Salibandykausi huipentui jälleen Superfinaaliin. Tästä on tullut hieno perinne ja odotettu kauden kohokohta ja sitä se oli tänäkin vuonna. Hartwall Areena käytännössä täynnä väkeä ja elämää ja palloja käytävillä, pihoilla ja totta kai mestaruuskaukalossakin.
Naisissa mestariksi Tampereen Classic 5-2 Nurmijärven SB Pron saadessa hopeaa.
Miesten finaali oli vielä huikeampi huipennus tälle kaudelle. Maailman parasta salibandya ja Classic äijissäkin ykkönen maali-iloittelun jälkeen. Erä-Viikingit hopealle mutta eivät hekään todellakaan huonoja olleet. BoomKah!
Salibandyliitto on tehnyt upeaa työtä ja sen alla kaikki maamme salibandyseurat. Olemme maana maailman paras ja tasaisesti Maailmanmestaruusfinaalissa ja niin aikuisissa kuin nuorissakin. Ja upeaa juniorityötä ympäri Suomen ja hienoja tarinoita ja menestyjiä. Itseäni tietysti eniten sykähdyttävät meidän Lopen nuoret ja sieltä pisimmälle ja nyt maajoukkueeseenkin noussut Ville Lastikka. Ja uusia villejä kasvaa ja kehittyy LFT:n johdolla koko ajan.
Toivottavasti tämä perinne salibandyssä jatkuu ja kauden huipennus on yhtä upea aina tulevaisuudessakin. Ja mestaruuksiakin tulee ja niitä maailmankin!
Kiitos Salibandyliitolle jälleen kutsusta mukaan! Oli kunnia saada olla paikalla ja edustaa jälleen hienossa seurassa Valtion Liikuntaneuvostoa.
….
Ennen Salibandyn Superfinaalia oli nikkaroimassa perinteen mukaan linnunpönttöjä Erälopen Pönttöpäivässä. Ja perinteen mukaan tänäänkin pönttöpäivässä satoi lunta 🙂 Kanta-Hämeen Lintutieteellisen yhdistyksen väen ja Lopen Samoojien kanssa oli mukava nikkaroida linnuille pönttöjä ja seurailla niitä harvoja muuttolintuja mitkä jo Suomeen palanneet.
Huomenna vapaapäivä ja toivottavasti hieman keväisempääkin. Nautin joka tapauksessa.
Ai niin… ja tänään aamulla vielä hieman erityisemmät Shellin Parlamentin aamukahvit kun taiteilija Jani Kortströmin upea Lopen Shell taideteos luovutettiin Aimo Alhon johdolla Shellin nurkkapöydän seinään. Aimo ei siis ole vain meidän puhemiehemme vaan myös tekijämiehemme.
