Hyvät ystävät
Huhtikuun lopussa, juuri Juhani Peltosen seuran vuosikokouksen jälkeen, meidät saavutti suruviesti.
Seuramme perustajajäsen Kimmo Kaivanto oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen 79-vuoden iässä.
Taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä ja Jussin hyvä ystävä Kimmo Kaivanto kuoli vaikean sairauden uuvuttamana Helsingissä perjantaina 20. huhtikuuta 2012.
Kimmo teki pitkän ja menestyksekkään uran taiteilijana. Ura alkoi Taideteollisen oppilaitoksen graafisen linjan opinnoista 50-luvun alulta ja ensimmäinen yksityisnäyttely oli vuonna 1959. Kimmo nousi pian maamme eturivin taiteilijoiden joukkoon ja pysyi siellä koko elämänsä edustaen maatamme mm. São Paulon biennaalissa 1963 ja Venetsian biennaalissa 1968 ja 1976. Vuonna 1982 hän oli Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilija. Professorin arvonimen hän sai 1995.
Muistokirjoituksessa Kimmon uraan kuvailtiin näin:
”Kaivannon 1960-luvun maalaukset olivat lyyrisiä luonnonkuvauksia, tyylilajina abstrakti ekspressionismi. Hän suosi teoksissaan sinisiä ja etenkin ultramariinin sävyjä, jotka eri tavoin taitettuina kulkevat läpi lähes hänen koko tuotantonsa. Jaakko Lintinen onkin luonnehtinut Kaivantoa ”siniseksi ajattelijaksi”.
Vuosikymmenen vaihtuessa romantikosta tuli vahvasti kantaa ottava osallistuja. Luontoteemat vaihtuivat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin kuten sota, rotusorto, väkivalta sen eri muodoissa sekä huoli luonnon tulevaisuudesta. Vapaasti kulkevat siveltimenvedot vaihtuivat huolelliseen, lähes pikkutarkkaan tyyliin. Valikoima Kaivannon 1970-luvun keskeisiä teoksia on parhaillaan esillä Amos Andersonin taidemuseon näyttelyssä Kenen joukoissa seisot.
Kaivannolla oli kyky nopeasti aistia ja reagoida ajassa tapahtuviin muutoksiin, joihin kuului maalaustaiteen nousu 1980-luvun alussa. Hänen teoksissaan tämä näkyi selvästi henkilökohtaisempana ja dramaattisempana ilmaisuna sekä viittauksina taiteen klassisiin aiheisiin kuten ihmisen kärsimykseen.
”Alttiiksipanon, marttyyriuden, kristustelun filosofiat ovat kiehtoneet minua aina. Iskeytyvätkö nuolet Pyhän Sebastianin lihaan, vai siitä ulos”, hän kysyi näyttelyluettelon tekstissä 1988.”
Näin siis muistokirjoituksessa. Mutta Kimmo ei elä vain muistoissamme vaan myös arjessamme. Hänen taiteensa, Nereidi-teos pysäyttää vilskeen Kauppakeskus Forumissa tai vie Helsingistä Tampereelle. Tai hotelli Hesperian yksi tunnetuimmista teoksista; Oodi 60 000 järvelle. Tai Helsingin rautatieasemalla, jossa hänen ympäristöteoksensa osa Sininen suora osoittaa suoraan Tampere-taloon.Tai sitten Hakametsän hallissa Tapparan pelipaidassa.
Kimmo kuului Jussin ystäviin. Ja vaikutti seuramme hallituksessa viimeiseen kutsuun asti. Tehden mm. tämän hautamuistomerkin Juhanin haudalle.
Hyvät ystävät. Laskemme nyt kukat Juhani Peltosen haudalle muistellen Jussia ja kiittäen häntä.
Samalla sytytämme kaksi kyttilään. Ystävyksille.