Keskiviikkona vietettiin yhdentoista kerran valtakunnallista Suomalaisen Yrittäjän Päivää Helsingissä. Teemana luonnollisesti yrittäjät ja yrittäjyys ja paikka Kampin Narinkkatori Yrittäjäpatsaan ympäristö. Maallamme menee yleisesti ottaen varsin hyvin, mutta tästä huolimatta Financial Times antoi hieman sapiskaakin meille. Yksi arvostetuimmista talouslehdistä totesi, että nopeasta kasvusta huolimatta maamme on ajautumassa pysähtyneisyyden tilaan. Lehden näkemyksen mukaan palvelualat ovat alikehittyneitä ja työmarkkinat toivottoman jäykkiä. Lisäksi innovaatioita ei osata Suomessa kaupallistaa riittämiin. Yrittäjien Jussi Järventaus kommentoikin keskiviikkona lehden juttua ja totesi, että tämän ja eilisen päivän menestys ei välttämättä takaa menestystä tulevaisuudessa. Järventaus muistutti, että säilyttääksemme asemamme puhumattakaan siitä, että globaalissa taloudessa parantaisimme sitä edellyttää, että rakenteita muutetaan ja maatamme kehitetään voimakkaasti.
Me olemme Lopella myös osaltamme vastaamassa tähän huutoon. Kunnassamme on ollut pitkään EU-hankkeiden ympärillä työtä tehnyt projektipäällikkö mikä nyt muuttui elokuun alusta alkaen kunnan kehittämispäällikön toimeksi. Tavoitteena kuntamme kehittäminen laajasti yrittäjyyden ja työpaikkojen näkökulmasta aina myönteiseen väestönkehitykseen. Tämä yhteistyö vaatii hyvään keskustelua paikallisen yrittäjäyhdistyksen kanssa ja uskonkin, että hyvä yhteistyö tulee entisestään syvenemään nyt uuden kehittämispäällikön myötä. Tänään kehittämispäällikön paikalla aloittanut Jyrki Käki on kutsunut yrittäjät ja yrittäjyydestä kiinnostuneet kunnantalollemme aamukahvitilaisuuteen. Tilaisuus alkaa kello 8.00 ja reilun puolen tunnin tilaisuuden jälkeen ehtii vielä hyvin töihin ja avaamaan vaikkapa omaa liikettä. Tämä mietitty näin. Esillä varmasti kuntamme elinkeinopolitiikka, yrittäjien toiveet ja murheet ja yleisesti tilannekatsausta ja keskustelua siitä mihin olemme menossa. Tervetuloa mukaan.
….
Epäilyttävät laitoskuolemat ja jopa rikostutkinnat ovat herättäneet yhteiskuntaamme viime viikkoina ja kuukausi aiheelliseen keskusteluun vanhusten ja vammaisten kohtelusta hoitolaitoksissa. On valitettavaa, että toivottavasti vain lopultakin muutama yksittäistapaus on langettamassa synkkää varjoa koko alan päälle. Haluan uskoa niin, että näissä nyt julkitulleissa tapauksissa on kyse vain yksittäisistä itse sairaiden ihmisten tekemistä teoista. On kuitenkin totta, että yksikin tapaus on liikaa ja sellaisten tapahtuminen tulee tehdä mahdollisimman vaikeaksi – mielellään jopa mahdottomaksi. Tilanne on vastaava kun aikanaan puhuttiin muutaman yksittäistapauksen myötä opettajien aseman väärinkäytöksistä ja rikoksista lapsia kohtaan tai koulutaksinkuljettajan sairaista ja rikollisista toimista.
Koulupuolella taustojen selvittäminen aina rikosrekisteriä myöten on tänään arkipäivää. Toivon, että se osaltaan on estämässä sairaiden ihmisten hakeutumista alalle missä heillä on muita tarkoitusperiä kuin odotetut. Toisaalta tämäkään ei estä kuin vanhojen jo tuomittujen karsiutumisen pois ja nyt hoiva-alalle esillekin tulleissa tapahtumissa on käsittääkseni ollut kyse ensikertalaisista lukuunottamatta kesäisen tapahtumaketjun päätekijän varastelutaustaa mikä jostain käsittämättömästä syystä jäi tuomitsematta.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt hoiva-alalla on syytä ryhtyä myös toimenpiteisiin näiden muutamien toivottavasti vain yksittäistapauksienkin johdosta. On tärkeää selkeyttää ja terästää laitosten valvontaa mm. vanhusten ja kehitysvammaisten oloja, lääkityksiä yms. Ylilääkityksistä kuulee usein hurjiakin juttuja ja nekin tulee selvittää. Tämä tehtäväkenttä tulee nyt selkeyttää ja vastuutus selkeyttää. Samaan aikaan on syytä miettiä myös lastenparissa työskentelevien tapaan tarkempia taustojen selvitysvaatimuksia myös hoiva-alalle ja myös opiskelijavalintaa on minusta kehitettävä. Siitäkin huolimatta, että hoiva-alan työntekijäpula on suuri ja koko ajan kasvava. Meillä ei ole varaa luistaa tai joustaa yhtään hoiva-alan ammattilaisuudessa. Uskon, että sen vaatii jo jokainen arvonsa ja ammattiylpeytensä aiheellisesti tunnustava hoiva-alan työntekijäkin.
Toisaalta pitäisikö laitoksissa tapahtuvissa kuolemantapauksissa aina suorittaa kuolenmansyyn tutkinta? Minusta tämäkin asia tulee nyt tapahtuneiden johdosta selvittää. Juuri julkisuuteen tullut kuolintilasto paljastaa nimittäin sen, että vuonna 2005 kuolleista vajaasta 48 000 suomalaisesta yli 33 000 ihmistä kuoli terveydenhuollon laitoksissa. Tilastojen mukaan esimerkiksi insuliinin käyttö tutkitaan vain muutamissa sadoissa tapauksissa eli mahdollisuuksia on.
Suomalaisenjärjestelmän puolustukseksi on toki todettu, että kuolinsyiden selvittämistilastomme ovat eurooppalaisittain korkeat. Suomessa tilastojen mukaan oikeuslääketieteelliseen tutkimukseen menee kymmenkertainen määrä kuolleita Länsi-Euroopan keskiarvoihin verrattaessa.
Minusta maamme kulttuuriin ei kuulu tässäkään tapauksessa epäilyissä eläminen. Siksi on ainakin toistaiseksi ryhdyttävä määrätietoisiin toimenpiteisiin luottamuksen palauttamiseksi – jos näiden toivottavasti ja todennäköisesti – yksittäistapausten myötä luottamuspulasta voidaan puhua.
…
Kello 16.33. Hyvin meni yksiin ajatukset. MTV3:sen nettisivut kertoo 14:53, että peruspalveluministeri Paula Risikko haluaa parantaa mahdollisuuksia saada selville sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden taustoja. Risikko kannattaa myös soveltuvuustestien käyttöönottoa alan oppilaitoksissa.
Juuri näin. Täysi tuki aamuisen kirjoitukseni myötä ministerillemme tässäkin asiassa.
…