Sinivalkoinen Vappu lunasti paikkansa Perinne jatkuu Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla

Uutiset, perjantaina 02.05.2008

Lopen kirkonmäen juurella Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla vietettiin ensimmäistä kertaa koko Riihimäen seudun yhteistä vappujuhlaa. Toukokuun ensimmäisen päivän aamuna patsaalle kokoontui lähes sata ihmistä juhlimaan vappua kukin haluamanaan juhlana. Ohjelmasta vastasivat loppilainen Timotei-kuoro ja puheen piti Hannele Yrjö-Koskinen.

Kukkien laskun jälkeen patsaalla puhunut Hannele Yrjö-Koskinen kertoi sukunsa suurmiehestä ja hänen urastaan. Yrjö-Koskinen totesi, että Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, joka suomensi nimensä Georg Zacharias Forsmanista, oli vapaaherra, senaattori, professori, historioitsija ja poliitikko.

– Autonomisen Suomen yhteiskuntapolitiikassa J. V. Snellmanista alkoi kielen merkityksen korostaminen, fennomania. Koulutus oli Snellmanin mukaan se väline, jonka avulla tuollainen suomenkielinen sivistyneistö pystyttäisiin luomaan. Nuorelle Y-K:lle oli tärkeää, että suomalaisuusliike, joka aluksi oli varsin hajanainen kansanliike, sai vähitellen yhä kiinteämmän ja järjestäytyneemmän poliittisen puolueen tuntomerkit. Näin hän politisoi fennomanian yhteiskuntapoliittiseksi puolueeksi. Yrjö-Koskinen toimi suomalaisen puolueen puheenjohtajana JV Snellmanin jälkeen, kertoi Hannele Yrjö-Koskinen vappupäivän puheessaan.

– Hänen lähtökohtana oli kansallisuusaate, jonka johdattamana hän ajoi erityisesti niiden yhteiskuntaluokkien asemaa, jotka edustivat maan pääkieltä, suomea.

Lopella erityinen paikka Yrjö-Koskisen sydämessä

Hannele Yrjö-Koskinen kertoi Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen tutustuneen Lopen maisemiin ensimmäisen kerran kesällä 1869. Maisemat tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän myöhemmin hankki itselleen kesänviettopaikakseen Leppälahti-nimisen tilan.

– Ryhdyttyään viljelemään Leppälahden tilaa hän kesäloppilaisena kiinnostui myös paikallisista asioista. Y-K oli mm järjestämässä kesällä 1872 arpajaisia pitäjän lainakirjaston hyväksi sekä myöhemmin vuonna 1878 valmistamassa sääntöjä säästöpankkia varten ja hankkimassa niille senaatin vahvistuksen.

– Loppi onkin ainoa paikkakunta Suomessa, joka on pystyttänyt Y-Kn elämätyölle muistopatsaan vuonna 1962, muistutti Hannele Yrjö-Koskinen puheessaan ja kertoi myös Loppijärven rannassa olevan Haapamajan tullee tutuksi monelle muullekin suurmiehelle ja –naiselle Yrjö-Koskisen kautta.

Yrjö-Koskinen paljasti, että vaikka tarinan mukaan Yrjö Sakari olisi kirjoittanut juuri Haapamajassa tutun kansanlaulun Suomen Salossa niin ajallisesti tämä ei pidä paikkaansa. Laulun sanan on kirjoitettu jo kymmenenvuotta ennen kuin Yrjö-Koskinen tuli Lopelle.

– Ehkä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen jo silloin haaveili ja unelmoi näistä Lopen maisemista, totesi tilaisuuden avannut ja päätöspuheenvuoron pitänyt Timo Heinonen vastauksena Hannele Yrjö-Koskisen ”paljastukseen”.

Oman puheenvuoronsa Hannele Yrjö-Koskinen päätti esi-isänsä jättämään pitkään salassa olleeseen testamenttiin.

– Y-K jätti meille jälkipolville Leppälahdessa kirjoitetun ”Testamentin tapainen”- kirjoituksen, missä hän antaa ohjeita mitä vielä tänäänkin voi soveltaen noudattaa. Hän lopettaa kirjoituksensa lauseeseen, mihin myös minä haluan tämän ensimmäisen vappuperinteen Y-K patsaalla lopettaa: ”Jos lakkaisi rakastamasta isänmaata, pelkään, että tulisi pelkkä surkeus, ilman väriä ja ilman ydintä ja rakkautenikin sammuisi. Isänmaan rakkaus on puolet uskonnostamme, sillä se on samaa kuin lähimmäisen rakkaus.”

Tilaisuuden musiikista vastasivat loppilaisen 20-vuotisjuhlavuottaan viettämän Timotei kuoron laulajat ja tilaisuus päättyi yhteislauluna laulettuun Yrjö-Koskisen Suomen Salossa –lauluun.

”Perinteeksi tämä muuttuu”

Ensimmäinen tilaisuus keräsi Lopen kirkonmäen juurelle lähes sata vapunviettäjää ja tilaisuuden ideoijana toiminut Timo Heinonen lupasi tapahtumalle jatkoa.

– Paljon tuli hyvää palautetta ja tyytyväinen olin ennen muuta siihen, että mukana oli ihmisiä koko seutukunnalta, paljon kesäloppilaisia ja väkeä yli puolue ja kaikkien rajojen. Haluamme tehdä tästä sellaisen kaikkien yhteisen tilaisuuden. Ei mitään turhaa vastakkain asettelua ja tiukkaa väri rajausta vaan suomalainen keväänjuhla, totesi Timo Heinonen tilaisuuden jälkeen.

Tilaisuudessa esitettiin myös toive patsaan lakittamiseksi. Heinonen kertoi ajatuksen käyneen mielessä, mutta jätti sen muille.

– No ehkä ensi vuonna loppilaiset ja Riihimäen seutukunnan ylioppilaat voisivat tämän ottaa tehtäväkseen tilaisuutemme aluksi. Ei muuta kuin yhteyttä ja mukaan tapahtumaa suunnittelemaan. Voisi itseasiassa olla sellainen mukana kotiseudun juttu opiskelemassa oleville nuorillemme, innosti Heinonen.

Kommentit