Otsikon olen lainannut erään koulukiusatun tarinasta. Häntä kiusattiin jatkuvasti useita kuukausia hänen ylipainostaan. Opettajat eivät puuttuneet asiaan, vaikka näkivät mitä tapahtui, kunnes eräänä kertana, kun kiusaaja alkoi hakata häntä. Kiusattu otti kiusaajaa korvasta kiinni ja pyöritti ympyrää. Siitä seurasi kiusatulle jälki-istuntoa, kuraattorikäyntejä ja rehtorin puhuttelua. Kiusaaja ei saanut mitään seurauksia.
Valitettavasti samantyylisiä koulukiusaamistarinoita on paljon lisää ja useimmissa tilanteissa kiusaamiseen ei puututa lainkaan tai puututaan liian myöhään. Kiusaaminen vaikuttaa syvästi lapsen kehitykseen ja oireet voivat jatkua pahimmassa tapauksessa loppuelämän.
”Minua alettiin kiusata ensimmäisestä luokasta lähtien, syytä en tiedä, miksi. Olin hyvin ujo ja hiljainen eli kait helppo kiusaamisen kohde. Kiusaaminen oli jokapäiväistä, ja itsetuntoni tallottiin lattian rakoon. Niinkin pienillä lapsilla voi olla raaka käytös toisia kohtaan ja kyky satuttaa henkisesti.”
”Siinä mielessä tuo henkinen kiusaaminen, nimittely ja ulkopuolelle jättäminen, on minusta vielä pahempaa kuin fyysinen kiusaaminen, koska siitä ei jää mitään ulkoista todistusaineistoa. Jos fyysisesti kiusataan, siitähän jää kuitenkin edes jonkin verran mustelmia ja naarmuja.”
”Mua kiusattiin ekasta luokasta lähtien, ja se jatkui lukioon saakka. Kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä, tavaroita pilattiin, varastettiin, piilotettiin.”
”Voimia tarinansa kertoneille. Itse en kykene käsittämään sitä julmuutta, mitä toisiin voidaan kohdistaa. Rakas veljeni on koulukiusattuna menettänyt paljon. On hirveän vaikea yrittää näyttää toiselle, että hän on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin vaikka on joutunut koulussa vuosia luulemaan toisin.”
”Minut jätettiin pois kaveriporukoista, ei otettu leikkeihin ala-asteella, naurettiin, pilkattiin vaatteista, ei haluttu olla lähelläni. Noin 4 vuotta kestänyt kiusaaminen jatkui vielä jossain määrin yläasteella. Ala-asteella jokapäiväinen koulukiusaaminen aiheutti paniikkihäiriön ja masennuksen, joka puhkesi 18-vuotiaana, ja siihen on edelleen kolmekymppisenä menossa lääkitys.”
Nämä ovat muutamia nettikeskusteluista ja lehdistä keräämiäni tarinoita, kiusattujen kertomia ja kirjoittamia.
Perusopetuslain 29 §:n ja lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Tämä velvoittaa kuntia, kouluja, oppilaitoksia huolehtimaan väkivallan ja koulukiusaamisen estämisestä kouluissa ja oppilaitoksissa. Suomen laissa ei kuitenkaan varsinaisesti säädetä koulukiusaamista rikokseksi omana rikosnimikkeenä. Tämä osaltaan on johtanut siihen, että kiusaamista ei aina ajatella rikoksena. Usein oppilaiden ja opettajienkin keskuudessa toisen loukkaaminen esimerkiksi sanoin ajatellaan jopa vain huonoksi käytökseksi.
Koulukiusaamisen eri muodot löytyvät kyllä laista, mutta vain muiden rikosten nimillä, kuten ”laiton uhkaus”, ”kiristys”, ”vapaudenriisto”, ”kunnianloukkaus”, ”pakottaminen”, ”pahoinpitely” jne. Esimerkiksi laissa on säädetty rangaistavaksi teoksi toisen solvaaminen ja herjaaminenkin. Lisäksi näihin edellä mainittuihin rikoksiin yllyttäminen ja avun antaminenkin ovat rikoksia. Koulukiusaaminen täyttää usein esimerkiksi jonkun edellä mainituista rikosnimikkeistä, ja ne kaikki on Suomen laissa säädetty rangaistaviksi. Laissa on siis säädetty erilaiset koulukiusaamisen muodot rangaistaviksi, mutta lain käytännön toteuttamisessa on puutteita. Varsinaisesti koulukiusaamista omana rikosnimikkeenä ei laki siis kuitenkaan tunne.
Rikosvastuuikäraja Suomessa on 15 vuotta. 15 vuotta täyttänyt voidaan siis tuomita rikoksesta rangaistukseen. Jos kiusaamiseen on syyllistynyt useampi kiusaaja, niin heitä kaikkia lain mukaan rangaistaan rikoksentekijöinä. Myös yllyttäjä voidaan tuomita rikoksentekijänä.
Alle 15-vuotiaiden kohdalla rikosvastuullisuuden ikäraja ei täyty, joten heidän kohdallaan asia käsitellään kunnan sosiaaliviranomaisten kanssa. Sen sijaan vahingonkorvausvastuulla ei ole ikärajaa, joten myös alle 15-vuotias kiusaaja voidaan tuomita maksamaan vahingonkorvausta kiusaamisen uhrille, jolle on aiheutunut vahinkoa.
Kun lakiin ei ole kirjattu yksiselitteisesti koulukiusaamista omana rikosnimikkeenä, jää koulukiusaamisen määrittely usein epäselväksi. Itse toimiessani opettajana aloitin aina syksyllä kouluvuoden niin, että yhdessä oppilaiden kanssa pohdimme, mitä koulukiusaaminen on, ja määrittelimme sitä yhdessä oppilaiden kesken. Aika yleistä oli se, että nuoret sanoivat, että koulukiusaaminen on jatkuvaa. Toinen hyvä määrittely oli minun mielestäni myös monen nuoren ja lapsen esille nostama ajatus siitä, että kiusaaminen muuttuu koulukiusaamiseksi sen myötä, kun ilmoittaa, että ei tykkää siitä ja pyytää muita lopettamaan.
Eroja on niin oppilaiden, opettajien kuin vanhempienkin keskuudessa siinä, mitä he pitävät kiusaamisena, mitä koulukiusaamisena ja mitä eivät. Koulukiusaamiselle on olemassa jo nyt kuitenkin selkeät määritelmät. Koulukiusaaminen on suunniteltua ja harkittua toimintaa, jonka tarkoituksen on loukata toista joko henkisesti tai fyysisesti. Kiusaaminen voi olla suoraa tai epäsuoraa. Koulukiusaaminen ei rajoitu myöskään oppilaiden väliseen väkivaltaan, vaan myös opettajat saattavat olla osallisina kiulukiusaamiseen, kiusattuina ja valitettavasti joskus myös kiusaajina. Uhrin tai kiusaajan roolissa lasten ja nuorten keskuudessa monet kokevat satunnaista kiusaamista, mutta varsinaiseksi koulukiusaamiseksi teko on nimettävissä vasta, kun se täyttää koulukiusaamisen tunnusmerkit.
Olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jossa rikoslain 21 lukua muutettaisiin niin, että sinne tehtäisiin uusi 7 b §, joka koskisi koulukiusaamista ja jossa määriteltäisiin näitä periaatteita.
Minä haluan tällä lakialoitteella nostaa tämän vakavan asian aivan uudelle keskustelun tasolle. Me tarvitsemme niitä aivan tavallisia pieniä tekoja. Me tarvitsemme opettajille lisää mahdollisuuksia ja keinoja puuttua työrauhaongelmiin ja muuhun. Mutta silloin, kun ne eivät riitä, minun mielestäni on hyvä, että on vielä mahdollisuus myös vanhemmilla, kiusatulla ja muilla puuttua siihen. Krista Vierimaan pro gradu –tutkielmassa koulukiusaamisen kriminalisoinnista todettiin, että 73 prosenttia kiusaajista kertoi, että he olisivat lopettaneet kiusaamisen, jos se olisi ollut rikos, jos se olisi ollut heillä selkeästi tiedossa, että nyt tekevät rikoksen.
Toivon, että lakialoitteeni herättää keskustelua ja johtaa lopulta siihen, että meillä on tämäkin keino käytettävänä, viimeisenä keinona, vakavan ongelman korjaamiseksi.
Timo Heinonen
kansanedustaja
luokanopettaja, KM