Suomi tulee lobbauksen avoimuudessa jälkijunassa muuhun Eurooppaan nähden. Meillä ei ole ns. lobbausrekisteriä – avoimuusrekisteri -, johon lobbausta harjoittavien järjestöjen, yritysten ja henkilöiden tulisi rekisteröityä. Avoin järjestelmä ennaltaehkäisisi epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä.
Tein itse ensimmäisen kerran esityksen avoimuusrekisteristä jo vuonna 2010 kesällä ja uudistin esitykseni marraskuussa 2012 ja sitten 2017. Esitin, että meilläkin otettaisiin käyttöön poliittisen vaikuttamisen, lobbauksen eettiset säännöt ja luotaisiin oma rekisteri lobbaajista.
Erilaiset vaikutuskeinot ja lobbaus ovat arkipäivää suomalaisessa päätöksenteossa. Vaikuttamista tapahtuu monilla tasoilla, ja lainsäätäjien tuleekin kuunnella kaikkia tahoja tasapuolisesti. Demokratiaan ja hyvään hallintotapaan kuuluu, että kaikkia halukkaita tahoja kuullaan päätöksenteon yhteydessä, ja eri tahot pyrkivätkin vaikuttamaan lainsäätäjiin omalta kannaltaan suotuisalla tavalla. Tämä ei kuitenkaan ole oman edun tavoittelua, vaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen keino.
Lobbauksen ja poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen on edennyt EU:ssa, mutta Suomessa olemme jämähtäneet lähtöviivalle. Jarrutus esitykseni suhteen kesti siis vuosia ja vaalikausia ja aina keksittiin joku syy, että työ ei etene. Samaan aikaan Euroopan unionissa on ollut jo pitkään käytössä toiminnan läpinäkyvyyttä edistävä avoimuusrekisteri.
Suomessa lobbausta ei ole nähty ongelmana. En itsekään näe. On tärkeää, että yhteiskunnallisten asioiden eri puolia tuoda esille. Ongelmaksi se voi muuttua, jos vaikuttamista ei tehdä oikein tai asiallisesti.
Entinen pääministerimme Alexander Stubb totesi aikanaan hyvin, että…
”Ei ole olemassa hyvää tai huonoa lobbaria; on vain hyvää tai huonoa lobbaamista. Lainsäätäjä kuuntelee, ottaa informaation vastaan ja vetää omat johtopäätöksensä. Lobbaamisessakin terveen järjen käyttö on sallittua.”
Avoimuuden parantamiseksi ja tulevaisuuden mahdollisten ongelmien välttämiseksi onkin hienoa, että nyt lopulta esitykseni etenee ja maahamme saadaan omat lobbaussäädökset ja avoimuusrekisteri. Avoimuus kuuluu suomalaiseen demokratiaan, ja tämä vahvistaisi läpinäkyvyyttä ja kansalaisten luottamusta päätöksentekoon.
Nyt Marinin hallitus esittääkin avoimuusrekisterilain säätämistä. Laki velvoittaisi yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä ilmoittamaan eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistamastaan lobbauksesta. Avoimuusrekisterin tavoitteena on valmisteluun ja päätöksentekoon kohdistuvan vaikuttamisen läpinäkyvyyden parantaminen ja sitä kautta kansalaisten luottamuksen vahvistaminen.
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikson totesi aihetta koskeneessa tiedotteessa, että ”Avoimuusrekisterin tarkoituksena ei ole estää yhteiskunnallista vaikuttamista ja vuoropuhelua, vaan tehdä siitä nykyistä avoimempaa. Lobbauksen avoimuus vahvistaa demokratiaamme ja kansalaisten luottamusta päätöksentekoon.”
Samaisessa tiedotteessa maamme hallitus totesi aiheesta, että…
Rekisteröintivelvoitteen määräytyminen
”Avoimuusrekisterilaissa säädettäisiin rekisteröintivelvollisuus oikeushenkilöiden kuten rekisteröityjen yhdistysten, osakeyhtiöiden, henkilöyhtiöiden ja säätiöiden, sekä yksityisten elinkeinonharjoittajien harjoittamasta, eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta vaikuttamistoiminnasta ja siihen liittyvästä, elinkeinona harjoitettavasta vaikuttamistoiminnan neuvonnasta.
Vaikuttamistoiminnaksi katsottaisiin sellainen kansanedustajiin, ministereihin, poliittisiin avustajiin sekä eduskunnan ja ministeriöiden virkahenkilöihin kohdistuva yhteydenpito, jolla pyritään edistämään tietyn edun tai tavoitteen toteutumista eduskunnassa ja ministeriöissä tehtävässä valmistelussa ja päätöksenteossa. Vaikuttamistoiminnan neuvonnaksi katsottaisiin puolestaan tilanteet, joissa vaikuttamistoimintaa harjoitetaan asiakkaan puolesta tai tälle annetaan tukea vaikuttamistoiminnassa.
Rekisteröintivelvollisuuteen säädetään useita rajoituksia. Avoimuusrekisteriin ei rekisteröidä järjestäytymätöntä kansalaistoimintaa tai yksityishenkilöiden toimintaa. Yksityisistä elinkeinonharjoittajista rekisteröintivelvollisuus koskee ainoastaan niitä, joiden elinkeinotoimintaan liittyy päätoimista vaikuttamistoimintaa tai sen neuvontaa. Oikeushenkilöiden osalta esimerkiksi kaikki pienimuotoinen vaikuttamistoiminta ja tavanomainen asiointi viranomaisten kanssa jää rekisterin ulkopuolelle.
Ennakoitavaa raportointia kaksi kertaa vuodessa
Rekisteröitymisvelvoitteen avoimuusrekisterissä olevat toimijat velvoitettaisiin raportoimaan vaikuttamistoiminnastaan ja vaikuttamistoiminnan neuvonnasta kiinteinä aikoina, kaksi kertaa vuodessa. Annetuista tiedoista pitäisi käydä ilmi yhteydenpidon kohteet, aiheet ja pääasialliset yhteydenpitotavat. Lisäksi tulisi kertoa toiminnan taloudellisista resursseista ja siitä, mikäli toimintaa tehdään asiakkaan puolesta.
Ilmoitetut tiedot julkaistaisiin kokonaisuudessaan avoimuusrekisteri.fi-palvelussa. Rekisteriviranomaisena toimisi Valtiontalouden tarkastusvirasto, jonka tehtävänä olisi ylläpitää ja valvoa rekisterin toimintaa.
Laissa ehdotetaan asetettavaksi neuvottelukunta, jonka päätehtävänä olisi sitouttaa lain soveltamisalan piiriin kuuluvat sidosryhmät osaksi lain toimeenpanoa ja seurantaa sekä hyvän edunvalvontakulttuurin kehittämistä. Avoimuusrekisterilain olisi määrä tulla voimaan 1.1.2024. Neuvottelukuntaa koskeva säännös tulisi kuitenkin voimaan jo 1.1.2023.
Avoimuusrekisterin perustaminen on yksi pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman toimenpiteistä demokratian ja oikeusvaltion kehittämiseksi. Esitys on valmistelu parlamentaarisessa ohjauksessa ja laajasti sidosryhmiä kuullen.”
Tässä vielä tuo vuoden 2010 esitykseni eduskunnan arkistoista: KIRJALLINEN KYSYMYS 617/2010 vp
KK 617/2010 vp – Lobbaussääntöjen luominen.
Iso kiitos siis tämän asian nyt maaliin saattamisesta.
Pelistä tulee nyt reilumpaa.