Sako eli Suojeluskuntain Ase ja Konepaja täyttää tänään huhtikuun 1. päivänä 1oo vuotta. Sako syntyi jo pari vuotta aiemmin perustetun Suojeluskuntain Yliesikunnan Asepajan perustalle ja perustamisensa myötä yristys siirtyi myös Helsingistä Riihimäelle.
Sata kunniakasta vuotta Suomi-kylki edellä! Onnea Sako!
Talvisodan aikana tehdas päätettii siirrettiin Riihimäen pommituksilta suojaan Kalkunvuoreen Tamperelle. Urakka kuitenkin oli niin massiivinen, että syksyllä 1941 alkaneet louhintatyöt ja uuden tehtaan valmistuminen ei ehtinyt käytännössä valmistuakkaan ennen sodan loppua. Jatkosodan viimeisenä vuotena Kalkunvuoreen ehdittiin siirtää lopulta vain yksi Riihimäen osastoista ja heti sodan jälkeen Sako päättikin lopettaa Tampereen tehtaan ja historia sai jatkoa Riihimäellä.
Maailman ainoa Punaisen Ristin omistama asetehdas?
Toisen maailman sodan jälkeen Sako siirtyi Suomen Punaisen Ristin omistukseen. Asetehdas pystyttiin säilyttämään suomalaisissa käsissä ja tuotannossa kovien rauhanehtojenkin jälkeen. Sako lieneekin historiassa maailman ainoa Punaisen Ristin omistama asetehdas. SPR:ltä Sako siirtyi sitten Suomen Kaapelitehtaan omistukseen 1962 ja Kaapelitehtaastahan kehittyi sitten muuan Nokia Oy. Suomen Kaapelitehdas osti myös Tikkakoski Oy:n 1974 ja näin syntyi vuonna 1983 Oy Sako-Tikka Ab. Muutamaa vuotta myöhemmin Sako-Tikka sulautettiin sitten Nokiaan, mutta niin kuin historiastamme hyvin tiedämme Nokian mielenkiinto kohdistui pian matkapuhelimiin ja kova rauta jäi sivuun.
Väliin kuitenkin mahtui vielä yrityskaupparikkaat vajaat 10 vuotta, kun Nokian aseteollisuus ja Valmetin Tourulan tehdas ensin yhdistyivät 1986 Sako-Valmetiksi. Ja vuonna 1999 Nokia sitten luopui omistuksestaan takaisin Sako Oy:ksi palanneessa yhtiössä. Samana vuonna omistus siirtyi vielä Valmetin ja Rauman fuusioiduttua Metso-konsernille, jolta yritys siirtyi nykyiselle omistajalle italialaiselle Berettan suvulle vuonna 1999.
Moni pelkäsi, että mitä italialaiskäsissä suomalaiselle asetehtaalle käy. Mutta hyvin kävi. Sako on tänään 100. juhlavuonnaan suurempi kuin koskaan ja valmistaa vuosittain nyt yli 100 000 asetta. Aseista valtaosa, jopa 95%, menee vientiin ja näistä melkein puolet Pohjois-Amerikkaan. Tuotevalikoimasta löytyy Sakon ja Tikan -luodikot ja Sakon patruunat. Ja koko ajan yritys kehittää uutta ja oma haaveeni on, että myös Puolustusvoimiemme tulevat uudet rynnäkkökivääritkin voitaisiin jälleen tehdä kotimaassa.
Kultakuusi kasvattaa kullankeltaisia kerkkiä keväisin. Kuusenhavulla iso rooli Sakon tapaan maamme historiassa. Istutamme tämän puun Sakolle keväällä toimitusjohtaja Raimo Karjalaisen kanssa.
Lämpimät onnittelut siis Sakolle! Ja hyvää jatkoa ja tarkkoja kivääreitä!
Itse annoin Sakolle jo eilen lahjaksi 100-vuotisjuhlapuun. Se on kuusi – Kuusen havun – kasvattaja. Mikä sopisi paremmin 100-vuotispuuksi Suojeluskuntain Ase ja Konepajalle! Ja tämä kuusi kasvattaa joka kevät kultaisia kerkkiä.
Tänään vielä illansuussa Sakon 100-vuotisjuhla. Se harmi, että etänä tämäkin. Ehkä nostamme maljat, kun Kultakuusen tehtaan pihamaalle istutamme toimitusjohtaja Raimo Karjalaisen kanssa.
….
Kelll 23.01 ja täytyy vielä kiittää Sako upeasta 100-vuotisjuhlasta. Upeasti historiaa, upeasta tätä päivää ja katse tiukasti tulevaisuudessa. Lämmin kiitos kutsusta ja kiitos hyvästä yhteistyötä Sako, Raimo Karjalainen ja koko Sakon väki.
Täytyy kyllä todeta, että tämänkin juhlan aikana tuli monet kerrat mieleen myös Erkki. Sakolainen! Sakolainen isolla S:llä. Muistoissa.
