Suomessa keskustelu siitä millainen Nato-maa tulee olemaan on käynyt kohtuullisen vilkkaana. Osalle mm. demareista puhuminen Ruotsista ja Pohjoismaista on ollut minusta jonkinlainen suodatin olla sanomatta totuutta ääneen. Yhdysvaltojen tai jopa USA-sanan sanominen on tuntunut niin vaikean vastenmieliseltä. On ollut helpompi uskotella ainakin itselle ja osin myös julkisuuteen, että meidän Nato-jäsenyyden myötä syntyisi jotain ihan uutta ja varsin itsenäistä Pohjolaan.
Hieman hymyillen olen seurannut näiden 17.5.2o22 asti lähes elämäntyönä USA:ta ja Natoa vastustaneiden kommentointia. Yhdysvaltojen häivyttämisen ja tosiasioiden tunnustamattomuuden myötä keskustelua on haluttu hämmentää kaiken maailman omilla sävellyksillä. Ja tämän Yhdysvaltojen salarakkaaksi sysäämisen rinnalla on haluttu pitää vahvaa ääntä siitä, että Suomeen ei haluta Naton turvasta sitä eikä tätä. Osalle jopa Naton virallisen suomen kielisen nimen sanominen tai esiin kirjoittaminen on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Sotilasliitto se heille on, kun niin on sanottu tovereille aina. Hieman 
hymyillen olemme sitten tätä totuuden sumentamista kuunnelleet ja kontrasti on ollut melkoinen, kun SDP:n nykysukupolvinen puheenjohtaja ja maamme pääministeri Sanna Marin on kuitenkin puhunut oikein Puolustusliitto Natosta jne. Osa on kiemurrellut penkeissään. Ja lopulta äänestivät sitten kuitenkin Marinin mukana KYLLÄ Natolle. Hyvä niin.
Mutta toinen mikä Suomessa on hieman hymyilyttänyt on ollut tämä keskustelu Virosta. Meillä osa on kovin innokkaasti ollut puhumassa miten me tulemme sitten Virolle antamaan sitä ja tätä. Näissä keskusteluissa näytetään unohtavan kokonaan kysyä, että mitä Viro meiltä tai Natolta haluaa. Ja kaikki, jotka ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tuntevat ja Viron tilannetta, niin tietävät, että vastaus on selvä: Viro haluaa Natolta turvatakuita, jotka sille antaa Yhdysvallat. Muistan vuosien takaa miten virolaiset nimenomaan halusivat maahansa jenkkisotilaita. Pidäkkeen näkökulmasta Virolle yksi yhdysvaltalaissotilas vastasi ainakin sataa muiden Nato-maiden sotilasta. Eli ei Viro meillä halua USA:ta korvata emmekä me pysty heille halutessammekaan samaa turvaa, turvatakuita ja pidäkettä antamaan ja takaamaan kuin mitä Yhdysvallat pystyy tekemään. Mutta ei tämä tietenkään sitä poista, ettemme voisi halutessamme osaltamme mukana olla. Uskoisin, että uudet F35-hävittäjämme sopisivat hyvinkin ilmavalvonnan rotaatioon Virossa.
No, sitten on vielä tämä kipuilu sen suhteen, että mitä me itse Natolta haluamme. Näyttää siltä, että osa ei halua mitään. Heille riittäisi, että Nato-option sijaan nyt oltaisiin vaan äänettöminä yhtiömiehinä Natossa. Mikään ei saisi muuttua, mutta jos mikään ei muutu niin ei myöskään turvamme parane. Eli on ollut tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä, pääministeri Sanna Marinilta ja maamme hallitukselta aivan oikea ratkaisu hakea Nato-jäsenyyttä täytenä jäsenenä ilman rajoittavia ehtoja. Natossa nimittäin joko ollaan tai ei olla. Me tulemme ottamaan ja saamaan Natosta kaiken sen mitä tarvitsemme ja antamaan sinne myös kaiken sen mitä puolustusliitto meiltä tarvitsee. Tulemme olemaan Natossa täysivaltaisina jäseninä.
Tämä tarkoittaa osaltaan sitä, että maassamme saattaa jatkossa olla vähintäänkin Naton rotaatiojoukkoja ehkä pysyviäkin, js ja kun maamme turvallisuus sen vaatii. Voi olla, että maahamme tulee myös joitain pysyviä Naton rakenteita, jos maamme koskemattomuuden varmistaminen sitä edellyttää. Ja ennen muuta tulemme syventämään omaa harjoitustoimintaamme Naton kanssa ja osallistumaan Nato-maana jatkossa myös artikla 5:n -mukaisiin sotaharjoituksiin.
Ja niin kuin aiemminkin kirjoitin ja olen sanonut, niin ei Nato-jäsenyys ja Suomi-Ruotsi -puolustusyhteistyö ole meille joko-tai -asioita, vaan ne ovat nimenomaan sekä-että -asioita. Me tulemme olemaan pian täysivaltaisia Naton jäseniä, toivottavasti Ruotsikin, ja sen jälkeen ei kahdenväliselle yhteistyölle ja sen syventämiselle ole mitään esteitä tai rajoitteita. Ja sama koskee myös muuta kahdenvälistä puolustusyhteistyötä ja monenvälistäkin yhteistyötä. Tulemme siis syventämään näitä kaikkia ja vahvistamaan samalla Nato-yhteensopivuuttamme ja ennen muuta yhteistä puolustustamme. Natossa tulemme nimittäin olemaan osa yhteistä puolustusta ja osa yhteisiä turvatakuita.
Mielenkiintoista nähdä, kun joskus tätä mennyttä – ihan viime 2000-luvultakin – tutkitaan ja selvitellään. Millaista suomettumista sieltä paljastuukaan? Mitähän kaikkea sieltä edellisen presidentin ja muutaman ulkoministerinkin ajoilta paljastuu? Sen historia joskus tulee kertomaan.
Mutta nyt voi sanoa, että tuntuupa hyvältä olla rehellisesti täysivaltainen länsimaa. Tosiasiat tunnustaen.