On mukava olla mukana tässä Vanhustenviikon tapahtumassa. Omassa lyhyessä puheenvuorossani haluan nostaa esille muutamia asioita joihin meidän tulee suhtautua vakavasti ja mitkä meidän tulee muistaa tänään ja huomenna.
Yhteiskuntamme on yhden sodan ja jälleenrakentamisen jälkeisen ajan suurimman haasteen edessä. Se on kiitos haaste. Olemme tilanteessa missä suuret ikäryhmät ovat eläköitymässä ja työntekijöiden ja eläkeläisten suhde on muuttumassa merkittävästi.
Olen usein ollut pahoillani siitä, että tästä tilanteesta on syyllistetty teitä ikäihmisiä. Tehty teistä yhteiskunnallemme taakka ja puhuttu vain siitä, miten pitää lisätä rahaa sinne ja miten rahaa menee tuonne. Se on totta ja kiistaton tosiasia, että meidän tulee tehostaa ja panostaa lisää vanhustenhoitoon – mutta se ei ole pakko vaan se velvollisuutemme.
Suomeen syntyi 90-luvulla yli 400 uutta yksityistä palvelu- ja senioritaloa eli paikkaa ja 2000-luvulla rakentaminen on kiihtynyt on syntynyt koteja, jossa asukkailla on oman asunnon lisäksi käytettävissään muun muassa terveyteen ja ruokailuun liittyviä palveluita.
Olisiko meidän aika Lopellakin ryhtyä toimii tämän tyyppisten senioriasuntojen rakentamiseksi. Viitisentoista suotta sitten Leif Sonkin toi senioritalot Suomeen ja ajatus lähtee siitä, että ihmiset ryhtyisivät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa miettimään vanhuudenpäiviensä asumisratkaisuja. Kyse ei ole siis vanhainkodeista tai palvelukodeista vaan senioritalossa ihmiset asuvat omassa kodissaan niin, että tietyt palvelut ja yhteisö on ympärillä. Tässä voisi olla ideaa myös pankeillemme Lopellakin. Toivoisin.
Eri tilastojen mukaan maahamme on rakennettava seuraavien lähi vuosikymmenten aikana 30 000-50 000 senioriasuntoa ja 30 000 palveluasuntoa. Näin voidaan välttää lähes saman määrän uuden laitospaikan rakentaminen.
***
Toinen asia minkä haluan tänään nostaa esille on elinympäristön esteettömyys. On vaikea uskoa, että Suomen rakennuslainsäädäntö on jo vuodesta 1973 alkaen pyrkinyt turvaamaan vammaisille ja vanhuksille esteettömän rakennetun ympäristön. Tosin varsinaisesti asuntorakentaminen tuli lainsäädännön piiriin vuonna 1993. Vuoden 2000 alusta voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki tukee esteettömyyden periaatteita. Sillä pyritään luomaan eri väestöryhmille sopiva turvallinen ja toimiva elinympäristö.
Asenteissa on tapahtunut muutosta suotuisampaan suuntaan. Reilut 20-vuotta sitten alettiin keskustelemaan ns. elinkaariasumisesta, joka mahdollistaisi asumisen kaikissa elämänvaiheissa. Nykyinen olemassa oleva asuntokanta ympäristöineen ei tähän haasteeseen ole kyennyt täysin vastaamaan. Asuinympäristön esteettömyys tulisi olla kaikkien asia, joka kaiken ikäisten läheisten ja perheenjäsenten kautta, on ajankohtainen kaikille.
Lopenkin ja koko Riihimäen seutukunnan ja laajasti myös koko maan asuntokanta on useimmiten suunniteltu terveille ja liikunta- ja toimintakykyisille asukkaille 70-, 80- ja vielä 90-luvullakin. Näissä taloissa asumisen kanssa tulee ongelmia heti, kun toimintakykymme jollakin tavalla heikkenee tai jos asukkaina on jopa pieniä lapsia.
Tarvitsemme peruskorjausta ja perusparannusta. Esteettömyyden huomioimisessa suunnittelussa ja rakentamisessa on toivomisen varaa. Esteettömyys ei poistu itsestään, vaan se edellyttää yhteistyötä eri tahojen välillä niin suunnittelussa kuin toteutusvaiheessa sekä yleistä asenteiden muuttumista. Tässä kohdassa on hyvä kiittää Ritva Polonia joka on ansiokkaasti toiminut esteettömyyden puolestapuhujana, mutta myös ennen kaikkea tekijänä Lopella.
Tarvitsemme tämän asenteen kaikessa uudessa rakentamisessa taloissa, pihoissa, kaduissa ja liikkeissä. Mutta tarvitsemme tämän asenteen myös kaiken vanhan korjaamisessa taloissa, pihoissa, kaduissa ja liikkeissä.
Meillä on paljon tehtävää. Nimittäin on tosiasia, että vanhusten kotona tapahtuneista onnettomuuksista valtaosa johtuu juuri kotiympäristön esteistä. Keittiön kaapit ovat liian korkealla – tarvitaan keikkaavaa penkkiä. Pistorasiat ovat lattian rajassa. Sängyt liian matalia jne. Eli aivan pienilläkin muutoksilla asunnosta voidaan tehdä toimivampi ja esteettömämpi puhumattakaan oviaukoista, kynnyksistä ja rappusista. Asunnon kalustusta, kalusteiden sijoittelua ja yksityiskohtia tulee pohtia siis uudelleen. Ne ovat jokaisen itsekin tehtävissä ja toteutettavissa, eivätkä vaadi suurta rahallista panostusta.
Toivoisin, että ottaisimme Lopella ja koko Riihimäen seutukunnalla nyt yhteisen esteettömyyskampanjan. Jokainen katsoisi ympärilleen ja jokainen korjaisi virheensä – tämä koskee ennen muuta kauppoja ja liikkeitä ja esimerkiksi Riihimäen rautatieasemaa liian mataline asemalaitureineen. Otetaan haaste vastaan.
***
Hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palvelujen turvaaminen edellyttää, että ikääntyvä Suomi on neljän vuoden päästä paremmassa kunnossa kuin nyt. Tämä edellyttää sitä, että yhä useampi työikäinen ja työkykyinen suomalainen saa töitä.
Vain se takaa maamme talouden kasvamisen ja julkisen talouden vahvistumisen. Hallituksen päätöksillä ja tarpeellisilla uudistuksilla kannetaan vastuuta siitä, että eläkkeet turvataan ja että laadukkaat ja riittävät vanhuspalvelut taataan.
Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen väestön ikääntyessä on todellinen haaste tulevaisuudessa. Vuonna 2030 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee 15 prosentista 26 prosenttiin. Eli joka neljäs suomalainen on silloin yli 65 vuotias.
Myös yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä.
Ja tosiasia on sekin, että terveyspalvelujen kysyntä ja kustannukset alkavat nousta jyrkästi 75 ikävuoden jälkeen, joten kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö lisääntyy jatkossa voimakkaasti.
Väestön ikärakenteen muutos merkitsee jo yksin sitä, että lähitulevaisuudessa terveyspalveluihin on käytettävä nykyistä selvästi enemmän rahaa. Lisäksi tosiasia tällä hetkellä on, että laadukkaiden terveyspalveluiden saatavuus vaihtelee hajanaisesti asutussa maassamme.
Olen aivan varma, että ilman vaalien alla ja vaalien jälkeen pitämäämme ääntä sairaanhoitajien ja hoiva-alan muiden ammattilaisten palkoista emme olisi nähneet tällaisia korotuksia. Korotuksia mitkä nostavat hoiva-alan palkkoja yli 10 prosenttia jopa 12 prosenttia euroissa 200-400 euroa.
Emme voi olla pahoillamme tästä. Tiedämme, että olemme toimineet asiassa oikein ja haluamme jatkossakin toimia niin, että naisvaltaisten koulutettujen alojen palkat kehittyvät ja mm. hoiva-alan kiinnostavuus työpaikkana nousee ja näin osalta saamme tarpeen kasvaessa yhä lisää osaavia käsiä ja auttavia henkilöitä töihin.
Jotta palvelujen saatavuutta ja laatua voidaan parantaa, on niiden tuottamista myös tehostettava entisestään. Mielestä päävastuu hyvinvointipalveluiden järjestämisestä on edelleen oltava julkisella sektorilla. Kunnat tuottavat näin ollen tulevaisuudessakin merkittävän osan terveyspalveluista, mutta laatu ja kustannusvertailtavuuden parantaminen edellyttävät nykyistä monipuolisempia palveluiden tuotantotapoja.
Välittämiseen liittyy läheisesti kirjaus kotikuntalain muuttamisesta. Vanhuksille ja vammaisille annetaan oikeus vihdoinkin valita vapaasti kotikuntansa. Ennen järjestelmä piti huolen siitä, että kulueräksi koettu vanhus tai vammainen ei voinut muuttaa asumaan perheensä lähelle.
Vanhustenhuollon palveluihin myös panostetaan. Uudistusten tavoitteena on erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palveluiden kehittäminen. Tätä ajaa hoitotuen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen, omaishoidontuen ja kotitalousvähennyksen yhteensovittamisen parantaminen. Vaalien alla me lupasimme ikäihmisille lisää valinnanvapautta hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Siksi hallitusohjelmaan on kirjattu kunnallisen palvelusetelin käyttöalan laajentaminen mm. kotisairaanhoitoon vuoden 2008 alusta.
Ensi töiksemme tulemme oikaisemaan myös eläkeläisten veroepätasa-arvon. Ensi vuoden alusta lähtien kukaan eläkeläinen ei maksa enempää veroa kuin vastaavasti tienaava työntekijä. Ja samalla myös kansaneläkkeitä korotetaan 20 eurolla, kuten lupasimme ennen vaaleja. Kuntien kalleusluokka uudistuksen myötä 75 prosenttia kansaneläkkeen saajista saa toisen 20 euroa ja suurella osalla todellinen korotus nousee noin 50 euroon. Tällaista korotusta ei ennen ole nähty.
Hallitus haluaa myös parantaa pienituloisten asemaa alentamalla ruuan arvonlisäveroa 17 prosentista 12 prosenttiin. Ja sosiaaliturvauudistus käynnistetään.
Tässä muutamia toimia mitä on tulossa. En niihin tänään mene sen syvemmälle.
***
On tärkeää, että yhteiskunta välittää meistä ja jokaisesta suomalaisesta ja maassamme asuvasta. Sen te olette erityisesti ansainneet.
On kuitenkin tärkeää aina muistuttaa myös meitä jokaista ennaltaehkäisevän työn merkityksestä. Tässäkin kunnalla ja vahvasti myös seurakunnallamme on tärkeä rooli. On tärkeää, että saamme erilaisia tukipalveluita silloin kun tarvitsemme. Ajoissa kotiin annettavilla, riittävillä palveluilla ja tukimuodoilla voidaan lykätä laitoshoitoon siirtymistä. Jos kotipalvelu auttaa meitä asumaan omassa kodissa se on kaikkien kannalta järkevää panostusta. Jos lukupiiri tai seniorijumppa saa meidät liikkeelle – se on meille hyvä. Jos lähipiiristämme löytyy omainen joka pystyy antamaan apua ja tukea se on asia mikä kannattaa hyödyntää. Omaishoito on tulevaisuudessa yksi inhimillisimmistä mahdollisuuksistamme.
Mutta sitten kun tarvitsemme lääkärihoitoa, sairaanhoitoa tai laitoshoitoa. Myös siihen meillä tulee olla mahdollisuus. Lopen kunta onkin aktiivisesti toiminut Lopen lääkäritilanteen korjaamiseksi – tulokset eivät ole hyviä – sen myönnän, mutta työtä ei ole lopetettu.
Ensi vuoden Lopen kunnan budjetti on ensimmäisessä hallituskäsittelyssä tänään. Budjetti tulee jatkamaan tutuilla linjoilla – emme ole vähentämässä mitään palveluita – mutta mahdollisesti joitakin toimia ollaan tarkastelemassa käytön ja käytännöllisyyden kannalta. Tällainen yksi on päivätoiminta minkä tavoitettavuutta ja käyttöä tarkestellaan. Ei siis tavoitteena palvelun alasajo vaan käytön ja hyödyn tarkastelu. Voisiko palvelua tehokkaampi tapa olla esimerkiksi esittämänne vanhusneuvolatoiminta. Hyviä esimerkkejä maastamme löytyy paljon erilaisia mutta jokainen omalla tavallaan hyvä. Tässä toiminnassa tärkeässä roolissa pitää olla myös terveyskeskuskuntayhtymän ja toivonkin, että kun lääkäritilannetta ei kuntayhtymä ole pystynyt korjaamaan niin panostuksia ohjattaisiin nyt tähän. Vanhusneuvolan sairaanhoitajan vastaanotolla ikääntyvä kuntalainen voisi ohjausta, tukea ja ennen kaikkea apua seuranta sairauksien hoitoa, lääkitystä ja apua myös muihin päivittäiseen selviytymiseen liittyvissä asioissa. Vanhusneuvolan sairaanhoitaja voisi toimia myös esimerkiksi dementiaa sairastavien asiakkaiden vastuuhoitajana.
***
Näillä sanoilla haluan tervehtiä teitä arvon ikäihmiset – toivottaa teille hyvää päivää – hyvää viikkoa ja aurinkoista syksyä. Toivottaa teille luottamusta yhteiskuntaa ja lähimmäisiä kohtaan ja arvokasta ja ansaittua eläkeikää.