Oma arki on ollut viime aikoina hyvin täynnä puolustus- ja turvallisuuspolitiikka ja toisaalta yhtä paljon talous- ja veropolitiikkaa. Tekemistä on riittänyt. Mutta tänään oli kiva saada työtehtäviin painoa enemmän sportin puolelle. Niin homman olisi kuvannut hyvä ystäväni urheilun grand old man Ilkka Kanerva, jonka kuolemasta tulee muuten huomenna kuluneeksi jo kaksi vuotta.
Aina urheilun luottamustehtävissäni jotenkin tunnen mukanani osaltani sen Iken perinnön. Ike oli urheilu – sporttimies – henkeen ja vereen, ja vaikka hänkin teki poliittisen uransa viimeiset vuodet töitä hartiavoimin erityisesti ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan parissa, niin urheilulla oli aina miehen sydämessä erityinen paikka.
Mutta tänään siis sporttia kärkeen.
Eli aamusta oli mukava saada osallistua Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajan roolissa penkkipunnerruksen Jussin Muistopenkkarit -kisoihin. Lopen Voima ja Kunto Team on järjestänyt pitkään ensin Jussin Penkkareita ja sitten tapahtumaa muistokilpailuna Jussille ja tänään ilmoittautumislista oli ennätyksellisen pitkä. Painonnostopuolen väki arvioi, että tämän vuoden Jussin Muistopenkkarit olisivat olleet osallistujamäärältään jopa koko 2000-luvun suurimmat kansalliset kilpailut. Väkeä siis todellakin riitti ja rauta sai kyytiä.
Itse sain avata kisat ja pitää myös pienen palkitsemispuheen kisojen alkajaisiksi.
Kiitin alkuun toki järjestävää seuraa ja sen tekijöitä pitkästä ja menestyksekkäästä työstä voimailun parissa, mutta sitten käänsin katseeni ja sanat erääseen lajin elävään legendaan.
Maassamme on siis jaettu vuodesta 1947 lähtien liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristejä ja -mitaleja. Itse olen saanut olla näiden palkitsemisten parissa mukana jo yli 17 vuotta mitä olen saanut Valtion Liikuntaneuvostossa toimia ja nyt siis VLN:n puheenjohtajana. Myönnämme vuosittain liikunnan ja urheilun ansiomerkkejä OKM:n päätöksin suomalaisen liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneille henkilöille. Tänä vuonna Liikunta- ja urheiluministeri Sandra Bergqvist myönsi hakemusten ja meidän antaman lausunnon pohjalta yhteensä 146 ansiomerkin liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneille. Ne ovat tunnustus vuosien vapaaehtoistyöstä ja pitkäaikaisesta sitoutumisestanne suomalaisen liikunnan ja urheilun edistämiseen.
Tälle vuodelle Suomen Voimanostoliitto ry haki yhtä ansiomitalia kullatuin ristein. Se myös myönnettiin. Urheilun ja Liikunnan Ansiomitalin Kullatuin ristein sain tänään ojentaa ja kiinnittää painnonnostolegendan ja -tekijän Margetta Salmisen tuomaritakin rintapieleen. Sain myös puristaa valtiomme kiitokseksi tätä raudan lujaa kättä. Tekijää, jonka tekeminen jatkui tänään ja jatkuu varmasti vielä pitkään.
Margetta Salminen aloitti kilpailemisen voimanostossa lähes 40 vuotta sitten – vuonna 1985. Menestys on seurannut vuosia ja kisoista on kotiin tuomisena ollut useita arvokisamitaleja niin SM-kisoista ja kansainvälisistä kisoistakin. Lisäksi useita Suomen ennätyksiä Masters-sarjassa.
Tänä vuonna Margetta Salmisella tuli täyteen 40 SM-kilpailua ja yksin viime vuonna 2023 hän teki yhteensä 50 suomenennätystä. Toisille rauta on siis kevyttä ja ennätykset tehty rikottaviksi.
Salolainen Margetta Salminen on lisäksi koko 2000-luvun myös toiminut kansainvälisenä tuomarina. Vuonna 2001 hän suoritti ensimmäisenä naispuolisena Suomessa kansainvälisen II-luokan tuomarikortin ja on tämän jälkeen toiminut myös SVNL:n tuomarivastaavana. Tämä on tarkoittanut tuomareiden kouluttamista, mutta myös koordinointia mm. SM- ja KV-kisoihin.
Margetta Salminen kertoi jonkin aika sitten siitä, miten hän on toiminut kansainvälisissä kilpailuissa oman kilpailemisensa ohessa myös joukkueenjohtajana, huoltajana ja siis myös tuomarina. Mieleenpainuvimmaksi matkaksi hän mainitsi vuoden 2009, jolloin hän oli Suomen maajoukkueen joukkueenjohtajana ja tuomarina Intiassa. Hän muisteli matkaa näin: ”Aika monissa ongelmissa olen ollut, mutta tämä oli sellainen kokemus, joka ei unohdu koskaan. Naisten ja miesten välinen eriarvoisuus kosketti siinä määrin, että en halua ainakaan meillä voimanostossa samanlaista kohtelua missään määrin.”
Hän myös nosti esille keskustelukulttuurin. Hän haluaisi oppia, miten painonnostajat voisivat yhdessä kehittää lajin parissa enemmän rakentavaa keskustelua. Margetta Salmisen sanoin:
”Ihmisillä on ja tulee olla erilaisia näkemyksiä asioista ja niitä pitää myös kunnioittaa.”
Totesikin onnittelupuheessani, että olkoot nämä kaksi upeaa lainausta tämän päiväisen tekijän elävä perintö ja muisto meille kaikille näistä penkkareista; Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja toisien kunnioittaminen.
Ja Margetta Salmisen kohdalla ei tekeminen ole jäänyt vain kisaamisen, joukkueenjohtamiseen ja tuomarointiin. Lisänä on ollut vuosien pyyteetön toiminta oman seuran LVK Teamin ja Suomen Voimannostoliiton kanssa.
Kun häneltä joku aika sitten kysyttiin, mitä hän haluaisi itseltään kysyttävän. Hän halusi vastata kysymykseen, mitä voimanosto on hänelle antanut. Kysymykseen hän vastasi, että ”mukavia reissuja, paljon ystäviä ympäri maailmaa sekä myös mukavia yllätyksiä”.
Näin se on. Liikunta ja urheilu antaa paljon, kun sille antaa paljon. Ja täytyy sanoa, että olipa salissa aika magee tunnelma, kun Margetan pyysin eteen yhdessä Lopen Voima ja Kunto Teamin Markku Savolaisen kanssa vastaanottamaan ansiomitalin – totta kai kultaisin ristein – mitenkäs muutenkaan tällaiselle tekijälle.
Harva meistä on rautaa…
Paljon onnea ja ennen muuta iso kiitos vielä täälläkin Margetta Salmiselle!
Ja heti, kun olin tuon mitalin saanut takin rintapieleen kiinnitettyä, niin Margettahan kiirehti mihinkäs muualle kuin tuomarihommiin.
Iso kiitos vielä myös järjestävälle seuralle ja kaikille kilpailijoille ja mukaan lähteneille. Olipa hieno tunnelma penkkareissanne.
Penkkipunnerruskisoista sitten päiväni jatkui Salibandyliiton P12 Loppuhuipennustapahtumaan. Puoliltapäivin alkanut päätösturnaus toi boksiin kauden parhaat joukkueet ja pelipäivä venyikin aina lähes ilta yhdeksään asti. Oli siinä säbäväellä pelaamista ja tuomareilla tuomitsemista ja myös vanhemmilla erilaista tehtävää. Juuri sitä tehtävää mistä paras kiitos on lasten riemu ja liike, mutta pitkissä ja poikkeuksellisissa urissa myös ansaittu kiitos liikunnan ja urheilun mitalit.
Isäntäjoukkue LFT P12 voitti mestaruusturnauksen ennen kakkoseksi tullutta Riihimäen Panthersia ja kolmanneksi tullutta Tampereen Classicia. Olipas upea huipennus kaudelle!
….
Nyt kello jo kohta kymmenen. Aamulla aikainen herätys ja reissu Lokalahdelle. Iken muistoa kunnioittaen.