Aamupostissa kyseltiin kantotojani viime viikolla puolustusvoimauudistukseen. Olen pahoillani, että pääsen valtakunnallisen maanpuolustuskurssin takia vastaamaan vasta nyt.
Mutta aloitetaan siitä, että todetaan nyt aluksi, että puolustusvoimiin kohdistuu nyt päällekkäin kaksi isoa hanketta. Ensimmäinen on rakenneuudistus ja toinen on merkittävät ja huolestuttavatkin säästötoimenpiteet. Nämä kaksi on syytä erottaa toisistaan sillä niiden perustelut ja välttämättömyys eroavat merkittävästi toisistaan.
Puolustusvoimien rakenneuudistuksen välttämättömyys ja tarpeellisuus hyväksyttiin jo aikoja sitten Puolustusvoimien esityksestä ja vahvistettiin vuonna 2009 parlamentaarisessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa kaikkien maamme puolueiden kesken. Uudistus ei siis ole säästöohjelma, vaan sen tavoitteena on nimenomaan varmistaa puolustusvoimien toimintaedellytykset ja turvata maamme ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky 2020-luvun Suomessa. Kasarmikapasiteettia on esimerkiksi lähivuosina liikaa jos rakenteita ei uudisteta. Arvioiden mukaan varuskunnissa on jopa 4000-4500 tyhjää sänkyä pian ikäryhmien pienentymisen johdosta. Ja ei varmasti ole järkevää veronmaksajien rahojen käyttöä maksaa tyhjien tilojen ylläpidosta.
Puolustusvoimien omien toiveiden ja esitysten mukaan joukko-osastorakennetta on siis tiivistettävä. Kalustohankinnat taas ovat välttämättömiä, jotta yhteiskunnan Puolustusvoimille asettamat tehtävät kyetään toteuttamaan. Resersimme kokokin pienenee ikäryhmien pienentyessä.
Mutta tulevat 230 000 sotilaan Puolustusvoimatkin, reserviläisarmeija, on edelleen eurooppalaisessa vertailussa kooltaan suuri. Itseasiassa suurempia asevoimia löytyy vain hyvin harvoista maista.
Rakenneuudistus on siis välttämättömyys mm. ikäryhmien pienentymisen takia, puolustusvoimien materiaalin massavanhentumisen takia ja uuden ajanmukaisen puolustusmateriaalin selkeästi korkeampien hankintahintojen takia. Puolustusvoimauudistuksen tavoitteena on siis kustannustehokkaat ja henkilövahvuudeltaan nykyistä pienemmät, mutta turvallisuusympäristöön nähden suorituskykyiset puolustusvoimat. Yhtenä tavoitteena on varmistaa, että puolustusmäärärahoja voidaan kohdistaa paremmin puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
****
Puolustusvoimauudistusta huolestuttavampi kysymys onkin puolustusbudjettimme koko tulevaisuudessa. Rakenneuudistuksen päälle on nyt tullut, oikeastaan kyllä kaikkia muitakin hallinnonaloja koskevat, merkittävät valtion menojen säästötoimenpiteet. Ja olen samaa mieltä, että nämä säästöt ovat poikkeuksellisen kovia puolustusvoimissakin ja eivät missään tapauksessa riskittömiä. Nykyisen budjettilinjan mukanaan tuomat riskit ulottuvat aina 2020 luvulle asti.
Itse olisin mieluummin valinnut edellisen puolustusministerin Jyri Häkämiehen esittelemän ns. siltamallin siirryttäessä puolustusvoimien rakenneuudistukseen. Se käytännössä olisi tarkoittanut sitä, että puolustusvoimista saatavat säästöt olisivat ajoittuneet vasta vuosiin 2014-2015 ja tulleet näin hyödyksemme rakenneuudistuksen myötä. Sitä ennen puolustusmäärärahoja olisi jopa lisätty. Mutta tämä esittämämme malli ei kaikille kelvannut ja puolustusvoimilta vaadittiin nopeampia säästöjä. Nämä näkyvät nyt mm. kertausharjoitusmäärien leikkauksina. Ne tulee pystyä palauttamaan entiselleen mahdollisimman pian.
Nyt onkin merkittävintä se miten onnistumme maamme talouden tasapainottamisessa kokonaisuutena. Puolustusvoimien kannalta on kyse siitä miten sodanajan joukot saadaan varustettua ja mikä on budjettitaso vuodesta 2016 alkaen. Lisäsäästöjä emme voi puolustusvoimiin tehdä. Se on kaikkien hyvä tunnustaa ja tietää. Ja jos joku puolue vielä tämän jälkeenkin puolustusvoimilta vaatii merkittäviä lisäsäästöjä, niin silloin koko perusratkaisu on mietittävä uusiksi.
Mutta niin kuin puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen meille Maanpuolustuskurssi 201. avajaisissa totesi, ”sotilaallinen puolustuskyky muodostuu monista eri osatekijöistä ja joskus keskusteluissa syntyy houkutus asettaa vastakkaisiksi ratkaisuiksi osatekijöitä, jotka eivät todellisuudessa ole toistensa vaihtoehtoja. Esimerkkinä voisi mainita ajankohtaiset ohjushankinnat ilmavoimille ja joukko-osastojen lakkautukset.”
Suomen uskottavan puolustuskyvyn ylläpito vaatii osaavan ja motivoituneen henkilöstön lisäksi jatkuvaa investointia puolustusmateriaaliin. Vanhentunutta kalustoa on korvattava uudella ja tarpeettomiksi käyneistä suorituskyvyistä on luovuttava.
Erittäin merkittävässä roolissa tulee tulevaisuudessakin olemaan osaava ja tehtäväänsä sitoutunut reserviläisjoukko. On tärkeää, että pystymme pian palauttamaan kertausharjoitusmäärät aiemmalle tasolle ja lisäksi pystymme kehittämään panostamaan mm. maakuntajoukkoja.
****
Mitä tulee sitten Riihimäen varuskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Kysymys Riihimäen Viestirykmentin lopettamisesta on niin teoreettinen, että sen pohtiminen on vaikeaa ja turhaakin.
Minulle Viestirykmentti on erittäin tuttu paikka ja viime hallituskaudella sain mukaan vierailulle sinne myös puolustusministeri Jyri Häkämiehen. Puolustusvoimien rakenneuudistuksessa Riihimäen varuskunta ei luonnollisestikaan voinut olla lopettamislistalla. Itse asiassa Riihimäki saa jopa lisää toimintoja kun armeijan Logistiikkakoulu muuttaa sinne. Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskus ja ja kenttälääkinnän valmiuskeskuskin muuttavat Riihimäelle. Riihimäen varuskuntaan perustetaan myös osa Puolustusvoimien tutkimuslaitosta. Riihimäki saa laitoksen osista verkostopuolustuksen kehittämiskeskuksen. Lisäksi runsaat 200 henkilöä työllistävä Millog Oy:n Riihimäen yksikkö jatkaa kaupungissa. Riihimäen varuskunta tulee siis vahvistumaan merkittävästi ja sen rooli maamme 2020-luvun puolustuksessakin tulee korostumaan, vaikka hallinnollisesti Viestirykmentti siirtyykin Panssariprikaatin alaisuuteen. Myös Maasotakoulun johtama Viestikoulu jää tulevaisuudessakin Riihimäelle.
Riihimäen varuskuntaa onkin kehitetty pitkään määrätietoisesti maamme elektronisen sodankäynnin keskuksena. Se tehtävä on nyt ja tulevaisuudessakin valtakunnallinen. Yksi hyvä esimerkki Riihimäen merkittävästä asemasta on siellä 2007 aloittanut elektronisen sodankäynnin valtakunnallinen Elso-osaamiskeskus. Elso-koulutuksella on tulevaisuudessa erittäin tärkeä merkitys. Suomalaisten elektronisen sodankäynnin osaaminen on kansainvälisesti hyvin arvostettua. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa yli kymmenen suomalaisen upseerin joukon Bosniassa ja Kosovossa suunnittelu- ja johtotehtävissä. Se oli melkoinen tunnustus myös koko henkilöstöllemme osaamisestamme.
Keskustelu Riihimäen Varuskunnan ja sen toimintojen lopettamisesta olisi siis ollut hieman sma kuin olisi kysynyt miten olisin toiminut jos ilmavoimat tai merivoimat oltaisiin kokonaan eitetty lopetettavaksi.
Nimittäin yksi maamme suurimpia uhkia nyt ja tulevaisuudessa on juuri ns. viiden minuutin sota. Maamme pahimmassa painajaisessa kyberhyökkäys iskisi rahaliikennettä, ihmisiä, ruokaa, tietoa ja energiaa ohjaileviin tietojärjestelmiin. Tällainen hyökkäys lamaannuttaisi maamme viidessä minuutissa ja siksi Riihimäen varuskunnan korkeinta mahdollista osaamista kannattaa kehittää jatkossakin. Kiinassa on jo tälle osa-alueelle erikoistuneita kybersotilaita 200 000. Mekin varaudumme nyt Suomessa tietoverkkojen uhkakuviin ja olemme juuri päättäneet laatia kyberturvallisuuden strategian. Olemme lähteneet siitä, että vuoteen 2016 mennessä maamme tietoverkkojen suojaus on koko maailmassa huippuluokkaa, ehkä maailman paras.
******
Itse olen arvostellut myös nyt tehtävää puolustusvoimauudistusta osaltaan ja esittänyt sen toimeenpanovaiheeseen tiettyjä harkintoja vielä tehtäväksi. On tärkeää toimeenpanovaiheessa varmistaa mm. se, että uudelleen järjestelyt eivät aiheuta esimerkiksi toisaalla merkittävää lisäpainetta investoinneille. Tämä varmistus pitää tehdä mm Lahden Hämeen Rykmentin kohdalla. Olisiko kuitenkin kustannustehokkain tapa jättää toiminnot Lahteen ja sitten esimerkiksi Riihimäen tapaan vain alistaa varuskunta jonkun toisen alaisuuteen? Myös joitain pienempiä yksityiskohtia olen esittänyt pohdittavaksi mm. Soittokuntien ja erikoisosaamisen turvaamiseksi eri alueilla. Mutta en niihin mene sen syvemmälle tässä.
Mutta isona kuvana ymmärrän uudistustarpeen jonka Puolustusvoimat ovat esittäneet. Eikä tätä uudistustarvetta muuta miksikään edes ikävä ja valitettava kohu Dragsvikin-suhteen. Se oli selkeä tyylivirhe asian hoidossa, mutta ei sekään olisi muuttanut kokonaistarvetta mihinkään.
Rakenneuudistus on siis välttämätön. Mutta sen sijaan Suomen puolustuskyvyssä joudumme ottamaan tulevina vuosina riskin. Se ei kuitenkaan johdu rakenneuudistuksesta, vaan vain ja ainoastaan lähivuosien kovista säästöistä. Siksikin on tärkeää laittaa maamme talous nyt kokonaisuutena vastuullisesti ja nopeasti kuntoon.
Ja puolustuspolitiikassa peruspilareina ovat tulevaisuudessakin yleinen ja yhtenäinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen.
Timo Heinonen
kansanedustaja
puolustusvaliokunnan jäsen
ulkoasiainvaliokunnan varajäsen