, mutta ei eduskunnassa valtiopäivien ollessa käynnissä käy. Historiallinen hetki tässäkin mielessä.
Ukrainan presidentti puhui 24. maaliskuuta Ruotsin parlamentille ja esitin silloin itse, että olisi hienoa, että myös me saisimme presidentin vieraaksemme. Tänään tämä esitykseni ja toiveeni toteutui. Oli koskettava hetki.
Slava Ukraini!
Zelenskyin puhe nosti tunteet pintaan. Kovatkin muistot ja monien henkilökohtaisetkin. Kyyneltä pyyhki moni istuntosalissa.
Puheen alussa presidentti kertoi miten juuri tänään Putinin Venäjän tekemässä iskussa Kramatorskin juna-asemalle on kuollut ainakin noin 30 ihmistä ja haavoittunut noin 300. Hän jatkoi, että ”Tämä on sodan 44. päivä. Itä-Ukrainassa on ollut kahdeksan vuotta sotaa. Haluaisin pitää hiljaisen hetken sodan uhreille.” Me nousimme hänen kanssaan ylös ja laskimme päämme. Kunnioitimme. Otimme osaa suruun.
Zelenskyi totesi, e he tekevät parhaansa Venäjää vastaan, että tällainen tilanne ei toistu enää. Hän sanoi, että nyt käytävä sota Ukrainassa on ratkaisevaa heidän omalle maallemme, mutta myös Suomelle, jolla on yhteinen raja Venäjän kanssa. Perään hän muistutti meitä talvisodasta ja jatkosodasta ja siitä miten pelastimme maamme silloin Stalinin hyökkäykseltä. Meihin verraten Zelenskyi totesi, että myös ”meidän kansamme on rohkea ja se taistelee vastaan”.
Hän kiitti myös maatamme tuesta sodassa. Ja siitä, että me emme avunantamisessa odottaneet. ”Kun ihmiset taistelevat, heitä pitää tukea. Pienet maat ymmärtävät tämän paremmin kuin suurvallat.” Mutta heti perään Ukrainan presidentti pyysi EU:lta vahvempaa johtajuutta ja päättäväisyyttä Venäjän sodan lopettamiseksi. Zelenskyin mukaan kyseessä on nimittäin myös meidän turvallisuus ja ajattelen itse samalla tavalla. Ukraina ei nyt taistele vain itsensä ja oman maansa puolesta, vaan koko Euroopan ja Suomenkin puolesta.
Zelenskyi vetosi, että energiantuonti Venäjältä lopetetaan ja näin kaikki venäläispankit voidaan sulkea ulos muusta maailmasta. Kovempia pakotteita tuleekin asettaa Venäjälle ja venäläisille välittömästi.
Ja lopuksi hän totesi vahvassa ja päättäväisessä puheessaan, että rauhan jälkeen venäläiset sotarikolliset on saatava vastuuseen. ”Heidän täytyy muistaa, mikä on Helsingin henki, se pitää palauttaa” ja, että ”Meillä on yhteiset arvot, ja sota on yhtä lailla julma kaikille.”
Puhe päättyi meidän antamiin aplodeihin seisaaltaan.
En ole koskaan ennen tällaista kokenut. Toivottavasti en joudu kokemaankaan. Meidän tulee vastata nyt päättäväisesti Zelenzkeyn vetoomukseen ja antaa lisää puolustusmateriaaliapua Ukrainalle ja auttaa Ukrainan kanssa kaikin mahdollisin keinoin. Toivon myös, että Saksa ja muut maat ymmärtävät, että enää ei ole aika sanoa ei kaikelle mahdolliselle avulle. Avulle ei saa laittaa enää mitään rajoja.