Siitä tulee semmoinen mielensähyvittäjän olo… – Mikä sinua sitten niin ilahduttaa, että tulee oikein sellainen mielensähyvittäjän olo?

Blogi, lauantaina 02.01.2016

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti uuden vuoden puheensa tavan mukaan eilen puoliltapäivin. Presidentin puhe oli jälleen vahva arvojohtajan puhe joka tietyllä tavalla herätteli ja patisteli meistä itse kutakin. Puheen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osuus oli vahva ja kantaaottava niin kuin presidentin tehtäviin kuuluukin, mutta presidentti otti myös aivan oikein kantaa kotimaamme sisäisiin asioihin ja eri puraan. Huomiotta ei tietenkään jäänyt myöskään maahanmuutto eikä asenneilmapiirikään.

Turpo eli turvallisuuspolitiikan osuudessa ei oli painotuseroa menneeseen. Presidentti ei enää painottanut puheessaan aiempaan tapaan sotilaallista liittoutumattomuuttamme vaan toi realiteetit esille mainiten asemamme sotilasliittoon kuulumattomana maana Ruotsin kanssa, mutta myös etenevän yhteistyömme Naton kanssa. Puheessaan TP asetti asiat järjestykseen: Ruotsi, pohjoismaisuus, EU ja Nato. En usko tämänkään järjestyksen olleen sattumaa. Suomella ja Ruotsilla onkin yhdessä merkittävä mahdollisuus edistää Pohjois-Euroopan turvallisuutta. ”Suomi ja Ruotsi ovat Naton erityiskumppaneita. Harjoitamme keskenämme tiivistyvää sotilaallista yhteistyötä, joka sujuu hyvin ja jota molemmissa maissa arvostetaan”.

Kuva: TP Kansilia

Kuva: TP Kansilia

”Olemme molemmat myös sotilasliittoon kuulumattomia maita. Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.”

Presidentin mukaan olisikin loogista, että Suomi ja Ruotsi rakentaisivat myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. ”Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Käsitys turvallisuudesta muuttunut

Käsityksemme turvallisuudesta on muuttunut nopeasti ja ”havahduimme sotaan todella vasta, kun se tuli Eurooppaan. Venäjän tuomittavat toimet Krimillä ja Ukrainassa veivät idyllin rauhan tyyssijasta.”

Avainasemassa on presidentin mukaan ratkaisu Syyrian kriisiin. ”Yhdysvallat ja Venäjä ovat osallisina, ne molemmat tekevät taistelutoimia samalla rintamalla, mutta osin erilaisin viholliskuvin. Sellainen tilanne avaa vaaran lähteitä, mutta avaa myös pakkoa yhteisiin ratkaisuihin. Jos niitä syntyisi Syyriassa, syntyisi toivottavasti myös mahdollisuus jännitteiden purkautumiseen muuallakin.”

Kiristynyt kansainvälinen tunnelma on näkynyt myös Suomen lähialueilla, kun sekä Venäjän että Naton sotilaallinen läsnäolo on lisääntynyt. Presidentti toisti kantansa, jonka mukaan Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa, ja lähtökohdat tähän ovat Itämeren alueella kohtuullisen hyvät. ”Valtioilla ei ole alueellisia vaatimuksia toisiltaan ja valtioiden sisäinen poliittinen tilanne on vakaa. Kuin itsestään leimahtavaa pesäkettä ei siis ole, vaikka laajemmat jännitteet tänne heijastuvat.”

Maassa maan tavalla.

Myös maahanmuutto- ja pakolaistilanteesta Presidentti Niinistö puhui suoraan ja avoimesti. Näin pitäisi minusta meidän kaikkien tehdä. Hän myönsi, että pakolaisuus yllätti Euroopan siitä huolimatta, että jo vuosia olimme seuranneet Välimeren ylittävää valtavaa väenmäärää.  ”Osa pakenee hätää, osa hakee parempaa, molemmat luonnollisia ja inhimillisiä motiiveja. Muuttoliikkeen taustalla voi olla myös hyväksikäyttöä, ja sitä saatetaan käyttää voimapolitiikankin välineenä.”

Presidentti myönsi kuitenkin avunantomme rajallisuudenkin. Tulijoita olisi määrätön määrä, mutta kykymme kantaa huolta heistä on rajallinen. ”Olen ymmärtänyt Suomen hallituksen ratkaisut niin, että haluamme turvata voimavarat suurimmassa hädässä olevien auttamiseen”.

Presidentti totesi, että ongelmia on syntynyt meilläkin ja painotti, että polttopullojen heittäminen ja pakolaisiin kohdistuva vaino tai vihan lietsonta ovat raskaita rikoksia. ”Liian paljon sellaista on tapahtunut.”

Myös maahantulijat ovat syyllistyneet rikoksiin. ”On pahantekijä sitten kantasuomalainen tai maahantulija, on viranomaisten kerrottava avoimesti teoista ja niiden seurauksista.  Se hillitsee tunnekuohuja ja leikkaa siivet rajuimmilta huhuilta.”

Presidentti sanoi uskovansa siihen, että suomalaiset eivät joukolla tunne vetoa ääriajatteluun sekä viittasi vanhaan sanontaan – maassa maan tavalla. ”Maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet kyseenalaistetaan.”

Niinistö totesi, että ”maassa maan tavalla”. Tämä vanha opetus on jollain kummallisella tavalla meillä lokeroitu viime aikoina rasistiseksi. Itse olen tällaista ajattelua kummeksinut ja siksi tervehdinkin tyytyväisyydellä että presidentti käytti tätä hyvää ohjetta. Hänen muaan maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kyseenalaistetaan.

Saavutettu vai saavuttamaton etu – ”Hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata.”

Oman osansa puheessa presidentti antoi myös kotimaan tilanteelle ja taloudellemme. Näin siitä huolimatta, että suoranaisesti nämä eivät kuulukaan presidentin toimivaltaan. Mutta Niinistö tietää mistä puhuu ja siksi on minusta hyvä, että hän myös puhuu. Hän totesi, että kotimaan taloudessa olisi nyt jo laihat vuodet nähty, mutta lihavia ei ole vielä näköpiirissä. ”Elämme vielä pitkään velaksi vaikka korjausliikkeitä onkin tehty. Tällaisena aikana mitataan myös oikeudentuntoamme; että kukin kantaa vastuuta mittansa mukaan.”

Presidentin mukaan keskinäiseen riitelyyn ja eripuraan ei ole nyt varaa; yhteiskunnallinen eheys on edelleen paras voimavaramme. Hän kannustikin työmarkkinoiden osapuolia niin työnantajia kuin työntekijöitäkin sovintoon. Sanat olivat niinistökäiset: ”Hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata.”

Hän viittasi puheessaan myös keskusteluun saavutetuista eduista sekä hintakilpailukyvystä. Uskon, että jonkinlainen piikki tuntui myös jakovaran innokkaimpien jakajien rinnassa. ”Saavutettu etu on tärkeä asia, siihen moni perustaa olonsa ja tulevaisuutensa. Etuja on saavutettu sitä mukaa kun ne on ensin ansaittu ja sitten jaettu.” Näin ei kuitenkaan aina ole käynyt. ”Mielissä varmaan on vuoden 2007 puheet miljardien ’jakovarasta’. Sillä tarkoitettiin hyvää, jonka piti seuraavina vuosina tulla. Jako tehtiin heti etukäteen, mutta hyvää ei koskaan kuulunut. Jaettu etu jäi siis ansaitsematta, ikään kuin saavuttamatta. Ytimekäs kysymys kuuluukin: Voiko saavutettu etu perustua siihen, mitä ei koskaan oikeasti saavutettukaan?”

Presidentin mukaan hintakilpailukyvyn ongelmat on puolin ja toisin on tunnistettu, vaikkei yksimielisyyttä vielä olekaan löytynyt. ”Etuudesta tinkiminen ei ole helppoa ja monilla on epäilyksiä, kuka siitä lopulta hyödyn korjaa. Hintakilpailukyvyn parantaminen ei voikaan merkitä vain voitonjakokyvyn parantamista. Olisi hyvä löytää riittävän yleiset tai jopa yrityskohtaiset sitoumukset siitä, että saatava hyöty tullaan käyttämään puhutun mukaisesti, siis työpaikkojen turvaamiseen.”

Miten tämä sitten tapahtuisi niin se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Aiemminhan Niinistö on peräänkuuluttanut johjilta myös palkkamalttia ja mukaan tuloa taloustalkoisiin. Esimerkkiäkin Niinistö on näyttänyt leikkaamalla omaa palkkaansa merkittävästi ja myös säästäen edeltäjiensa tasosta myös presidentin toimintamenoista. Elä niin kuin opetat on aina näkynyt presidentti Niinistön toimissa, mutta luvattoman huonosti hän on saanut muita esimerkillään mukaan. Onnistuisiko tuo edellä esitetty toive tai vaade, että yrityksissä ”hyöty tullaan käyttämään puhutun mukaisesti, siis työpaikkojen turvaamiseen.” Jää nähtäväksi. Näin sen pitäisi tietenkin olla jos kaikki tuntisivat olevansa samassa veneessä.

Hyviä uutisia ja mielensähyvittäjiä

Puheensa alussa presidentti Niinistö nosti ennen ongelmia esille myös hyviä uutisia. Hän viittasi Pariisin ilmastosopimukseen sekä USA:n ja Venäjän orastavaan yhteistyöhön Syyrian konfliktin ratkaisussa. ”Nuo kuvat eivät yhteisiä vihollisia, ilmastonmuutosta tai terrorismia, vielä ratkaise, mutta ovat kuvitelmia parempia.”

Puheensa lopussa presidentti palasi ”mielensähyvittäjiin” ja otti esille marjojen poiminnassa kunnostautuneen koululaispojan sekä vapaaehtoistyön ja auttamisen halun kasvun.

”Loppukesän ja syksyn myötä sain seurata nuoren miehen Oscar Taipaleen suurta tarinaa pienistä marjoista. Hänpä poimi satoja litroja metsämarjoja ja teki hyvän tilin. Siitä tulee semmoinen mielensähyvittäjän olo, että kyllä minua sitten niin ilahduttaa tällainen juttu, että poika kerää marjat maasta ja panee kaverinsa ja monet muutkin innostumaan samaan.”

”Paljon on ongelmia, mutta paljon on sellaista, josta voi mielensä hyvittää. Vaikkapa se, että halu auttaa on noussut. Vapaaehtoistyö pakolaisten keskuudessa tai lähimmäisten auttaminen niissä ihan tavallisissa asioissa, kyllä ne ilahduttavat; avunsaajia, avunantajia, ja hyödyttävät meitä kaikkia!”

Jäin miettimään mistä minä itse mieleni olen viimeksi niin hyvittänyt tai millä toimellani olen toisen mielen hyvittänyt. Mistä on tullut sellainen mielensähyvittäjä olo? Mistä sinulle on tullut?

Ajattelin, että voisiko uuden vuoden lupaukseni ja vaikka lupauksemmekin kummuta tästä presidentin ajatuksesta. Jos olisimme tänä vuonna enemmän mielensähyvittäjiä kuin mielensäpahoittajia. Tämän lupaan.

Tässä vielä presidentin puhe kokonaisuudessaan:

………………..

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2016

Kansalaiset,

Haluan aloittaa hyvistä uutisista, koska niitä on vaikeampi nähdä. Kuluneelta vuodelta kaksi kuvaa yli muiden on muistiin painunut. Toinen ilmentää tyytyväisyyttä Pariisin ilmastosopimuksen syntyessä, toinen näyttää presidentit Obama ja Putin päät vastakkain miettimässä ratkaisua Syyriaan.

Nuo kuvat eivät yhteisiä vihollisia, ilmastonmuutosta ja terrorismia, vielä ratkaise, mutta ovat kuvitelmia parempia.

Moni ajattelee varmaan toisin, että vuosi 2015 on tuonut mukanaan vain paljon murhetta. Kyllä, on tuonut näkyviin, mutta onko niin, että huonon ja pahan lähde on vanhaa perua, pato vain on nyt purkautumassa? Että nyt väistämättä tulee näkyviin se, mikä on piilossa tai näkemättä jäänyt.

Tästä näkökulmasta puhun tänään maahanmuutosta, turvallisuudesta ja taloudesta.

Kansalaiset,

Pakolaisuus yllätti Euroopan siitä huolimatta, että jo vuosia olimme seuranneet Välimeren ylittävää valtavaa väenmäärää. Pakolaisuuden luonnekin on muuttunut: liikkeelle lähdetään muualtakin kuin hädän keskeltä. Pakolaisuus ja kansainvaellus kulkevat nyt käsi kädessä kohti Eurooppaa.

Olemme Suomessa kohdanneet ennen kokematonta. Puolen vuoden aikana meille on tullut yli 30 000 pakolaista ja heitä tulee yhä lisää. Osa pakenee hätää, osa hakee parempaa, molemmat luonnollisia ja inhimillisiä motiiveja. Muuttoliikkeen taustalla voi olla myös hyväksikäyttöä, jota saatetaan käyttää voimapolitiikankin välineenä.

Maailmasta tulijoita olisi määrätön määrä, mutta kykymme kantaa huolta heistä on rajallinen. Luulen, että Ruotsin pääministeri Löfven sanoi oleellisen kuvatessaan ”olemme olleet naiiveja”. Ruotsi, monien muiden maiden lailla, onkin tiukentanut maahanmuuttopolitiikkaansa. Olen ymmärtänyt Suomen hallituksen ratkaisut niin, että haluamme turvata voimavarat suurimmassa hädässä olevien auttamiseen. Silloin apua riittää vain vainon vuoksi tuleville.

Meilläkin on syntynyt ongelmia.

Olen itse vanhan opin juristi, silloisen lain mukaan polttopullo rakennukseen, jossa saattoi olla ihmisiä, oli nimikkeeltään murhapoltto ja sitä se on minulle vieläkin. Raskas rikos. Niin kuin on pakolaisiin kohdistuva vaino tai vihan lietsonta. Liian paljon sellaista on tapahtunut.

Kaikki tulijatkaan eivät ole hyvin aikein. Joillakin on terrorismitaustaa ja jotkut tekevät muuta pahaa. Muutaman harvan taustat ja teot luovat aiheetonta epäluuloa kaikkia maahantulijoita kohtaan.

On pahantekijä sitten kantasuomalainen tai maahantulija, on viranomaisten kerrottava avoimesti teoista ja niiden seurauksista.  Se hillitsee tunnekuohuja ja leikkaa siivet rajuimmilta huhuilta.

Ääri-ilmiöt ovat huolestuttaneet meitä. Uskon kuitenkin vakaasti, että suomalaiset eivät joukolla tunne vetoa ääriajatteluun. Saksan yleistä ilmapiiriä maahanmuutosta on sikäläinen rovastikunnan johtaja Lilie kuvannut niin, että ”skeptisyys ja itseluottamus ovat tasapainossa toisiaan vastaan”. Näin taitaa olla Suomessakin, on epäilijöitä ja on niitä, jotka luottavat että selviydymme haasteesta.

Viittaan vielä vanhaan sanontaan, joka ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, nimittäin – maassa maan tavalla. Maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kyseenalaistetaan.

Hyvät suomalaiset,

Käsityksemme turvallisuudesta on muuttunut. Havahduimme sotaan todella vasta, kun se tuli Eurooppaan. Venäjän tuomittavat toimet Krimillä ja Ukrainassa veivät idyllin rauhan tyyssijasta.

Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa samaa idylliä ei ole ollutkaan, ja sotimisen mittaluokka on moninkertainen Ukrainaan nähden. Se ajaa ihmisiä pakolaisuuteen, se vahvistaa terrorismia.

Ratkaisu Syyrian kriisiin on avainasemassa. Yhdysvallat ja Venäjä ovat osallisina, ne molemmat tekevät taistelutoimia samalla rintamalla, mutta osin erilaisin viholliskuvin. Sellainen tilanne avaa vaaran lähteitä, mutta avaa myös pakkoa yhteisiin ratkaisuihin. Jos niitä syntyisi Syyriassa, syntyisi toivottavasti myös mahdollisuus jännitteiden purkautumiseen muuallakin.

Kiristynyt kansainvälinen tunnelma on näkynyt myös lähellä meitä. Itämeren alueella sekä Venäjän että Naton sotilaallinen läsnäolo on lisääntynyt.

Totesin viime vuoden puheessani, että Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa. Ulkopolitiikkamme kannalta tässä keskeisiä ovat suhteemme Ruotsiin ja Venäjään, pohjoismaisuus sekä yhteistyö niin Euroopan unionissa kuin myös Nato-maiden kanssa.

Vakauspolitiikan lähtökohdat ovat Itämeren alueella kohtuullisen hyvät. Valtioilla ei ole alueellisia vaatimuksia toisiltaan ja valtioiden sisäinen poliittinen tilanne on vakaa. Kuin itsestään leimahtavaa pesäkettä ei siis ole, vaikka laajemmat jännitteet tänne heijastuvat.

Suomi ja Ruotsi ovat Naton erityiskumppaneita. Harjoitamme keskenämme tiivistyvää sotilaallista yhteistyötä, joka sujuu hyvin ja jota molemmissa maissa arvostetaan. Voimme kuitenkin tehdä enemmän.

Olemme molemmat myös sotilasliittoon kuulumattomia maita. Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.

Olisikin loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.

Hyvät kuulijat,

Kansainvälinen jännitys, pakolaisuus ja terrorismi heikentävät kykyä tulevaisuuden ennakointiin. On vaikea lyhyelläkään aikavälillä nähdä, mitä meistä riippumattomista tekijöistä seuraa.

Minun ajatukseni on, ettei Suomessa ole syytä kohdata kevättä keskinäisen riitelyn ja eripuran vallitessa. Haluan taas muistuttaa, että yhteiskunnallinen eheys on paras voimavaramme.

Talouden osalta laihat vuodet on nähty, mutta lihavia ei ole vielä näköpiirissä. Elämme vielä pitkään velaksi vaikka korjausliikkeitä onkin tehty. Tällaisena aikana punnitaan myös oikeudentuntoamme; että kukin kantaa vastuuta mittansa mukaan ja että emme nyt ahnehdi vaan turvaamme tulevaisuutta.

Otan esiin kaksi yksityiskohtaa käydystä talouskeskustelusta. Toinen koskee saavutettua etua ja toinen hintakilpailukykyä.

Saavutettu etu on tärkeä asia, siihen moni perustaa olonsa ja tulevaisuutensa. Etuja on saavutettu sitä mukaa kun ne on ensin ansaittu ja sitten jaettu.

Mielissä varmaan on vuoden 2007 puheet miljardien ”jakovarasta”. Sillä tarkoitettiin hyvää, jonka piti seuraavina vuosina tulla. Jako tehtiin heti etukäteen, mutta hyvää ei koskaan kuulunut. Jaettu etu jäi siis ansaitsematta, ikään kuin saavuttamatta.

Ytimekäs kysymys kuuluukin: Voiko saavutettu etu perustua siihen, mitä ei koskaan oikeasti saavutettukaan?

On arvioitu, että nykyisistä ongelmista, niin julkisen talouden vajeesta kuin yksityisen sektorin hintakilpailukyvystä tuon ”saavuttamattoman edun” merkitys on useita prosenttiyksiköitä. Syytä on myös muistaa, että suurimman edun saivat ne, joilla jo ennestäänkin oli suurimmat edut.

Hintakilpailukyky on ongelma, joka puolin ja toisin on tunnistettu, vaikkei yksimielisyyttä vielä olekaan löytynyt. Etuudesta tinkiminen ei ole helppoa ja monilla on epäilyksiä, kuka siitä lopulta hyödyn korjaa. Hintakilpailukyvyn parantaminen ei voikaan merkitä vain voitonjakokyvyn parantamista. Olisi hyvä löytää riittävän yleiset tai jopa yrityskohtaiset sitoumukset siitä, että saatava hyöty tullaan käyttämään puhutun mukaisesti, siis työpaikkojen turvaamiseen.

On hyvä, että työmarkkinoiden keskusteluyhteys on edelleen auki. Kannustan teitä löytämään sovintoa. Hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata. 

Hyvät suomalaiset,

Loppukesän ja syksyn myötä sain seurata nuoren miehen Oscar Taipaleen suurta tarinaa pienistä marjoista. Hänpä poimi satoja litroja metsämarjoja ja teki hyvän tilin. Siitä tulee semmoinen mielensähyvittäjän olo, että kyllä minua sitten niin ilahduttaa tällainen juttu, että poika kerää marjat maasta ja panee kaverinsa ja monet muutkin innostumaan samaan.

Paljon on ongelmia, mutta paljon on sellaista, josta voi mielensä hyvittää. Vaikkapa se, että halu auttaa on noussut. Vapaaehtoistyö pakolaisten keskuudessa tai lähimmäisten auttaminen niissä ihan tavallisissa asioissa, kyllä ne ilahduttavat; avunsaajia, avunantajia, ja hyödyttävät meitä kaikkia!

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!

Eilen illalla upea uuden vuoden vastaanotto Säätytalolla puolustuministeri Jussi Niinistön johdolla. Kiitos kutsusta vielä puolustusministerille ja kiitos myös lukuisista hienoista kohtaamisista niin veteraanien kuin muidenkin vieraiden kanssa. Nyt jo tammikuun 2. päivä ja uusi vuosi kiiruhtaa jo kovaa vauhtia eteenpäin. Tänään pakkanen näyttää kiristyvän ja se vahvistaa entisestään järvien jääkansia ja jos lunta ei tule niin luistinkelit ainakin paranevat.

Illalla vielä superjännittävä ensimmäinen ratkaisupeli nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Vastassa pikkuleijonilla kiven kova Kanada. Mutta alkusarjan perusteella Leijonat kuitenkin kovemmassa vireessä ja Puljujärven johdolla maalisihtikin monella leijonalla kunnossa. Antaa sen soida!

Hieno päivä takana. Tänään ensimmäistä kertaa lapsen kanssa kahdestaan mökillä ja kyllä nämä ovat sellaisia päiviä joita joskus sitten ainakin isä muistelee ja varmasti lapsikin. Kylmän mökin lämmitys, saunan lämmitys, metsäretki ja hernerokkaa. Ja kuulemma oli ”parasta ikinä” :). Isi osaa.

1934950_10153865380531670_5877198789474006210_nJa sitten viltin alla jännitimme Leijonien peliä. Hieno tunnelma ollut hallilla paikan päällä, mutta upea oli tunnelma täällä Pekkalassakin. Nyt nautimme lapsen kanssa kahden ja siksi sanoin teille jo Hyvää Yötä!

Kommentit