Eilen illalla olin vielä Jääkiekkoliiton Kalervo Kummolan vieraana Hartwall Arenalla katsomassa Jokerien ja HPK:n välistä SM-liigaottelua. Peli näytti pelatulta jo ensimmäisen erän aikana, mutta Kerho tuli hyvin kahdessa jälkimmäisessä ja teki pelistä vielä pelin. Illan aikana myös eilinen maakaasuautolanseeraus herätti paljon keskustelua ja julkisuus on ollut kovaa. Juuri kävin selailemassa päälehtemme ja mm. Hesarissa ja Ilta-Sanomissa kummassakin lähes sivun juttu Saukkolan EK:n tapahtumasta. Myös eilen illalla Hämeen Uutiset kertoi tapahtumasta ja tänään haastatteluni oli kuulemma myös Ylen aamun pääuutislähetyksessä.
Nyt kuitenkin töiden pariin. Vettä sataa….
….
Muutamaan asiaan haluan täälläkin ottaa kantaa. Jälleen kerran eduskunta-avustajajärjestelmä on noussut pintaan ja minusta aivan aiheellisesti. Itse olen oman kantani tuonut aiemminkin esille ja se on muuttumaton. Avustajajärjestelmä on tarpeellinen, mutta minusta vain ja ainoastaan mallina jossa jokainen avustaja on eduskunnan palkkalistoilla. Itse en hyväksy mallia, jossa rahaa ohjataan omalle taustayhdistykselle, puolueen paikallisyhdistykselle tai yritykselle. Ei se ole tämän järjestelmän tarkoitus tai saatika se, että samainen yhdistys yllätysyllätys tukee seuraavissa eduskuntavaaleissa kutakuinkin vastaavalla summalla kampanjointia. Ei tämä kestä minusta reilua tarkastelua.
Itselläni on alusta asti ollut täysipäiväinen eduskunta-avustaja, jonka työpaikka on eduskunta. Hän tekee työtä täällä. Pitää huolta aikatauluista, kalentereista, tekee taustatyötä ja hoitaa nettisivujen päivityksiä ja uutistarjontaa. Sen sijaan kotisivuni olen aina tuottanut ulkopuolisella ammattilaisella ja maksanut laskun palkastani. Minusta avustajajärjestelmä jättää jo nyt tarpeeksi pelivaraa valita haluamansalainen ammattilainen tehtävää. Toinen haluaa erilaisen osaajan kuin toinen ja niin se toimii. Minusta malliin on puuttuva nopeasti ja tehtävä siitä julkisen tarkastelun kestävä kaikin puolin.
Toinen kysymys on Vuotos-jupakka. Minusta asia on varsin selkeästi kirjattu hallitusohjelmaan ja ainakin minä haluan sitä kirjausta kunnioittaa. Miksi hallitusohjelmia tehdään? Siksi, että siinä sovitaan pelisäännöt joiden kanssa edetään ja niiden pelisääntöjen valossa jokainen puolue on tehnyt päätöksensä lähteä hallitukseen. Minusta tässä asiassa on reilua ja ainoa oikea tie kunnioittaa Vihreiden linjaa ja vain ja ainoastaan yhteisellä yksimielisellä sopimuksella edetä muuten. On loukkaavaa minusta edes suunnitella kiertotieto, jolla rakennushankkeet saataisiin käyntiin ilman vesilain avaamista. Olen Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg kanssa samaa mieltä, että tekoaltaista keskustelulle tulee panna nyt piste – tämän nelivuotiskauden ajaksi. Hallitusohjelma on täysin yksiselitteinen.
….
Täysistunto takana ja nyt jo kotonakin. Tänään ei perjantain tapaan mitään erityistä. Tai yksi iso asia, kun toiseen käsittelyyn saatiin hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta. Asian käsittely keskeytettiin suuren valiokunnan kokouksen takia ja eli aiheeseen palaamme vielä. Kotimatkalla pyörähdin Riihimäellä ja sitten vain kotiin ja rauhallinen ilta työviikon jälkeen.
Mielenkiintoista on ollut seurata keskustan sisäistä pyykkiä Korhonen vastaan hallitus. Aikalailla kovilla sanoilla puoluesihteeriään vastaan hyökkäsi myös keskustan kansanedustajista Mirja Vehkaperä. Mirjaan olen tutustunut sivistysvaliokunnassa. Mirja totesi Jarmo Korhosesta blogissaan näin: ”Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen arvosteli viikonloppuna kovin sanoin kokoomuksen ministereiden hallituslinjaa. Kommenttien rajuudesta päätellen taisi puoluesihteeriltä niin sanotusti karata mopo käsistä.”
Mutta suoraselkäisyyttä ja juuri sellaista toimintaa jollaisena Mirjan olen oppinut tuntemaan oli kommentin jatko. Hän kirjoitti: ”Erityisen harmissani olen opetusministeri Sarkomaahan kohdistuneesta kritiikistä.” ”Nykyinen järjestelmä on ehdottomasti muutoksessa.” Naulan kantaa osuu Vehkaperä ja pisteet nousevat. Aihe on sellainen jossa parhaaseen tulokseen päästään hyvällä yhteistyöllä ja olen ymmärtänyt, että hallituksessa on hyvä henki ja tiedän, että sivistysvaliokunnassa luottamus toimii ja henki on hyvä jopa usein yli hallitus-oppositiorajankin. On äärimmäisen lyhytnäköistä ja kokematonta tyrmätä korkeakoulu-uudistus sisäiseen valtapeliin tai aluepolitiikkaan. Itse kannatan nyt mallia, että katsotaan rauhassa miten asiassa edetään. En itsekään näe järkeväksi, että ylhäältä saneltaisiin mallia eikä näin olla toimimassakaan. Jos joku esitys tulee niin se on pohjana keskustelulle ja esityksille. Pitää miettiä tarkkaan miten saamme aikaan toimivan koulutusverkon koko maahan. Se pitää sisällään lähellä olevat peruskoulut, sitten lukiot vähintäänkin seudullisesti ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen 50 000 asukkaan väestöpohjalla ja uskoisin, että ammattikorkeat järkevin kokonaisuuksiin. Ei tässä pelissä voi katsoa vain omaan napaan, mutta ei toisaalta missään nimessä saa unohtaa toimivaa kokonaisuutta koko maan kannalta. Tässä pohdittavaa meille Hämeeseenkin.
Uusi hallituksemme ja ennen muuta sen opetusministeri on tarttunut haasteeseen odotetulla aktiivisuudella ja ansaitsee kaiken kiitoksen. Työhön on tartuttu rivakasti ja siitä on tullut valtavasti kiitosta. Kiitosta nimenomaan juuri heiltä jotka tietävät missä mennään. Korkeakouluväki ja opiskelijat, mutta myös etujärjestötkin ovat ottaneet alkaneen muutosprosessin tyytyväisenä vastaan. Viesti on ollut selkeä; yliopistolain uudistus, korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen ja myös yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen ovat tarpeellisia ja odotettuja toimenpiteitä.
Kyse on nimenomaan koulutuksen ja tutkimuksen laadusta. Uudistuksen eli koko korkeakoulu-uudistuksen tavoitteena on tiivistää korkeakouluverkkoa ja sen kautta luoda koulutus- ja tutkimustoiminnan kannalta riittävän vahvoja korkeakouluja ja koulutusyksiköitä sekä karsia epätarkoituksenmukaista päällekkäistä toimintaa. Tämä on oikea tavoite ja siihen tulee mennä eikä vain pyrkiä. Ikäryhmät pienenevät ja työvoimasta tulee pulaa – nämäkin tekijät vaativat toimia. Rekrytointi ongelmaa on kummassakin suunnassa. Mahdollisuuksia on ja niihin pitää tarttua. Uudistus voi toteutua erilaisten fuusioiden ja strategisten liittoutumien avulla, mutta myös toiminta- ja koulutusalarakenteita uudistamalla. Tämä on tärkeää pitää mielessä eikä korkeakoulujen yhdistyminen tai liittoutuminen ole se itseisarvo jonka eteen töitä tehtäisiin. Ei suinkaan. Vaan arvo on se, että löydämme maahamme toimivan kokonaisuuden. Tarkoituksenmukaisen tavan antaa laadukasta opetusta ja tehdä tutkimusta. Tässä työssä korkeakouluillamme eli yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat erilliset tehtävänsä ja opintosisältönsä. Eikä tässäkään ole mitään syytä sotkea toimivaa dualimallia kuten ei lukio ja ammattikoulutuksessakaan. Niistä on pidettävä kiinni ja niistä pidämme kiinni.
Mutta vielä kiitos Mirjan asiallisesta ja kannustavasta viestistä. Hyvällä yhteistyöllä saavutamme tässäkin työssä parhaan tuloksen.