Puolustusministeri Antti Häkkänen esti 11 kiinteistökauppaa – Oleskeluluvissa olisi syytä ottaa mallia Virosta

Blogi, tiistaina 28.10.2025

Puolustusministeri Antti Häkkänen teki viime viikolla yksitoista kiinteistöä koskevaa kielteistä lupapäätöstä EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien ostajien kiinteistöhankinnoissa. Iltalehti uutisoi eilen 27.20.2025 yhden kielteisen kauppapäätöksen koskeneen mm. julkisuudessakin ollutta Punkaharjun Kultakiveä. Lehden mukaan kaupassa myyjänä oli venäläinen liikemies Miroslav Melnik. joka tunnetaan nykyisin nimellä Miroslav Trzheskal Farber ja ostajana kazakstanilainen Assija Muhamedrahimova. Kahdenkymmenen hehtaarin alue kiinteistöineen oli myyty espanjalaista pankkitiliä käyttäen 180 000 euron hintaan. Puolustusministeriö oli pitänyt esitettyä käyttötarkoitusta epäuskottavana ja myös Muhamedrahimovan yhteyttä Suomeen.

Puolustusministeri Antti Häkkänen esti kaupan.

OIKEIN!

Iltalehti nosti uutisessaan esille aiemmin kesällä uutisoimansa. Sen mukaan ”Trzheskal Farberin suhteet Venäjän korkeimpaan johtoon ja valtion turvallisuuspalveluun FSB:hen ovat herättäneet epäilyksiä hänen uudessa kotimaassaan Espanjassa. Siellä esille ovat tulleet jo 1997 Venäjällä julkaistut tiedot, joiden mukaan tuolloin Melnik-nimeä käyttänyt liikemies olisi FSB:n everstiluutnantti”.

Puolustusministeriön tiedotteessa puolustusministeri Antti Häkkänen muistuttikin, että ”Kiinteistöt ovat yksi hybridivaikuttamisen väylä. Siksi torjumme sellaiset kiinteistöhankinnat, joiden arvioimme uhkaavan kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta sekä mahdollisesti vaikeuttavan maanpuolustuksen järjestämistä. Kiinteistökauppojen lupajärjestelmä yhdessä kesällä voimaan tulleen venäläisiä ja valkovenäläisiä koskevan täyskiellon kanssa muodostaa tähän tehokkaan välineen.”

Punakynä kävi siis Mikkelissä, Paraisilla, Puumalassa, Taipalsaarella, Savonlinnassa, Simossa, Kouvolassa, Parikkalassa, Kolarissa ja Torniossa myydyille kiinteistöille. Kiinteistöt oli suunniteltu hankittavan eri käyttötarkoituksiin, kuten liiketoimintaan, metsätalouskäyttöön sekä asuin- ja virkistyspaikoiksi. Luvanhakijat olivat Venäjän, Israelin, Kazakstanin ja Kirgisian kansalaisia.

Kielteiset lupapäätökset perustuvat lakiin eräiden kiinteistöhankintojen luvanvaraisuudesta (470/2019). Päätökset eivät ole vielä lainvoimaisia.

Eilen illalla samainen Iltalehti kertoi kuitenkin, että Maahanmuuttovirasto myönsi kuitenkin venäläisille alkuvuoden aikana yhteensä 3 697 ensimmäistä oleskelulupaa, pysyvää oleskelulupaa tai jatkolupaa. Uusia ensimmäisiä oleskelulupia myönnettiin kuitenkin onneksemme nyt ennätyksellisen vähän. Kuitenkin venäläisille myönnettiin 3697 oleskelulupaa maahamme samaan aikaan, kun maa käy neljättä vuotta hyökkäyssotaa Ukrainassa. Iltalehdessä haastateltu Maahanmuuttoviraston kehitysjohtaja Johannes Hirvelä vakuutti, että maahanmuuttovirastolla ”on keinot selvittää, etteivät ensimmäisen oleskeluluvan tai jatkoluvan saaneet henkilöt aiheuta uhkaa Suomen sisäiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle. Toimivaltuudet myös riittävät tällaisten hakemusten hylkäämiseen”.

Mutta kysymys kuuluukin, että miksi tällaisia lupia ylipäätään pitää myöntää?

Hirvelä kuitenkin listaa, että ”oleskelulupahakemuksen voi evätä sillä perusteella, että henkilö aiheuttaa uhkaa yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle, kansalliselle turvallisuudelle, kansanterveydelle, Suomen kansainvälisille suhteille”. Kyllä, aiheuttaa uhkaa maamme kansainvälisille suhteille. Siinä on jo syytä riittämiin. Tähän samaan nojatenhan maamme hallitus on jo rajoittanut ei-välttämätöntä ja lyhytaikaista matkustamista Suomeen. Oleskeluluvat ovat ainakin toistaiseksi olleet tämän valtioneuvoston linjauksen ulkopuolella, mutta minusta ei pitäisi olla. Esimerkiksi Viro on jo rajoittanut venäläisten oleskelulupia. Meidän olisi hyvä seurata etelänaapurimme esimerkkiä. Tällaisissakin tilanteissa edelleen kuitenkin mm. lapsenetu ja perhesyyt tulisi huomioiduksi. Minusta se olisi riittävää.

Huomionarvoista Iltalehden uutisessa on sen loppupuolella oleva Maahanmuuttoviraston kehitysjohtaja Johannes Hirvelän toteamus, että huoli venäläisten oleskeluluvista ei ole turha, kun ”Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on niin laajamittainen. Siellä on paljon henkilöitä esimerkiksi palveluksessa ja rintamalla, ja kun he sieltä rintamapalveluksesta pääsevät, niin onhan se riski, jos vaikka heille myönnettäisiin laajasti oleskelulupia”.

Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen ja Suomi jälleen kerran sinisilmäinen niin kannattaa lukea myös uutisen viimeinen kappale:

”Oleskelulupajärjestelmään voi Hirvelän mukaan liittyä myös muita väärinkäytösilmiöitä, mutta kaikkea viranomaiset eivät voi avata julkisuuteen.”

Toivon ja esitän, että maamme hallitus arvioi tämänkin tilanteen uudelleen.

….

Kello 20.46 ja kotona.

Tänään oli oikeastaan aikalailla vapaapäivä. Aamusta ensin Pekkalaan ja vähän Niittumäkeenkin. Jahtikausi on käynnistymässä ja paikat saatava kuntoon. Sitten Pelto-Seppälään Hunsalaan ja Tiinan kanssa ratsaille. Sade piti kivasti taukoa ja hyvä metsälenkki teki hyvää mielelle ja kehollekin.

Kirjailija Maxim Fedorov: ”Vuonna 1991, kun Ukraina itsenäistyi lopullisesti”

Illalla sitten vielä Lopen Kirjaston ja Lopen Opiston kirjailijailta, mikä rikkoikin ennätyksiä. Luentopaikka muuttui kahdesti ensin kirjaston Fallesmannista valtuustosaliin ja sitten vielä koulukeskuksen Loppisaliin, että kaikki lähes 200 kuulijaa mahtuivat mukaan. Taisi tarkkaluku on pari vaille 180. Vieraanamme siis tänään kirjailija ja ulkomaantoimittaja Maxim Fedorov ja täytyy kyllä sanoa, että harvoin saa tällaisia kirjailijailtoja kokea. Erittäin mielenkiintoiset kirjat ja tarinat ja myös loistava tapa esiintyä ja kertoa.

Ja ehkä se illan tärkein viesti tuli kahdesti sanassa ”lopullisesti”. Kaksi kertaa Fedorov nimittäin sanoi, että, ”kun vuonna 1991 Ukraina itsenäistyi lopullisesti”. Juuri näin.

Toki maan hyvin tuntevan toimittajan ja kirjailijan käsitys siitä mitä Ukrainassa tapahtuu seuraavan viiden vuoden aikana oli karu. Todennäköistä, että sota jatkuu ja kymmenenkin vuoden päästä olisi vain hauras tauko. Kolmenkymmenen vuoden päässä hän varovasti uskalsi pohtia sitä, että silloin Ukraina voisi olla jo ottanut joitain askelia Eurooppaa kohden.

Toivon, että aikataulussa Fedorov olisi väärässä. Ei lopputuloksessa.

Lämmin kiitos vielä loistavasta illasta niin tekijöille kuin ennen muuta Maximille!

 

 

 

 

Kommentit