Eilisen illan Peruskoulun Tuntijakoseminaari eduskunnassa innosti teistäkin monen kommentoimaan asiaa ja laittamaan ajatuksianne tästä asiasta minulle. Kiitos niistä ja mielelläni kuulen vieläkin teidän kaikkien ajatuksia tästä suuresta remontista. On nimittäin varmastikin niin, että tässä asiassa on paljon erilaisia mielipiteitä ja hyviä ajatuksia jotka on nyt hyvä tuoda esille kun kokonaisuutta uudistetaan. Olen vakuuttunut siitä, että uudistus tulee olemaan joka tapauksessa suuri parannus nykyiseen. 2000-luvun alussahan peruskouluista vähennettiin kovalla kädellä valinnaisuutta ja myös taito- ja taideaineiden määrää ja tämä on osoittautunut yhdeksi suurimmaksi virheeksi muuten menestyksekkään peruskoulumme historiassa. Lisäksi samassa uudistuksessa silloin muutamien oppiaiden oppimäärät tulivat kertkaikkisen mahdottomiksi opetustuntien määrään verrattuna ja näitäkin täytyy nyt hieman korjailla.
Toisaalta mielenkiintoista on myös pohtia sitä mikä on peruskoulun tarkoitus 2000-luvun Suomessa ja maailmassa ja sitä kautta mm. millaista tietoa ja millaisia taitoja koulun tulisi lapsillemme ja nuorillemme tarjota. Pitääkö painopisteen olla taitopääomassa vai tietopääomassa. Ehkäpä itse olisin jo pikkuhiljaa kallistumassa vahvemmin taitojen puoleen. Toisaalta en aivan niin pitkälle ainakaan vielä olisi menossa kuin Tanskassa missä nyt mm. ylioppilaskokeissa saa käyttää tietokonetta ja internetiä. Eli tietoa siis löytyy näin ja kokeissa pitääkin osata taidot eli tiedonetsintä, sen käyttäminen vastuullisesti ja kriittisestikin jne. Tanskan uudistuksen tuloksia tulemme varmasti mielenkiinnolla seuraamaan. Aikamoiselta ainakin näin kylmiltään tuntuu.
Toisaalta minusta on nyt syytä miettiä sitäkin, että pitääkö eri oppiaineiden jakautua tavallisesti vain noin 45 minuutin kokonaisuuksiin koulussa. Ehkä järkevää olisi seurata yleisestikin monien koulujen esimerkkiä ja rakentaa koulupäivään muutamia pidempiä oppimis- ja tekemiskokonaisuuksia ja yksi pidempi välitunti ja reilusti aikaa maailman parhaalle kouluruualle. Pohtia voisi myös sitä että jos liikuntatunteja ja esimerkiksi ympäristötiedon tunteja voisikin tietyllä tavalla yhdistellä. Voisiko liikuntaa sisällyttää myös ympäristö- ja luonnontiedon tunneille tai matematiikan tunneille kertotaulusuunnistuksena tai jonakin muuna. Tai matematiikan tunnille hieman englannin opetus tai toisin päin. Tämä vaatisi oppimateriaalien tekijöiltä aivan uudenlaista ajattelumaailmaa. Mutta voisi kummasti eheyttää koulupäiviä ja tehdä niistä aitoja kokonaisuuksia nykyisen pirstaleisuuden sijaan.
Toisaalta tärkeää olisi pohtia myös sitä minkä pituisia koululaisten päivät ovat. Voisiko koulupäiviä pidentää hieman pienillekin. En itse lisäisi varsinaista tiedollista opetusta, mutta iltapäivään tunti liikuntaa, kuvataidetta tai musiikkia. Se voisi samalla olla yksi ratkaisu myös kasvavaan iltapäivähoidon tai -toiminnan tarpeeseen. Ja voisiko se myös lisätä kouluviihtyvyyttämme?
Sitten pitäisi varmasti pohtia tarkkaan myös sitä miksi kouluissamme edelleen on usein erilaisia kiusaamistapauksia. Miten voisimme saada suomalaisiin kouluihin vahvan nollatoleranssilinjan. Pitäisikö omaa luokkaa vahvistaa läpi koko 9-vuotisen peruskoulun ja tuoda näin yhteenkuuluvuutta enemmän peruskouluumme. Madaltaisiko se samalla ala- ja yläkoulun edelleen monessa paikassa aika vahvaa raja-aitaa jne.
Tässä joita hajatelmia siitä mitä nyt pitää pohtia ja mitä voisi ehkä tehdä. Mitä mieltä te olette. Niin ja erittäin suuri pohdinnanpaikka on myös opettajankoulutuksen mahdollinen uudistaminen. Vastaako se nyt tämän päivän tarpeisiin vai pitäisikö esimerkiksi sielläkin lisätä taito- ja taideaineiden opettamistaitoja tai ainakin erityisopetuksen osaamista. Näin varmasti on. Mutta keskustelu jatkuu ja myös Opetushallituksen kotisivuilla voi asiaa kommentoida. Tästä nettikeskusteluun: Opetushallituksen kansalaiskeskustelu peruskoulun tuntijakouudistuksesta.
Nyt kuitenkin ympäristövaliokuntaan ja sitten sivistysvaliokuntaan aloittamaan tänään erityisopetuksen uudistuksen käsittelyä. Mielenkiintoista siis.
…..
Päivän ehkäpä odotetuin ja hieman yllättäväkin uutinen oli se, että selvityshenkilöt Tuulikki Petäjäniemi ja Simo Pokki esittivät raportissaan päivähoidon hallinnon siirtoa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetusministeriön hallinnonalalle. Tätä olemme jo pitkään myös toivoneet ja esittäneetkin ja itseasiassa eilen viimeksi aiheesta puhuimme ja kirjoitinkin. Eli todellakin toivottu uutinen ja itse uskon, että tuolla hallintomuurin murtamisella saavutetaan nyt merkittäviä vaikutuksia nimenomaan tuon kasvunketjun yhtenäistämiseksi ja toisaalta myös päivähoidon kehittämiseksi varhaiskasvatuksen suuntaan.
Maamme korkea osaaminen perustuu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen ja niin kuin tällä viikolla olemme toitottaneet joka paikassa nimenomaan maksuttomaan koulutukseen. Ja nyt tämä esitetty hallintomuutos vahvistaa erinomaisesti tätä ketjua ja päivähoidon kasvatuksellista puolta varhaiskasvatuksessa hoivan rinnalla. On erittäinkin loogista, että nyt myös valtionhallinnossa edetään kehityksessä samaan suuntaan mihin valtaosassa kuntia on jo tehty. Lukuisat kunnathan ovat olleet tässä jo valovuoden valtiota esillä ja tehneet nämä hallintouudistukset omatoimisesti ja itsenäisesti, mutta nyt tämä esitys voisi uudistaa koko kentän.
On totta, että varhaiskasvatuksessa on tehty pitkään todellakin upeaa laatutyötä kunnissa ja nyt tuleva hallinnollinen yhdistyminen valtiontasolle tulee näkyä myös käytännön toiminnan kehittämisessä yhteistyössä opetustoimijoiden ja kasvatustoimijoiden kesken. Ja emme varmaan koskaan osaa riittävästi arvostaa ja kiittää korkeatasoista varhaiskasvatusjärjestelmäämme, jolla on merkittävä rooli erityisesti naisten työllistymisen kannalta ja niin kuin hyvin tietämme suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain työtä tekemällä ja laadukas päivähoito on tähän yksi tae. On selvää, että päivähoidon tulee vastata tähän tarpeeseen myös tulevaisuudessa opetusministeriön hallinnonalalla.
Mutta haluan vielä jälleen kerran nostaa myös esille vanhan päivähoitolain uudistamistarpeen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulee nyt myös vihdoin uudistaa aivan erilaiseen maailmaan aikanaan luotu päivähoitolaki varhaiskasvatuslaiksi. Uuden lain tulee vastata lasten ja perheiden 2000-luvun tarpeisiin. Uudistettavaa siis riittää sivistyksen ja osaamisen sektorilla joka tasolla ja paljonhan olemme jo tehneetkin. Mutta työtä siis tullee riittämään.
Nyt siis jo päivä Helsingissä takana ja valiokuntien kuulemisten mm. sivistysvaliokunnan erityisopetuskuulemisen jälkeen täysistunto ja sitten jo ajelin harrastusten ja hieman töiden perään Mikkeliin. Täällä ajetaan rallin SM-kauden toinen kilpailuviikonloppu ja olen lupautunut hieman vanhoja selostajan taitoja virittelemään, mutta myös tapaamaan mm. muutamia henkilöitä liittyen ensi toukokuun tapahtumiin. Mielenkiintoisia kuvioita.