110 vuotta sitten maamme naiset käyttivät ensimmäisinä maailmassa täysimittaisesti äänioikeuttaan ja vaalikelpoisuuttaan. Äänioikeuden ennen suomalaisnaisia olivat saaneet naiset jo Uudessa-Seelannissa ja Australiassa, mutta meillä naiset savat ensimmäisenä kaikki oikeut vaalikelpoisuuteen asti eli oikeuteen asettua myös itse ehdolle vaaleissa. Samaan aikaan vuonna 1906 uudistettiin suurlakon myötä myös eduskuntalaitostamme. Siirryttiin säätyvaltiopäiviltä yksikamariseen eduskuntaan missä äänioikeus oli kaikilla suomalaisilla. Tähän asti äänioikeus oli ollut vain pienellä osalla kansaa. Ei naisilla eikä edes kaikilla miehilläkään. Ilman äänioikeutta olivat miehet joiden ei katsottu kuuluvan mihinkään neljästä valtiosäädystä.
”Äänioikeuden laajentaminen ei säätyvaltiopäivien aikana ollut mahdollista, vaan entistä suurempi joukko suomalaisia oli jäämässä äänioikeuden ulkopuolelle. Suomessa äänioikeuskysymys olikin enemmän poliittinen kysymys, jonka taustalla oli sosiaalinen epätasa-arvo luokkien välillä, eikä niinkään naisasiakysymys.”
Venäjän lehvottumuudet vuonna 1905 levisivät myös Suomeen ja johtivat suurlakkoon loppu vuodesta vastalauseena ns. ensimmäisen sortokauden sortotoimille. Venäjä halusi rauhoittaa tilannetta ja tsaari allekirjoitti ns. marraskuun manifestin, jossa suostuttiin niin perustuslaillisten vaatimukseen eduskuntalaitoksen uudistamisesta kuin myös ns. alempien luokkien vaatimukseen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Tämän myötä maailmanhistorian ensimmäiset naiskansanedustajat valittiin eduskuntaan 1907.
Suurlakko sortoa vastaan Helsingissä Tuomiokirkon edustalla.
”Yksikamarisen eduskunnan ensimmäisissä vaaleissa maaliskuussa 1907 valittiin 19 naiskansanedustajaa. Heidän joukossaan oli muun muassa Lucina Hagman, joka oli vuonna 1892 perustetun Unioni Naisliitto Suomessa -järjestön ensimmäinen puheenjohtaja ja joka oli vuonna 1907 perustamassa Suomalaista Naisliittoa. Eduskunnassa hän ajoi esimerkiksi raittiusasiaa, naisen hyväksymistä valtion virkoihin ja avioliittolainsäädännön uudistamista sekä lasten aseman parantamiseen liittyviä hankkeita. Eduskuntaan valittiin myös vuonna 1884 perustetun Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana toiminut tunnettu naisasianainen Aleksandra Gripenberg. Hän oli myös Kansainvälisen Naisliiton perustajajäsen. Sosialidemokraattisen työväenpuolueen edustajaksi valittiin Hilja Pärssinen, joka oli sosialidemokraattisen naisliikkeen johtohahmo. Hänen kirjoituksissaan naisten äänioikeuskysymys oli keskeisellä sijalla. Eduskunnassa hän ajoi niin ikään raittiusasiaa, aviottomien äitien ja lasten aseman parantamista ja avioliittolainsäädännön uudistamista.”
Ensimmäinen naisministeri Suomeen saatiin vuonna 1926, kun Miina Sillanpää nimitettiin apulaissosiaaliministeriksi. Vuonna 1975 valittiin ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehistöön, kun Anna-Liisa Linkola toimi toisena varapuhemiehenä. Naishistoriaa eduskunnassa tehtiin vuonna 1996, kun koko kolmihenkinen puhemiehistö koostui naisista Riitta Uosukaisen johdolla. Myös tänään eduskunnan puhemiehenä toimii nainen kun parlamenttiämme johtaa Maria Lohela.
Tänään vietimme eduskunnassa 110-vuotisjuhlia. Juhlaistunnossa puhemiehemme johdolla käytiin ajankohtaiskeskustelu otsikolla: Keskustelualoite tasa-arvosta yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä. Maamme hallitus päätti samalla vuosittaisesta naisten innovaatiopalkinnosta. 110. juhlavuoden kunniaksi vuosittainen jaettava palkinto on suuruudeltaan 110 000 euroa. Hieno ja arvokas kunniaosoitus.
Tasa-arvotyötä tulee edelleen jatkaa. Tasa-arvon tulee tarkoittaa sitä, että tehtäviin valitaan aina paras ja pätevin on hän sitten nainen tai mies. Onneksi erilaisista kiintiöistä olemme jo pikkuhiljaa pääsemässä kohti aitoa tasa-arvoa missä ihminen ratkaisee sukupuolen sijaan. Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomessa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tämän pitää toteutua niin palkoissa kuin muussakin ja se vaatii meidän kaikkien työtä.