Lopen Hevosojan Heikkilän Niitulla tänään kurjet ja joutsenet syömässä. Kotimatka tai siis ulkomaanmatka niilläkin jo mielessä. Kotiinpaluu sitten taas keväällä…
Pekkalan luumuja, kriikunoita, kirsikoita ja päärynöitä tänään kotiin…
Aunen Päärypuu on yksi Pekkalan ensimmäisiä minun istuttamia ja hyvin viihtynyt ja antaa makeaa satoa ja paljon joka syksy.
Hyvää Hevosojalta… Herkkuja kotipöydässä.
Niin kuin olette varmaan tällä blogissani ja ainakin tuolla Facebookin ja somen puolella muutenkin huomanneet niin minun yksi intohimoni ovat puut. Kesäpaikkamme Pekkalan ympärillä kasvaa varsin laaja ja monipuolinen puulajimetsä ja myös paljon satoakin tuottavia. Tammenterhot tehneet hyvin kauppansa oraville ja pähkinöitä vielä odotellaan, mutta luumut, kirsikat, omenat ja päärynät marjojen rinnalla jo valmiita. Itseasiassa tänään keräsimme ison sadon ensimmäistä kertaa opettajaurani ensimmäiseltä rehtorilta Riihimäen Aimolta saamien taimien puilta. Hienoja muistoja tuolta erityisopettaja-ajalta ja suuri kiitos kuuluu monestakin Aimolle ja hänen jälkeen jo edesmenneelle Kollinin Aulikselle. Avasit minulle tien opettajuuteen ja opettivat ja antoivat paljon. Muistoja tuovat nyt nämä kriikunat ja muut mieleen.
Myös Laatokan Luumupuussa hyvä sato tänä syksynä ja Aunen päärynäpuukin täynnä makeita päärynöitä. Mutta niin kuin kaikki puutarhaihmiset hyvin tietävät niin omenasato luokattoman huono ja pihlajanmarjojen puutteessa pihlajanmarjakoit niiden vähäisten omppujen kiusana. Vain maun suuhun sai. Siinä tämän syksyn omenasato.
Olipahan rauhoittavaa olla taas hurjan tiukan työ- ja matkaviikon jälkeen Loppijärven rannalla. Happea riitti niin mielelle kuin keuhkoillekin. Pekkalasta sitten Aulangolle ja Hämeenlinnan Goodmaninkiin. Vapaapäivää perheen kanssa. Ja nyt vielä illalla ystävien talkoojuhlat Makkaramäen takana. Elonkorjuun juhlaa sielläkin.
Huomenna sitten jatketaan ja itseasiassa nytkin pakko hieman eduskunnankin töitä tehdä. Tilanteet nyt sellaisia, että yhteydet koko ajan.