Suomen Eduskunta laskeutui tänään suruaikaan. Liput talon edessä olivat suruliputuksessa ja täysistunnon alussa pidimme hiljaisen hetken. Talo ei ollut enää entisensä.
Ilkka Kanerva syntyi 28. tammikuuta 1948 Lokalahdella. Eduskuntaan hän nousi 1975 oltuaan tätä ennen Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja vuodesta 1972 vuoteen 1976. Vaalit järjestettiin 
tuolloin loppukesästä poikkeusvaaleina ja, kun itse olin syntynyt puolivuotta aiemmin 15.2.1975, niin Iken aina vierasryhmiä nauratimme tällä ja tähän liittyvillä vitsailuilla. Iken kanssa ei naurua elämästä puuttunut ja yhdessä hänen kanssaan olikin hyvä nauraa. Huumori ja elämänmyönteisyys olivat hänen voimansa.
Muistan kuinka vaikeimpinakin hetkinä 2008 Ike sai suomalaisilta tukea. Häntä arastutti silloin lähteä ihmisten ilmoille ja lähdin hänen kaverikseen Hartwall Areenalle. Menimme matkan paikallisjunalla ja sielläkin kaiken kohun keskellä muistan kuin hän sai ihmisiltä tukea. Yhden miehen taputus olkapäälle jäi lähtemättömästi mieleen ja siihen liittynyt toteamus: ”Ike, sä ole hyvä mies”. Ja niin Ike olikin ja nämä kannustukset olivat tärkeitä vaikeana aikana.
Uransa aikana Ike toimi kolmessa eri hallituksessa ministerinä ja vuonna 2017 hän sai uransa kruunuksi vielä ministerin arvonimen. Kansanedustajana Ilkka Kanerva toimi 27.9.1975 – 14.4.2022.
Kanerva menehtyi kiirastorstaina 14.4.2022 vakavaan sairauteen 74-vuotiaana. Hän oli valtiopäivien lukumäärän mukaan laskettuna Suomen pitkäaikaisin kansanedustaja.
Tänään eduskunnan graniittiset portaat tuntuivatkin poikkeuksellisen pitkiltä. En normaalisti sitä kautta taloon töihin mene, mutta tänään halusin mennä. Vapaan ja itsenäisen Suomen liput puolitangossa ja sinivalkoinen taivas. 46 porrasta tuntui pitkältä matkalta. Ja kun talon oven auki vedin niin vastassa oli tyhjyyttä. Yksi hymymme aihe vierasryhmillemme oli poissa. Iken kanssa usein nauratimme väkeä talon historiasta kertoessamme miten Johan Siren eduskuntataloon suunnitteli kolme naisten huonetta, ranskalaisella istumajärjestyksellä varustetun istuntosalin, juhlan valtiosalin sekä Ilkka Kanervan.
Pidin salaisuuden Iken sairaudesta loppuun asti. Monia vaikeita hetkiä oli, kun eduskunnassa ja muuallakin minulta kyseltiin, että mitä Ikelle kuuluu. Vielä päivää ennen poislähtöä eräskin lehti soitti ja kyselin. Pidin salaisuuden ja kunnioitin Iken tahtoa. En kertonut.
Kirjoitin Iken muistosta tänne jo pitkäperjantaina. Tänään laitoin mustan pukuni rintapieleen Kokoomuksen Kultaisen Leijonan ja käteen Kokoomuksen kalvosinnapit. Aamusta pidimme hiljaisen hetken puolustusvaliokunnassa ja päivällä puhemies Matti Vanhasen johdolla täysistunnossa. Paikalla olivat myös Iken Elina ja läheiset siskot ja perheenjäsenet. Tilaisuus oli koskettava.
Suuri kokoomuslainen on poissa.