”Kuntien pitää olla rohkeita ja varautua tuleviin muutoksiin suomalaisessa yhteiskunnassa”, korosti Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron kuntatiedonantokeskustelussa pitänyt kansanedustaja Tapani Mäkinen eduskunnassa juhannusviikolla.
Tähän toteamukseen sisältyy itseasiassa kaikki olennainen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Väestö ikääntyy ja siksi me tarvitsemme turvallisempia kuntia. Sellaisia, jotka kykenevät kantamaan hyvinvointipalveluista vastuun. Kyse on siis siitä miten suomalaiset kunnat pystyvät tulevaisuudessakin tarjoamaan asukkailleen riittävät ja laadukkaat peruspalvelut ja nimenomaan ne kaikista tärkeimmät lähipalvelut; terveyskeskukset, päiväkodit, kyläkoulut, vanhuspalvelut jne. Ne sellaiset arjen tärkeimmät jutut.
Itse en ole missään vaiheessa uskonut, että uudet kunnat syntyisivät pakolla. Eikä sellaista ole kukaan esittänytkään. Vaikka tasaisesti tätä pakkopullaa onkin yritetty syöttää opposition suunnasta ja tunkea mm. kuntaministeri Henna Virkkusen ja pääministeri Jyrki Kataisen suusta väkisin alas. Sitä emme ole suostuneet nielemään. Emme tietenkään.
En myöskään usko, että uudet kunnat syntyisivät vain rajapyykkejä siirtelemällä. Kaikista tärkeintä on miettiä tätä uudistus palveluiden näkökulmasta. Pitää etsiä parhaita ratkaisuja, uusiakin toimintatapoja hyvien ja laadukkaiden kuntapalveluiden takaamiseksi nyt ja tulevaisuudessakin suomalaisten asuinpaikasta riippumatta.
Me olemmekin kokoomuksessa yhdessä linjanneet, että kuntauudistuksen lähtökohtana tulee olla kuntalaisten etu ja tarpeet.
Itse uskon siihen, että jokaisessa kunnassa tiedetään parhaiten miten kuntapalvelut kannattaa omalla alueella tuottaa. Tähän osaamiseen kannattaa nyt luottaa ja siksi onkin luontevaa, että kuntauudistus etenee kuntapää edellä. Kuntauudistusta ei voi tehdä ylhäältäpäin, vaan kuntien on osallistuttava muutokseen aktiivisesti. Syksyksi onkin jo sovittu toinen kuulemiskierros kuntiin edellisen toivomusten mukaisesti. Ja tämä syksyn kierros tulee viitoittamaan uudistuksen jatkoa.
Kuntakentän viesti on kuitenkin ollut selvä: uudistusta tarvitaan. 85 prosenttia kunnista piti kunta- ja palvelurakenteen uudistamista tarpeellisena joko omalla alueellaan tai valtakunnallisesti. On totta, että samoilla alueilla eri kuntien kesken mielipiteet myös vaihtelivat. Sekin on aivan luonnollisti. Jos yhteinen näkemys palvelurakenteesta olisi, kunnat olisivat toteuttaneet sen mukaiset päätökset jo aikaa sitten.
Yksi yleinen piirre oli se, että useiden kasvukeskusten kehyskunnista moni ei edes halua selvittää kuntarakenteen muutoksia. Toisaalta myös taloudellisesti heikkoja kuntia karsastettiin. Luonnollista sekin.
Itseasiassa tässä onkin koko uudistuksen ydinkysymys. Parhaiden ratkaisujen varmistamiseksi tarvitaan nimenomaan kuntien sitoutumista. On aivan välttämätöntä, että kuntapäättäjät ja ennen muuta kuntien asukkaat ovat tiiviisti suunnittelemassa ja toteuttamassa kunnan tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja. Olen nimittäin aivan varma, että kuntalaisille on paljon tärkeäpää turvata hyvät ja laadukkaat palvelut tulevaisuudessakin kuin esimerkiksi erilaiset hallintohimmelit.
Itseasiassa nykyisessä kuntarakenteessahan juuri päätäntävalta onkin karannut erilaisten hallintorakenteiden uumeniin. Nyt jo monen kunnan päätöksenteosta lähes puolet ja monissa kunnissa reilusti yli puoletkin on erilaisten kuntayhtymien ja yhtiöiden hallinnassa. Harvain vallan käsissä. Kuntauudistus tulisi palauttamaan tämänkin päätösvallan takaisin vaaleilla valituille kunnanvaltuustoille. Paikallisdemokratia siis vahvistuisi.
Toisilla on kuitenkin edelleen vahva halu ajaa palvelut pois kunnilta näihin hallintohimmeleihin ja heikentää paikallista päätöksentekoa. Tällaisessa kehityksessä kunnan tärkein tehtävä on vain laskun maksaminen kuntayhtymiin. Jos tämä on tarkoitus niin sitten nykymalli on varmasti hyvä, mutta sitä me emme kannata.
Itse nyt toivon avointa keskustelua siitä mikä on tärkeää meistä itsekullekin. Pidämmekö nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa pelastamisen arvoisena? Haluammeko turvata jatkossakin hyvät ja laadukkaat lähipalvelut omilla seuduillamme? Vai pärjääkö meidän oma kunta tulevaisuudessa yksin? Vai kenties paremmin yhdessä?
Me olemme vastuussa yhdessä koko maasta. Siksi tarvitsemme nyt näkemystä siitä, millainen hyvinvointi-Suomi on 2020-luvulla. Kuntauudistuksessa on tästä syystä tärkeä olla mukana alueellinen näkökulma, sillä koko Suomen pitää pärjätä tulevaisuudessa.
Paras kuntauudistus syntyy kunnissa. Eikä muunlaista kannata edes tehdä.
Niin ja tosiasia on sekin, että jos kunnalta on nyt jo rahat loppu, niin tulevaisuudessa elämä ei tule olemaan yhtään helpompaa. Silloin nykymalli ei ole vaihtoehto ja jos mitään ei tehdä, niin palvelut romahtavat.
Mikä sinulle on tärkeintä?
Timo Heinonen
kansanedustaja