Ässät syntyvät helposti kanelista, sokerista, voista, kanamunista ja jauhoista.
Pekkalan pöydässä on tapana nostaa kahvin kanssa pöytään ässiä ja erityisissä tilanteissa myös Hulda-tädin Mannerheim-kakkua. Molemmilla mielenkiintoinen historia. Tämän Mannerheim-kakun ohjeen löysin aikanaan isotätini vanhasta mustasta reseptivihkosta. Vastaavaa ohjetta en ainakaan netin syövereistä löytänyt ja minähän päätin tehdä siitä oman salaisen juttuni. Aivan erityisissä tilanteissa Mannerheim kannetaan pöytään.
Mutta toinen herkku on ässät – kaneliässät. Mustista reseptivihkosista löytyi myös nämä oheiset repsetit ja löytyihän sieltä Ässätkin – lisämerkillä Hyviä! Tarinat kertovat, että jo Turun hovissa Ruotsin vallan aikaan olisi ässiä tarjoiltu. Mutta tarinoiden kertoman salaisen kahvipöytäkoodin kaneliässät saivat vasta itsenäistymisemme aikaan. Ässät tuotiin nimittäin pöytään isännän merkistä siinä vaiheessa, kun tilanne salli puhumisen isänmaan asioista. Paikalla oli siis vain luotettavaa seuraa. Varovaisuus oli saanut alkunsa muutama vuotta aiemmin, kun 1915-1916 Jääkäriliike oli syntynyt ja nuoria miehiä lähti sotilaskoulutukseen Saksaan. Värväys piti tehdä salassa venäläisiltä sotilailta ja viranomaisilta – piti siis varmistaa, että koska oli oikea ja turvallinen hetki puhua – kaneliässät toimivat koodina. Ässät kertoivat kaikille, että pöydän ääressä istuvat ovat isänmaan asialla, joukossa ei ole tsaarin kätyreitä.
”Voidaan puhua vapaasti.”
Tässä resepti…
Hulda-tädin Ässiä – Hyviä!
100 g voita
100 g sokeria
kaksi kananmunaa
1 teel. kanelia
1 teel suudaa (voi korvata nykyisin 1,5-2tl leivinjauhetta)
250 g vehnäjauhoja
Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Sitten lisätään muut ainekset ja leivotaan ässiä.
En ihan varma ole pitäisikö olla, että ”voi ja sokeri vaahdotetaan ja joukkoon vatkataan kananmunat. Lopuksi lisätään kuivat aineet.” No, te ehkä tiedätte paremmin 🙂 Mutta joka tapauksessa tekemistä helpottaa sekin, että taikinan antaa sitten tekeytyä jääkaapissa useamman tunnin. Ja sitten takinasta rullataan pötköjä ja niistä kierritellään pieniä pötköjä. Ne pyöräytetään sitten kaneli-sokeriseoksessa ja sen vasta väännetään s-kirjaimen muotoon pellille. Paistetaan 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Valmiita ovat, kun väri on kauniin kullankeltainen.
Myös itse rouvan Ellen Svinhufvudin reseptivihoista löytyy Ässille ohje. Ukko Pekan pöydässä herkuteltiin mantelikranssein eli ässin.
Hienot mantelikranssit eli ässät
250 g voita
1 munankeltuainen
1 kokonainen muna
1 ½ dl sokeria
25 kpl hienonnettuja manteleita
8 kpl hienonnettuja karvasmanteleita tai karvasmanteliöljyä (tai karvasmanteliaromia)
425 g vehnäjauhoja
Voi vatkataan vaahdoksi, sokeri ja kokonainen muna sekä keltuainen lisätään samoin kuin kuoritut ja hienoksi raastetut mantelit. Taikinaa pannaan pursottimeen ja pursotetaan leivinpaperille pätkiä, jotka kierretään kransseiksi tai ässiksi. Paistetaan tavallisessa uuninlämmössä kauniin ruosteenkeltaisiksi.
Ps. Olen pahoillani. Tuon Mannerheimin Kakun ohjetta en voi teille paljastaa. Sitä voi vain maistaa. Kakusta kirjoitan blogissani 6.1.2020: Vanha Mannerheimin kakun ohje vuodelta 1930 löytyi isotädin reseptivihkosta – 90 vuotta vanha resepti toi Marskin maut kahvipöytään.
Tänään on Mannerheim Kakun aika, kun Pekkalaan, Heikkilän talon vanhoille jahtimaille saapuu, ystäviäni Loppiaisen Lopen Uupuneiden Jänisjahtiin. Mannerheimillä ja Ässillä päätämme jahtipäivän, mutta sitä ennen menemme metsälle. Minulla täällä jo aamukahvit valmiina kello vähän vaille seitsemän ja kohta tuletkin Lopen Uupuneiden laavulla.
….
Kello 18.31 ja…
Lopen Uupuneiden Loppiaisen Jänisjahti takana.
Hieno päivä olikin. Paukkupakkanen ei tullutkaan ja sää oli mitä parhain talvipäivä jänismettälle. Ystävien kanssa aamusta varhain Lopen Uupuneen laavulle ja sieltä Tuomolan ja Heikkilän perinteikkäille jahtimaille. Kolme rusakkoa tänään saaliiksi ja yksi metsäjäniskin oli ajossa, mutta olimme sopineet, että valkoiset jussit säästetään. Turtiaisen Kalevin hieno suomenajokoira Sara hoiteli hommat ammattilaisen ottein ja hyviä paikkoja tulikin metsästäjille ampua hyviä riistalaukauksia. Laavulta siirryimme sitten Erkkilään lounaalle ja siellä myös jahdin päätös ja tarjolla Simosen Tertun maan parasta hirvikeittoa. Iso kiitos vielä myös Seppälän Tiinalle ja Lehtisen Susalle avuista laavulla ja kyttikopilla.
Ja kiitos myös jahtikavereille. Neljäs jänisjahtimme näin takana ja eikös se olisi sitten ensi vuonna vähän niin kuin juhlajahdin paikka?
