Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia meistä suomalaisista on sitä mieltä, että maamme selvisi kriiseistä ilman ulkopuolista apua. ”Syynä kyvyttömyyteen nähtiin ennen muuta riittämättömät resurssit. Vastauksien perusteella suomalaiset näkevät erityisen tärkeänä pohjoismaisen puolustusyhteistyön, sillä 71 % katsoi, että sillä on suuri tai erittäin suuri käytännön merkitys. Kansalaiset kannattivat erityisesti yhteisiä harjoituksia (55 %), yhteistä koulutusta (50 %) ja yhteisiä materiaalihankintoja (48 %). Sekä yhteiseen puolustukseen että yhteisiin turvatakuisiin uskoi vain 36 % vastanneista”.
Saman Puolustusministeriön Taloustutkimukselta tilaaman tutkimuksen mukaan kuitenkin yli 80% kyselyyn vastanneista piti epätodennäköisenä, että maahamme kohdistuisi sotilaallinen uhka aivan lähitulevaisuudessa. Toisaalta sotilaallisen uhan kasvuun pidemmällä aikavälillä piti mahdollisena lähes 40 prosenttia suomalaisista. Venäjän uhkaa piti todennäköisenä tai melko todennäköisenä joka neljäs suomalainen. Kuitenkin peräti 60 % vastanneista katsoi, että Venäjän kehitys jatkuu nykyisellään seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Viime joulukuussa tehdyn kyselytutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoisia. Edelleen yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen nykyisessä laajuudessa saa suuren enemmistön kannatuksen. Peräti 83% suomalaisista pitää sitä melko tai erittäin tärkeänä. Ja tutkimuksen materiaalista selviää myös se, että yleisen asevelvollisuuden kannatus alenee hieman nuorempien ikäluokkien kohdalla.
Kyselyssä pyydettiin arvioimaan myös puolustuskykyymme tulevaisuudessa vaikuttavia tekijöitä asteikolla 1-5. Vastaukset jakautuivat tärkeysjärjestyksessä seuraavasti:
Maanpuolustustahdon ylläpitäminen 3.40
Asevelvollisuusjärjestelmän säilyttäminen 3.33
Taloudellisten resurssien riittävyys 3.28
Panostaminen korkeaan teknologiaan 2.85
Sotilaallinen liittoutumattomuus 2.73
Sotilaallinen liittoutuminen 2.28
Ammattiarmeijaan siirtyminen 1.87
”Kyselyssä haluttiin selvittää myös näkemykset siitä, miten ilma- ja merivoimien hankintoihin liittyvät kustannuspaineet voitaisiin hoitaa. Vastaajille annettiin neljä eri vaihtoehtoa:
Kykyjen hankkiminen liittoutumalla 32 %
Puolustuskyvyn alentaminen 25 %
Verotuksen kiristäminen 16 %
Säästäminen muista menoista 15 %”
Jostain syystä vastaajilta ei tutkimuksessa tiedusteltu tarkemmin sotilaallisen liittoutumisen kannattamista tai vastustamista. Puolustusministeriö omassa tiedotteessaan tutkimukseen liittyen kuitenkin toteaa, että ”on ilmeistä, että suhtautuminen tiiviimpään puolustusalan yhteistyöhön on muuttumassa aikaisempaa myönteisemmäksi”. Tätä silmällä pitäen nähtiinkin tärkeäksi selvittää, mitä etuja ja riskejä sotilaallisessa liittoutumisessa nähtiin. ”Avun saaminen kriisitilanteessa (89 % erittäin suuri tai suuri etu), puolustuskyvyn vahvistuminen (81 %) ja ennaltaehkäisykyvyn vahvistuminen (79 %) nähtiin erityisen tärkeinä. Riskeinä taas nähtiin puolustusmenojen kasvaminen (77 %), Venäjän suhtautuminen (74 %) ja lisääntyvä osallistuminen kansainvälisiin operaatioihin (72 %).”
”Suomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti osallistumiseen rauhanturvatoimintaan. Nykyisen operaation päätyttyä vuonna 2014 Afganistania halutaan tukea lähinnä jatkamalla turvallisuusviranomaisten ja asevoimien kouluttamista (54 %) sekä kehitysyhteistyön kautta (37 %) mutta vähemmän sotilaallista kriisinhallintaa jatkamalla (12 %). Vain 16 % vastanneista oli sitä mieltä, että Afganistania ei pidä jatkossa tukea mitenkään.”
”Vastaajilta selvitettiin, mitkä sanat parhaiten kuvaisivat puolustusvoimia. Vastaukset jakautuivat seuraavasti:
Perinteisiin ja historiaan nojautuva 79 %
Kehittyvä ja eteenpäin katsova 69 %
Avoin 53 %
Läheinen 42 %
Etäinen 42 %
Sulkeutunut 36 %”
”Kyselyn tulokset paljastivat, että suomalaiset sitoutuvat edelleen vuosikymmenten saatossa hyväksi havaittuihin ratkaisumalleihin. Uusien haasteiden ja uhkien olemassaolo tunnustetaan, mutta ratkaisua niihin haetaan edelleen vanhoilla keinoilla, erityisesti yleisellä asevelvollisuudella. Kansainvälinen yhteistyö hyväksytään, mutta varsinainen sotilaallinen liittoutuminen rajataan edelleen sen ulkopuolelle. Venäjän kehitykseen suomalaiset suhtautuvat edelleen maltillisesti ja jopa optimistisesti.”
Tällaiset tutkimukset ovat arvokas tuki tälle työlle. Tänään aamulta jo takana puolustusvaliokunnan kokous missä kuultavana oli mm. puolustusministeri Carl Haglund ja Pohjoismainen yhteistyö oli kokouksen esityslistalla. Ja nyt suuntaan seuraavaksi Pikkuparlamenttiin. Siellä alkamassa Ulkoasiainvaliokunnan kokous.
…
Valiokunnat takana ja jo lounaskin. Se menikin sopivasti Eurooppa-päivän aatonjuhlien yhteyteen. Helsingin Kampin torilla jälleen hieno tapahtuma ja paljon sinistä ja paljon väkeäkin. Myös monta korkeanluokan lavakeskustelua. Ja paljon tuttujakin niin täältä Helsingistä kuin Lopen ja Riihimäenkin kautta. Eurooppa-päivän kunniaksi totean, että maailma on pieni.
Nyt hetki töitä työhuoneessa ja kohta istuntoon. Tänään illalla mökille ensimmäistä kertaa tänä KESÄNÄ. Kesä on tullut ja ulkona yli +20 astetta. Sehän sopii.
…
Sote-ratkaisu vie maamme palveluita parempaan suuntaan.
Tänään Petteri Orpon johdolla hiottiin loppuun sote-asian ratkaisut. Ryhmä pääsi Orpon johdolla yksimieliseen lopputulokseen. Koordinaatioryhmä esittää yksimielisesti sosiaali- ja terveystoimen palvelurakennetta uudistuvassa kuntakentässä koskevan linjauksen.
Lainaukset Orpon ryhmän tiedotteesta:
”Koordinaatioryhmä esittää, että kunta- ja sote-palvelurakenteen uudistus perustuu vahvoihin peruskuntiin, jotka muodostuvat luontaisista työssäkäynti- ja asiointialueista. Kuntaperusteinen malli on läpinäkyvä, demokraattinen ja tehokas. Valta ja vastuu ovat samojen kuntapäättäjien käsissä. Kuntaperusteisessa mallissa kuntalaisten oma demokraattinen vaikuttaminen on luontevaa ja palveluiden käyttäjien ääni kuuluu palveluista päätettäessä. Kuntalaisten arjessa tarvittavien lähipalveluiden saatavuus turvataan sosiaali- ja terveyshuollon järjestämislaissa.
Koordinaatioryhmä linjasi, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu määräytyy kunnan asukasluvun mukaan yhdenmukaisin periaattein koko maassa. Yksittäistapauksissa väestöpohjakriteereistä voidaan poiketa, jos siihen on erityiset perusteet, esimerkiksi jos siten turvataan kielelliset oikeudet.
Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja voivat järjestää (järjestämisvastuu) kunnat ja sote-alueet. Kunta voi vastata perustason palveluista tai laajan perus- ja erityistason palveluista, silloin kun se on sote-alueen vastuukunta. Kaikki kunnat rahoittavat sote-palveluja. Palveluja voivat tuottaa kunnalliset ja yksityiset toimijat kuten nykyisinkin.
Palvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukunnassa on kuntien yhteinen toimielin, jossa on kuntien edustus. Poikkeuksena sote-alueen hallintomalli voi olla myös kuntayhtymä. Kuntayhtymässä äänivalta määräytyy kunnan asukasluvun perusteella.
Vastuukuntamallissa sosiaali- ja terveydenhuolto ei eriydy omaksi erillishallinnokseen siten kuin kuntayhtymässä. Vastuukuntamallissa sote-palvelut ovat osa kunnan muuta palvelukokonaisuutta. Tämä on tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja kokonaistaloudellisuuden kannalta.
Vastuukunnan on järjestettävä palvelut yhdenvertaisesti kaikissa perustason alueeseen ja sote-alueeseen kuuluvissa kunnissa hyödyntäen olemassa olevaa sosiaali- ja terveyspalveluverkostoa. Näin turvataan myös lähipalveluiden saatavuus. Perustason alueiden ja sote-alueiden on laadittava suunnitelma lähipalvelujen toteuttamisesta.
Perustason alue
20 000–50 000 asukkaan kunnalla on oikeus pääsääntöisesti järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Vähintään noin 20 000 asukkaan kunta voi toimia perustason alueen vastuukuntana. Perustason sote-palveluja ovat lähinnä nykyiset terveyskeskusten ja sosiaalitoimen palvelut. Lisäksi vastuukunta voi saada oikeuden järjestää joitakin jo nykyisinkin järjestämiään peruserikoissairaanhoidon palveluja. Laajan perustason palvelujen järjestämisvastuun toteuttamiseksi kunnan on kuuluttava sote-alueeseen.
Laaja perus- ja erityistaso (sote-alue)
Laajalla perus- ja erityistasolla tarkoitetaan kaikkia lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja mukaan lukien erikoissairaanhoitoa. Maakunnan keskuskaupunki ja vähintään noin 50 000 asukkaan kunta voi järjestää laajan perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Jälkimmäisten osalta edellytyksenä on lisäksi, että kunnalla on laissa määritelty riittävä kantokyky (talous, osaaminen, infrastruktuuri ja muut palvelujen järjestämisen edellytykset). Maakunnan keskuskaupungin on toimittava sote-alueen vastuukuntana. Vähintään noin 50 000 asukkaan työssäkäyntialueen keskuskunnat voivat toimia sote-alueen vastuukuntana, jos niillä on riittävä kantokyky.
Päätettyjen kriteerien pohjalta on mahdollista syntyä 20–30 sote-aluetta. Arvion mukaan nykyrakenteilla lukumäärä voisi olla 25.
Muodostettavien sote-alueiden on oltava riittävän vahvoja ja niiden määrän sellainen, ettei erikoissairaanhoidon palvelut hajaannu liiaksi. Sote-alueita vahvistettaessa huolehditaan edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisesta.
Uudistuksessa lähtökohtana on, että sote-alue vastaa nykyisin sairaanhoitopiireille kuuluvista tehtävistä. Sairaanhoitopiirit lakkautetaan vuoden 2016 loppuun mennessä ja järjestämisvastuu siirtyy sote-alueille.
Alle 20 000 asukkaan kunnat
Alle 20 000 asukkaan kunnilla ei ole nykylain mukaisesti oikeutta järjestää itse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tämä kunta saa asukkailleen soten perustason palvelut siten, että se tukeutuu lähimmän työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden yli 20 000 asukkaan keskuskuntaan. Alueen keskuskunta järjestää palvelut vastuukuntaperiaatteella. Jos kunta ei kuulu työssäkäyntialueeseen ja toiminnallista kokonaisuutta ei voi muodostaa, kunta kuuluu suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoalueeseen (sote), joka järjestää kunnan tarvitsemat sote-palvelut.
Metropolialueen sote-palvelut
Metropolialueen sote-palveluiden järjestämisestä päätetään erikseen.
Erityisvastuualueet (erva) ja yliopistosairaalat
Jokainen sote-alue kuuluu erityisvastuualueeseen (erva), joita on viisi. Tehtäviensä vuoksi Erva hallinnoidaan kuntayhtymänä, jonka jäseninä ovat sote-alueet. Uuden ervan keskeisenä tehtävänä on turvata yhdenvertaisuus keskitettävissä palveluissa ja ohjata voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palvelujen päällekkäisyydet ja kilpavarustelu.
Yliopistolliset sairaalat toimivat myös jatkossa alueillaan erikoissairaanhoidon palveluja väestölle antavina sairaaloina. Sairaalat siirtyvät sote-alueen omistukseen. Käytännössä erva voisi toimi yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sote-alueen yhteydessä. Erva ja yliopistollinen sairaala ovat oikeudellisesti erillisiä yksiköitä.
Aikataulu
Perustason alueet ja sote-alueet määritellään valtioneuvoston asetuksella. Alueiden muodostamisen kriteereistä kuullaan kuntia jo marraskuussa 2013 kuntarakennelaissa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Varsinainen asetus annetaan vuoden 2015 aikana. Kuntien ehdotukset sote-alueiksi pyydetään siten, että ne ovat valtioneuvoston käytettävissä vuoden 2014 loppuun mennessä. Sote-alueet aloittavat toimintansa viimeistään 1.1.2017.
Koordinaatioryhmän linjaukset esitellään kokonaisuudessaan ja yksityiskohtaisemmin muistiossa ”Kunta- ja sote-koordinaatioryhmän esitys”.
…
Petteri Orpon johdolla tehty ratkaisu on vahva osoitus Petterin osaamisesta ja taidosta. Orpoa on tituleerattu näinä viikkoina sotemieheksi ja ryhmää soteorvoiksi. Voisiko tämän nyt kiteyttää yksimielisen esityksen jälkeen näin: ”Mis sie Jyrki oikkein hyvää miestä tarvitset. Täs siul on sellainen”, sotemies Orpo.